Minun isänmaani on sellainen, jota kenenkään ei tarvitse pelätä. Se on lämmin, itsevarma ja tuoksuu hielle. Minun isänmaani suhtautuu erityisellä hellyydellä heikkouksiin; se ymmärtää, että vahvoja tulee kannustaa, jotta nämä jaksavat kantaa vastuunsa, mutta kantaa ylpeydellä heitä, jotka eivät jaksa. Minun isänmaallani on parantavia voimia. Minun isänmaallani on suora selkä, jolloin se näyttää kokoaan suuremmalta myös isompiensa keskellä. Kun minun isänmaani halaa minua, tiedän etten koskaan jää yksin.

Tällä hetkellä elän kuitenkin isänmaassa, jossa etenkin heikkojen tulee pelätä. Se on kylmä, vetoisa ja haisee korruptiolle. Tämä isänmaa palkitsee vahvat ja suhtautuu heikkouksiin pilkallisesti; tämä isänmaa on myhäilevien käppäukkojen pörssiklubi, jossa ulkopuolisilla on rooli vain näiden miesten tarpeiden tyydyttäjänä. Elän isänmaassa, joka on juuri niin heikko, kuin näiden miesten selkäranka. Meidän isänmaamme on eksyksissä, eikä se tiedä mihin se on menossa. Siksi se mesoaa, nappaa Viagran ja kehuskelee kuola valuen jyrkkää nousukulmaansa. Jos tämä isänmaa päättää syleillä minua, tiedän tulevani hyväksikäytetyksi.

Tämä isänmaa juhlii tänään itsenäisyyttään. Meillä on kaikkea, mistä suurin osa maailman kansoista voi vain unelmoida: Maaperä joka ei järise, tulta syöksemättömiä tuntureita ja vain yksi myrkyllinen käärmelaji. Meillä on vedet, joissa voi uida ilman pelkoa aivoja syövistä ameeboista. Meillä on niin vähän petoeläimiä, että joudumme suojelemaan niitä murhanhimoisilta kepulaisilta. Meidän elinolojamme kuvataan usein haastaviksi, mutta totuus on, että elämme täällä kuin herran kukkarossa. Meillä ei ole mitään muuta pelättävää kuin pelko itse.

Näissä vakaissa oloissa esivanhempamme onnistuivat luomaan toimivan yhteiskunnan. Luulen, että haitilaisetkin pystyisivät samaan, jollei hurrikaani tai maanjäristys tuhoaisi maata säännöllisin väliajoin. Otamme usein kunnian meille itsestäänselvistä asioista. Me olemme sattuneet syntymään tänne, missä asiat pysyvät, ellemme itse tuhoa niitä. Perussuomalaiset tohtorit ja muut kallonmittaajat yrittävät todistella, että kyse on rodusta, vaikka kaikki on vain kiinni sattumasta. Koko elämämme, alusta katkeraan loppuun asti, on sattuman ja onnen sanelemaa.

Syntymäpaikkamme lisäksi otamme usein kunnian myös meitä edeltävien sukupolvien teoista. Takana on loiston päiviä, joita on hyvä muistella, mutta niihin ei tule jäädä roikkumaan. Me emme elä menneisyydessä, vaikka jotkut sitä tavoittelevat. Maailma on niin täynnä muuttujia, ettemme voi rakentaa enää mennyttä uudelleen. Meillä on vain tämä hetki ja se määrittää myös sen, millainen on isänmaamme. Järkkymätön luonto ja paikka maailmassa on isänmaamme ruumis, me ihmiset olemme sen henki. Juuri nyt, isänmaamme psyyke tarvitsee kipeästi psykiatrin konsultaatiota.

Maamme tarina on ollut monella tavalla menestys. Olemme voittaneet, suojelleet ja saavuttaneet monenlaista. Mutta mikään ei ole ikuista. Maailma on näyttänyt useaan kertaan, että suurikin sankari voi romahtaa yhdessä yössä. Isänmaamme nykyinen tila kylmää minua. Olemme menossa jotain sellaista kohti, joka ei tee meille hyvää. Tärkeintä isänmaassamme ei ole sen menneisyys, vaan se, millainen se on juuri nyt ja mihin se on menossa. Jos näkisin vain kunnian hetket, saattaisin nostaa tänään maljan 100 -vuotiaalle Suomelle. Mutta ei. Näen myös leipäjonot, halveksunnan ilmapiirin, hyvät veljet, yhä röyhkeämmin marssivat natsit ja pienet lapset joita lennätetään isänmaan edun nimissä sodan ja terrorin keskelle. Minun isänmaani on, tässä ja nyt, aikamoinen hyypiö. En viihdy vastenmielisten tyyppien seurassa, saati juhli heidän kanssaan.

Siksi, isänmaani, en vietä tänään merkkipäivääsi.