Tasaisin väliajoin jokin taho päättää nostaa esiin ajatuksen vasemmistoliiton kahtiajaosta ’punavihreään siipeen’ ja ’duunarisiipeen’. Muutama kuukausi sitten tähän lähti Osmo Soininvaara, joka halusi paimentaa mahdollisesti vihreistä karkaamista miettineitä lampaita ruotuun. Nyt vuorossa on Satakunnan Kansa, joka on lähestynyt asiaa toisesta suunnasta haastattelemalla Jari Myllykoskea.

Tietysti jutusta on vaikea huomata mitkä kohdat edes perustuvat Myllykosken sanomiin asioihin ja mitkä ovat toimittajan omaa kirjoitusta. Tuskinpa Myllykoski esimerkiksi on viitannut puolueen puheenjohtajaan ”nuorisosiipenä” Haudataan yksi myytti heti kättelyssä. Vasemmistoliitto ei puhu pelkästään ”kettutarhoista, tasa-arvoisesta avioliittolaki ja kasvisruokapäivistä”. Itse asiassa verrattuna perinteisiin teemoihin, kuten työhön, palveluihin jne., vasemmistoliitto ei puhu näistä juuri lainkaan. Tämän voi havaita esimerkiksi tämän blogin artikkelikuvasta. Kasvisruokapäiviin liittyvistä ilmastokysymyksistä puhutaan harvinaisen vähän verrattuna siihen, miten paljon ilmastonmuutoksen ilmiselvät vaikutukset painavat päälle koko ajan.

Tietysti Myllykoski ei tässä sanokaan, että puolue puhuisi vain näistä asioista, vaan puhuu mediassa välittyvästä kuvasta. Media tosiaan välittää tietynlaista kuvaa. Osasyy on siinä, että medialle on helpompaa käsitellä vasemmistoliittoa näiden kysymysten kautta, koska toisaalta se voi luoda myyvää kuvaa kahtiajaosta ja toisaalta monia toimittajia nämä kysymykset yksinkertaisesti puhuttelevat verrannollisesti enemmän kuin työ- ja palvelujutut. Samoin niihin vaikuttavat yhteiskunnalliset stereotyypi. Ajatellaan, että nämä ovat nimenomaan nuoria naisia kiinnostavia kysymyksiä jotka liittyvät siten automaattisesti nuoreen naispuheenjohtajaan – vaikka tämän aika kuluisi tosiasiassa lähinnä taloudesta ja soten rakenteista kirjoittaessa ja puhuessa.

Koko kahtiajakokysymys on sisältäpäin katsottuna monimuotoisempi kuin mediakuvasta voi päätellä. Vasemmistoliiton sisällä monet vasemmistoliiton kovimmista kasvissyönti- tai avioliittolakikysymystä yllä pitävistä ovat juuri niitä duunarijäseniä, esimerkiksi niitä, jotka ovat valinneet vasemmistoliiton vihreiden sijasta juuri siksi, että katsovat, että puolue jakaa paremmin heidän näkemyksensä *sekä* kasvissyönnistä että työn ja pääoman välisestä ristiriidasta. Toisaalta tuntematon ei ole myöskään akateemisesta taustasta ponnistava ihmistyyppi, joka yliopiston käytyään asettautuu kaikkia muita suuremmaksi proletariaatin esitaistelijaksi ja ”identiteettipolitiikan” vastustajaksi. Usein olen tuntenut itsekin tämän ajatusmaailman kutsun.

Tietysti usein kun sanotaan, että vasemmistoliitto puhuu *liikaa* esimerkiksi kasvissyönnistä, sillä tarkoitetaan, että yksikin kerta on liikaa. Tätä mieltä voi toki olla, mutta silloin se varmaan olisi hyvä sanoa suoraan. Voidaan myös kysyä, eikö tähän vaikuta se, että Myllykosken kaltaiset edustajat nimenomaan antavat haastatteluja joissa näistä jauhetaan, no, juurikin sille medialle? Eivät ne jutut tyhjästä synny.