Muistan, kuinka kaunis päivä oli, kun sain ensimmäistä kertaa, noin kolmetoista vuotta sitten, polkea Tampereella pyöräni Hervantaan, johon olin silloin muuttanut. Näin silloin ensimmäistä kertaa Nekalan, jossa asuin, polkiessani Nekalantietä pitkin – ja sain ensimmäistä kertaa kokea, mitä pyöräily keskustasta Hervantaan on. Sen jälkeen sain kokea sen useita kertoja pyöräillessäni säännöllisesti Hervanta-Keskusta-väliä yliopistoon. Pyöräilyä en lopettanut silti.

 

Välillä on tuntunut, että Tampereella pyöräily on monille liikkumismuodon sijasta pikemminkin mörkö ja vihollinen. Monet poliitikot hankkivat helppoja irtopisteitä asettaessaan autoilun yhteiskunnan standardiksi ja pyöräilijät autoilijoiden vastustajiksi. Juuri vastikään kaikkien tuntema Kalervo Kummola lähti ehdolle lopettaakseen ”autoilijoiden kyykyttämisen”. Paikallismedioiden mielipiteissä pyöräilijät nousevat usein esiin myös uhkana autoilijoiden lisäksi kävelijöille, etenkin niille, joiden liikkumiskyky on heikentynyt.

 

Toimiva polkupyöräily palvelee kaikkia tamperelaisia. Se ehkäisee sitä, että pyöräilijät päätyvät monimutkaisen kaupunkisuunnittelun takia kaduille ja reiteille, joihin eivät kuulu, lisää arkiliikunnan määrää, on ympäristöystävällistä ja on myös edullusta. Toki huomioon on otettava monta eri liikkumisen muotoa – kevyt liikenne, pyöräily ja moottoriliikenne, mukaan lukien joukkoliikenne. Ollessani Yhdysvalloissa Eugenen kaupungissa, Oregonin osavaltiossa, kiinnitin huomiota pyöräilyn ja joukkoliikenteen integrointiin – esimerkiksi siihen, miten joukkoliikennepysäkkien yhteydessä oli pyöräparkkeja. Tämäkin on hyvä ottaa huomioon vaikkapa ratikkaprojektin edistyessä.

 

Nostan esiin Tampereen polkupyöräilijöiden kuntavaaliteemoista etenkin seuraavat:

 

PAREMPI PYÖRÄTIE HERVANTAAN. Tampereen pyöräilijöiden vaalitavoitteissa tämä on nimellä ”Baana Hervantaan”, mutta itse en keksisi sille tällaista Helsingistä muistuttavaa nimeä. Tavoitteena tällaisen reitin osalta tulisi olla nimenomaan nostaa esiin sitä, että pyöräily on arkiliikkujan vaihtoehto. Rautatien ohella rakennettava helposti ajettava pyöräreitti olisi silti asia, joka ratkaisi yhdellä kertaa monta tähän tärkeään pyöräilyn pääreittiin liittyvää ongelmaa.

 

LOSKA POIS PYÖRÄTEILTÄ. Toisin kuin monet urhoolliset, en ole talvipyöräilijä. Tämä johtuu osin kunnossapidon puutteesta. Nekalantietä pyöräillessä tämän kokee usein erittäinkin hyvin. Toki on varottava myös sitä, että kunnossapito ei ole vain sitä että aurataan ensin pyörätiet ja sitten aurataan autoteiltä loska takaisin pyöräteille – tätäkin on nähty.

 

PYÖRÄILYN JA JALANKULUN EROTTAMINEN TOISISTAAN. Erikseen merkittyä pyörätietä toki jo on esimerkiksi Viinikankadulla, mutta tämä on tärkeää ottaa etenkin uusien asuinalueiden suunnittelussa huomioon. Kuten Tampereen vasemmiston ohjelma sanoo: ”Kaavoituksella mahdollistetaan kävellen ja pyöräillen liikkuminen. Kevyt liikenne otetaan huomioon jo kaavoitusvaiheessa ja palveluja rakennettaessa. Oikein suunnitellut reitit lisäävät kävelyä ja pyöräilyä.”