Historia on niin mielenkiintoista ja tunteita herättävää! Mulle historia on elävää eilistä ja esitykseni sisältää paljon yksityiskohtia niin punaisesta kuin valkoisesta historiasta ja olen aiempaan kirjoitukseeni poiminut vain yksittäisiä dioja koko historian luentosarjastani.

Historian opettamisesta yleensä. Kuulun siihen ikäpolveen, jolle kouluhistoria oli vuosilukuja ja ulkoa pänttäämistä- sama jatkui yliopistossa ja siksi monelle historia on jäänyt vuosilukujen ulkoa pänttäämiseksi aikuisenakin eikä se herätä intohimoja saatikka rakenna siltaa tähän päivään. Kasvoin punaisessa perheessä, missä valkoinen terrori ruodittiin sanoja säästelemättä ja vasta, kun historian opiskelijana haastattelin seminaarityönä Lotta Svärd –järjestön veteraaneja, silmäni aukenivat sille, että historialla on todellakin monet kasvot ja historian lukijoilla vielä monemmat silmälasit, joiden läpi sitä tulkitaan. Oma ”äidin ja isän maito” on vain yksi näkökulma muiden joukossa eikä historiaa ikinä voi tarkastella puheen tasolla, kuten vaikka matematiikkaa.

Kielitietoisesta opettamisesta ja selkokielestä. Kielitietoinen opetus on pedagogiikkaa. Yksi sen osa laajassa abstraktissa aiheessa on sitä, että dialla annetaan kuulijoille sanoja, joita kuulija voi sanakirjastaan tai älylaitteiltaan kääntää omalle kielelle. Kuvat vahvistavat viestiä ja luennoitsijan oma selkokielinen ilmeisiin, eleisiin, piirroksiin, lisäkuviin, videoihin pohjautuva esitys tukee sanomaa luennoitsijan haluamaan suuntaan.

Kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden joukossa on hyvinkin historiallisesti valveutuneita kuulijoita ja minua haastetaan aina mm Leningradin piirityksestä, luovutetuista juutalaisista ja natsi-Saksasta ja minä tuon keskusteluun oman lisän neutraalilta vaikuttavan kielipolitiikan merkityksestä Suomen historian vaiheisiin. Toisille kuulijoille taas esimerkiksi käsitteiden AY tai vaikka TES avaamiseen menee joidenkin ryhmien kanssa kaksikin päivää, puhumattakaan Neuvostoliitosta (NL) ja kommunismista. Vuosiluvut, -kymmenet ja –sadat ovat kouluja käymättömille yhtä puuroa ja konkretisoidakseni tapahtumien ajankohtaa näytän kuulijoille valokuvaa isästäni (s 1941) ja isoäidistäni (s 1918) ja kerron, että itse edustan 1970-luvulla syntynyttä ja palaan valokuviin esityksen eri vaiheissa.

Summa summarum historia on aina tulkintaa ja olen sitä mieltä, että Suomen kokoisen maan historia Neuvostoliiton ja lännen välissä on ollut kompromissien kautta toteutettua yhtenäisyyteen tähtäävää politiikkaa – jos sen niin haluaa nähdä, ja jos sitä vertaa vaikka Kosovon, Irakin tai Somalian sisäpolitiikkaan se on mielestäni hyvin onnistunutkin siinä, vaikka se olisikin tullut taistelun kautta, mistä kaikki kunnia sinne, minne se kuuluu!