Kotoutumiskoulutuksen järjestäminen ja toteuttaminen on ollut työtäni 13 vuotta. Olen jäävi puhumaan, mutta puhun silti.

13 vuoden aikana kotoutumiskoulutusta on kehitetty sitä määrittävien lakien, opetushallituksen suositusten ja ELY – keskusten kilpailutusvaatimusten mukaisesti. Itse olen työskennellyt työelämäopettajana ja sittemmin koulutuspäällikkönä koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja ammattiin pätevöitymistä parantaen. Aloittaessani ei ollut mallia eikä opettajaa, jonka työtä työelämäopetus olisi ollut. Koulutus oli lähinnä suomen kielen koulutusta, joka ei paljon eronnut omaehtoisista suomen kielen kursseista.

 

Työelämälähtöisyys

Nykyään kotoutumiskoulutus on työelämälähtöistä. Jokaisen opiskelijan kanssa käydään henkilökohtainen keskustelu siitä, mitä koulutusta ja työtä opiskelija on ennen Suomeen muuttoaan tehnyt ja mitkä hänen ajatuksensa työurastaan Suomessa ovat. Riippuen siitä, mistä päin maailmaa opiskelija on kotoisin, urahaaveet ovat joko hyvin realistisia tai kaukana siitä. Työelämäopettajan ammattitaitoa on ohjata urakeskustelua kohti suomalaisen elinkeinoelämän työvoimatarpeita. Koulutusvuoden alussa keskustelua käydään hyvin pienellä suomen kielen taidolla ja suomalaisen työkulttuurin tuntemuksella ja korostankin itse ohjauskeskusteluissa aina sitä, että oman uuden ammattiuran löytäminen uudessa kotimaassa on prosessi, johon vuoden mittainen kotoutumiskoulutuksen sisällä tapahtuva uraohjaus on tarpeen ja riittävä.

Prosessiin kuuluu ainakin kaksi työssäoppimisjaksoa, joista ensimmäisen aikana harjoitellaan suomen kieleltä käytännössä ja saadaan ensi kosketus suomalaiseen työelämään (tämä ainakin Uudellamaalla). Toisen ja samalla koulutuksen päättävän työssäoppimisjakson tavoite on työllistää, saada arvokasta työkokemusta ja työllistymistä edistäviä kontakteja, saada työnantajan arvio omasta ammatillisesta osaamisesta ja sen täydentämisen tarpeesta ja ennen kaikkea rohkaisua siitä, että omalla työpanoksellaan on mahdollisuus Suomessa työllistyä.

Kokemuksesta sanoisin, että onnistuneen uraohjauksen tuloksena suurin osa kotoutumiskoulutuksen opiskelijoista tietää koulutuksen päättyessä, mihin on ammatillisesti matkalla, mihin ja miten kannattaa hakea työtä ja koulutusta, mitä suomalaisen työelämän pelisäännöt ovat ja mitä ammattitaitovaatimuksia omaa urasuunnitelmaansa vastaavissa työtehtävissä on.

Tämä on paljon, kun lähdetään siitä, että ihminen on muuttanut Suomeen ihan mistä tahansa, ihan millä tahansa perustein ja ei ole kotoutumiskoulutukseen tullessaan osannut sanaakaan suomen kieltä. Kriitikoiden kannattaa miettiä, miten itse tässä ajassa onnistuisi edes vaikka Ruotsissa, saatikka venäjällä tai Aasiassa, missä kirjaimistokin on itselle vierasta.

 

Tavoitteet eivät toteudu?

Kotoutumiskoulutuksen tavoite on kotoutua Suomeen. Suurimmalle osalle tämä tarkoittaa työllistymistä ja suurimmalle osalle niin käykin, vaikkakaan ei kaikille heti kotoutumiskoulutuksen päättyessä. Oma kokemukseni on, että jokaisesta 20 hengen ryhmästä työllistyy suoraan avoimille työmarkkinoille 3-4 henkilöä. Loput joko jatkavat työssäoppimispaikoissaan työkokeilua, aloittavat ammatilliset opinnot tai jatkavat työn hakemista itsenäisesti. Viiden vuoden kuluttua kotoutumiskoulutuksen päätyttyä vain 11 % on enää työttöminä työnhakijoina.

Suomen kielen suhteen kotoutumiskoulutuksen oppimistavoite on epärealistinen. Se tiedettiin jo silloin kun tavoite Uudenmaan ELY-keskuksessa asetettiin. Olimme kaikki silloin kotoutumiskoulutusta toteuttaneet oppilaitokset tilaisuudessa mukana ja yhtä mieltä siitä, että kielitaitotasovaatimuksen nostaminen B1 tasolle on epärealistista. Sen tavoittaa noin 33 % opiskelijoista.

Kielen oppiminenkin on prosessi ja siinä menee aikaa. Vuodessa suurin osa kotoutumiskoulutuksen opiskelijoista oppii suomen kieltä nollasta sellaiselle tasolle, että pärjää arkisissa viestintätilanteissa ja ymmärtää yksinkertaiset työohjeet (taso A2.2). Osan opiskelijoita kielitaitotaso jää tämän alle, osan yltää sen yli, mutta mihin tämä kielitaito riittää työelämässä ja opinnoissa?

 

Maahanmuuttajat työelämässä

Kotoutumiskoulutuksen opiskelijat sijoittuvat työelämään hyvin, ottaen huomioon sen, että ovat tosiaankin tulleet Suomeen vasta vuosi sitten! Ennen vuoden 2015 pakolaisvirtaa PK-seudulle tulleista maahanmuuttajista 75 % tuli Suomeen perhesiteen kautta. Osa perhesiteen kautta tulleista on aina ollut pakolaistaustaisten perheenyhdistämistä, mutta suurin osa kuitenkin sitä suurta rakkautta, joka saa ihmiset muuttamaan valtamerten taa, jopa pimeään ja outoa kieltä puhuvaan Suomeen. Turvallisuus, hyvä koulutus ja naisten tasa-arvoinen asema ovat asioita, jotka painavat vaakakupissa, kun suomalainen alkaa perustaa perhettä ja siksi meille muuttaa todella paljon eri alojen osaajia ”pizzan paistajista” korkeasti koulutettuihin huippuosaajiin riippuen siitä, missä rakkaus on roihahtanut. Yksi iso PK-seudulla kotoutumiskoulutuksessa oleva ryhmä on myös työperusteisesti Suomeen tulleet henkilöt, jotka ovat jääneet työttömiksi ja tulevat siksi vasta nyt opiskelemaan suomen kieltä.

Pääsevätkö nämä ihmiset sitten töihin? PK-seudulla vastaus on kyllä! Joskaan ei ihan kaikki eikä ihan heti. Yritykset suhtautuvat hyvin avoimesti muualta tulleeseen osaamiseen eikä suomen kielen taidon puutetta pidetä muuta kuin haasteena, joka ajan kanssa selätetään. Työnantaja tunnistaa kyllä työharjoittelun aikana itselleen sopivan osaajan ja pitää siitä kiinni!

Kotoutumiskoulutuksen työelämäopettajan tehtävänä on tehdä kaikkensa, että tämä onnistunut kohtaaminen tapahtuu ja siitä tullaan siihen haasteeseen, mitä nykyinen jatkuva kilpailuttaminen tekee. Oma oppilaitokseni teki noin 2000 yrityskäyntiä vuodessa opiskelijoiden työssäoppimispaikoilla, loi näin kontakteja työelämään, oppi eri alojen ammattiaitovaatimuksia, tunnisti työvoimatarpeita, tiesi missä ja millaisia työtilaisuuksia oli tarjolla ja osasi järjestää onnistuneita kohtaamisia. Voin kokemuksesta sanoa, että 97% yrityskäynneistä oli positiivisia! Työnantajat suhtautuvat myönteisesti, antavat asiallista ja rakentavaa palautetta, lupaavat tukea opiskelijan kotoutumista jatkossakin, mikäli opiskelija vaikka jatkaa alalle pätevöitymistä ammatillisilla opinnoilla ja mikäli mahdollista, työllistävät. Oma oppilaitokseni ei kuitenkaan osannut hinnoitella tarjouskilpailussa itseään tarpeeksi edulliseksi ja nämä kontaktit jäivät sinne samalle varastokellarin hyllylle, mihin pulpettimme ja päättyneiden työsuhteiden jälkeen jääneet oppimateriaalikansiotkin säilöttiin odottamaan seuraavaa kilpailutusta kolmen vuoden päähän.

 

Kotoutumiskoulutus uudistuu

Toteutamme kotoutumiskoulutusta kuitenkin vielä kahdella paikkakunnalla ja saamme olla mukana kotoutumiskoulutuksen uudistuksissa. Uudistukset ovat isoja ja jos ne toteutetaan laadukkaasti, ne edistävät varmasti sitä viivettä, mikä kotoutumiskoulutuksen jälkeen on ollut ennen kuin maahanmuuttajan kielitaito on riittänyt ammatilliseen koulutukseen.

Nyt kokeillaan ammatillisten opintojen aloittamista jo miltei olemattomalla suomen kielen taidolla ja uskotaan, että suomen kielen taito kehittyy nopeampaa, kun sitä saa opiskella itselleen tutun ammatin ohessa. Kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden ammatillinen osaaminen tunnistetaan siihen valituissa oppilaitoksissa ja hankkeissa luodaan suoria polkuja työelämään. Mukaan lähtee toivottavasti paljon uusia toimijoita, vaikka se meille ”entisille” onkin pyörän keksimistä uudelleen.

Uudistus vaatii kouluttavilta tahoilta paljon uutta asennetta kielen opettamiseen ja kielen oppimisen viemiseen työpaikoille. Jos se tehdään ammattitaitoisesti, se varmasti toimii! Uudistus vaatii paljon myös työnantajilta, jotka saavat työpaikoilleen entistä heikommalla kielitaidolla olevia ammattiin opiskelijoita. Kun tämä tapahtuu samaan aikaan ammattikoulureformin (2018) kanssa, minkä seurauksena myös nuoret tulevat entistä heikommilla ammatillisilla valmiuksilla työpaikoille, täytyy vain toivoa, että työvoimatarve muuttuu niin suureksi, että työnantajat jaksavat jatkossakin tehdä oppilaitosten kanssa yhteistyötä.

Mikään muutos ei ole niin paha, etteikö se ajan myötä tuo jotain hyvääkin! Näin myös notkahdukset työelämässä ja kilpailutusten kierteessä ja olen sitten itse mukana jatkossa kotoutumiskoulutuksessa tai en niin kaiken sen tuhansissa opiskelijoissa tunnistamani osaamisen ansiosta jaksan uskoa, että maahanmuuttajissa on Suomella aito mahdollisuus, mitä meillä ei ole vara jättää käyttämättä, vaikka koko tietoyhteiskunta haasteineen ei heti yhdessä vuodessa kaikille aukeaisikaan! Eihän se ole auennut kaikille meille muillekaan ja silti porskutamme älylaitteita kiroillen ja kiittäen päivästä toiseen.