Kotoutumiskoulutuksen tavoitteet ovat oppia suomen kieltä, oppia, mitä oma ammatillinen osaaminen vastaa Suomessa, miten sitä voi täydentää ja miten voi saada työtä sekä oppia suomalainen tapa- ja työkulttuuri ja sitä kautta kotoutua: tuntea Suomi uudeksi kodikseen!

Koulutusta on kehitetty vuosien saatossa ja viimeisimmät työelämään suorempaan tähtäävät muutokset Opetushallituksen laatimiin suosituksiin on tehty vuosi sitten maaliskuussa 2016. Kirjoitin tästä jo aiemmin.

” Kotoutumiskoulutuksen keskeisenä, kaikille yhteisenä sisältönä olisivat kieliopinnot, suomalainen yhteiskunta ja työelämä sekä kouluttautumismahdollisuudet. Sen jälkeen opinnot eriytyisivät kohderyhmittäin, tavoitteena mahdollisimman nopea integroituminen muuhun koulutusjärjestelmään ja työelämään.

Uusien toteutusmallien lähtökohtana on nopeuttaa työelämään ja jatko-opintoihin johtavaa polkua. Kotoutumiskoulutukseen liitettäisiin moduuleita kohderyhmän mukaan esimerkiksi ammatillisiin opintoihin, yrittäjyyteen, vapaaehtoistyöhon, verkko/etäopiskeluun tai muuhun omaehtoiseen opiskeluun lähiopetusjaksojen välillä. Lisäksi tavoitteena on monipuolistaa koulutuksen toteutustapoja. Uudet toteutusmallit olisivat vaihtoehtoisia nykyisen käytössä olevien mallien kanssa” Lainaus OPH kotisivulta 16.3.2016.

Suositukset 2012: http://www.oph.fi/download/139342_aikuisten_maahanmuuttajien_kotoutumiskoulutuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2012.pdf

Uudet toteutusmallit 2016: http://oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/maahanmuuttajien_koulutus

Kotoutumiskoulutus nyt

Karkeasti sanottuna Suomeen saapuvat aikuiset maahanmuuttajat jaetaan neljälle polulle. Polun alku on kotoutumissuunnitelman laadinta TE-toimistossa. Tämän jälkeen maahanmuuttajat ohjataan Testipisteeseen, joka on aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointikeskus. Testipisteessä järjestetään suomen kielen lähtötason arviointia, jotta asiakas voidaan ohjata sopivaan kotoutumiskoulutukseen. http://www.testipiste.eu/ Vaihtoehdot PK-seudulla ovat:

Lukutaitokoulutus (luku 1, luku2, semi), (n 7 % kaikista), hidas polku (n 40%), peruspolku (n 40%) sekä nopea polku (n 10%). Lukutaidot 1 ja 2 ovat ryhmiä, missä opiskelijoilla ei ole ennen Suomeen muuttoaan minkäänlaista luku- tai kirjoitustaidon osaamista. Suomi on siis heidän ensimmäinen koulukielensä! Lukusemiryhmän opiskelijoilla saattaa olla korkeankin koulutuksen tausta, mutta he eivät osaa latinalaisia aakkosia (kiina, thai, arabia ym). Hitaan polun oppijoiden koulutustausta kotimaasta on heikko. Se on usein jäänyt 4-7 vuoden peruskouluun, joskus on käyty ammattikoulua, mutta kielen oppimistaidot ovat silti heikot. Harjaantumattomuus oppimisessa näkyy muun muassa hahmottamisen ja abstraktien käsitteiden haasteina, kuvalukutaidon heikkoutena, malttamattomuutena istua luokassa opiskelemassa. Peruspolun kulkijat ovat ”sinä ja minä”. Perus- ja ammatillisen koulutuksen jossain päin maailmaa käyneitä, vieraita kieliä opiskelleita työhistoriaa omaavia. Nopealle polulle päätyy korkeakoulutettuja, useampia kieliä puhuvia, useampia korkeakoulututkintoja omaavia osaajia, usein nuoria aikuisia.

Ammattitaustoiltaan kotoutumiskoulutuksen opiskelijat ovat kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä! Se, millaisiin työtehtäviin ja pätevöittäviin ammatillisiin koulutuksiin he päätyvät, on kotoutumiskoulutuksen työelämäopettajan työtä. Ammatillisen osaamisen tunnistaminen ja sen peilaaminen suomalaisen työelämän ammattitaitovaatimuksiin on prosessi, jota toteutetaan koko kotoutumiskoulutuksen ajan ja työelämään tutustumassa käydään ainakin kaksi kertaa neljän ja 6-7 viikon jaksoissa. Jaksojen tarkoitus on saada kiinni suomalaisesta työkulttuurista, puhekielestä ja siitä, mihin oma osaaminen Suomessa asettuu.

Pääsevätkö maahanmuuttajat sitten töihin? PK-seudulla vastaus on kyllä! Joskaan ei ihan kaikki eivätkä ihan heti. Työnantaja tunnistaa työharjoittelun aikana itselleen sopivan osaajan ja pitää siitä kiinni! Edellytyksenä onnistunut osaamisen tunnistaminen, uraohjaus, riittävä suomen kielen taito ja työelämän tuntemus.

 

Mitä on realistinen ”mahdollisimman nopea”?

Kotoutumiskoulutuksen nykyinen nopeus ei kuitenkaan tunnu riittävän päättäjille, vaan nyt on KIIRE, sanottiin OKM ja TEM yhteisseminaarissa pari viikkoa sitten. Kiire mihin? Onko joku keksinyt simulaattorin, millä kielitaito tippuu päähän valmiina ja työelämän pelisäännöt tulevat itsestään?

Kielitaidon kehittymistä mitataan kuusiportaisella yleiseurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikolla. YKI-testi, yleinen kielitutkinto, jolla tätä taitoa mitataan virallisesti, järjestetään Suomessa neljä kertaa vuodessa (8.4.2017 viimeisin). Tutkinnot mittaavat kielen osaamista sellaisissa käytännön tilanteissa, joissa aikuinen joutuu puhumaan, kuuntelemaan, kirjoittamaan tai lukemaan jotakin vierasta kieltä – joko Suomessa tai ulkomailla. Arvioitavia osataitoja ovat puhuminen, puheen ymmärtäminen, kirjoittaminen ja tekstin ymmärtäminen. YKI-testin läpäiseminen vaaditaan Suomen kansalaisuutta haettaessa. Sen suorittaminen on myös edellytys Valviran alaisten ammattien harjoittamiseen.

Suomen kielen oppimiseen vaadittava aika on karkeasti seuraava:

Kotoutumiskoulutuksen tavoite kotoutuminen toteutuu, kun maahanmuuttaja oppii suomea, työllistyy alalle, millä hän voi elättää itsensä ja perheensä sekä tukea lastensa kotoutumista uudessa kotimaassa. Ilman suomen kielen taitoa naapurustoihimme muuttaa kielitaidottomia, yhteiskuntamme ulkopuolelle jääviä, uutta sukupolvea syrjässä kasvattavia ihmisiä. Tämä kehitys on nähty Euroopassa ja Ruotsissa. Olen varma, että emme halua sitä Suomeen ja siksi vetoan sen puolesta, että maahanmuuttajat saavat jatkossakin aidon mahdollisuuden tulla yhteiskuntamme täysiksi jäseniksi!

En usko, että Sipilän hallitus tietoisesti pyrkii ajamaan kaikki maahanmuuttajat siivoamaan rakennuksille tai rappukäytäviin, tarjoilijoiksi, lehden jakajiksi, varastoihin, missä monikielinen robottiohjaus mahdollistaa työn ilman suomen kielen taitoa, mutta ne ovat ainoat ala, IT-alan lisäksi, millä työllistytään nopeasti ja hoppu tuntuu nyt olevan.

Suomi tarvitsee ja hyötyy eniten siitä, että maahanmuuttajien ammatillinen osaaminen tunnistetaan ja hyödynnetään! Siihen että kielitaito karttuu, ammattitaito työn lomassa kehittyy ja löytyy oma paikka työelämässä omalla ammattialalla, menee kokemukseni mukaan noin kolme vuotta. Tänä aikana maahanmuuttaja ”osoittaa osaamistaan” työnantajille ilmaisina työharjoittelujaksoina usein kokonaisen vuodenkin ajan (kotokoulutuksen harjoittelut, ammattikoulutuksen harjoittelut, työkokeilut). Helsingin kaupungin varhais- ja vanhuspuolen hoivapaikoissa tämä tarkoittaa miljoonaluokan verran ”ilmaisia käsiä” vuodessa.

Lisäksi työnantaja löytää uusia osaavia, itse kouluttamiaan motivoituneita työntekijöitä ilman välikäsiä. Korkeasti koulutettujen, kuten vaikka farmaseutit, opettajat, lakimiehet, lääkärit, sairaanhoitajat ovat Suomelle ”ilmaisia” ammattilaisia, kunhan heidän annetaan kulkea se polku, mitä heille on vuosia kotoutumiskoulutuksessa rakennettu.

 

Kotoutumiskoulutuksen tulevaisuus Maakuntauudistuksessa

Osallistun työni puolesta maahanmuuttokoulutuksen seminaareihin niin OKM:ssä kuin TEM:ssä. Vallalla tuntuu olevan yhteisenä nimittäjänä kiire tehdä ”jotain” ja pelkään, että tässä kiireessä menee lapsi pesuveden mukana.

Kotoutumiskoulutuksen uudistuksen yhteydessä puhutaan uusilla termeillä:

Tulosperusteinen kotoutumiskoulutus? Kuka määrittää, mikä on tulos? Vain työllistyminenkö? Henkilöstövuokrayrityksetkö jatkossa ohjaavat matalapalkka-aloille ilman suomen kielen taitoa?

Ammatillinen kotoutumiskoulutus? Sitähän se jo on (huom 16.3.2016 uudistus!)

Kansalaisopistojen kotoutumiskoulutus? Lukutaito-opetus siirtyy OKM alaisuuteen 2018. Se on jo sovittu ja siirtymä on käynnissä, mutta aiotaanko hitaankin polun opiskelijat siirtää pois työelämään tähtäävästä kotoutumiskoulutuksesta? Hitaan polun opiskelijoissa on huomattavan paljon autonkuljettajia, mekaanikkoja, rakennusmiehiä, kokkeja…..! Siis ”duunareita”, joita on vaikea pitää koulun penkissä koska halua töihin ja oman rahan tienaamiseen on niin kova, mutta suomen kielen taidot eivät riitä hygieniapassin saatikka koulutus- tai työhakemuksen kirjoittamiseen!

Stadin osaamiskeskus, MAO-rahoitteinen ammatillinen koulutus (OKM), OPVA, Aikuisten peruskoulun työelämäharjoittelut. Näissä kaikissa olen itsekin työarjessa jollakin tapaa mukana. Ammatilliset oppilaitokset kamppailevat talous- ja tulevaisuusongelmissa ja otamme vastaan kaiken, mitä saamme. Menemme mutkalle ja seisomme päillämme, jos niin saamme pidettyä kiinni ammattitaitoisista opettajistamme vielä seuraavaan lomaan, mutta kyllä välillä mietityttää, onko oikein tai ylipäätään mahdollista tavoitella ammatillisen tutkinnonosan suorittamista täysin 0-kielitaidolla, tai onko mahdollista oikeasti opettaa samanaikaisesti ja tavoitteellisesti suomen kieltä, kun opiskelijoiden suomen kielen taitotaso vaihtelee A1.3 ja B 1 välillä? Entä ne maahanmuuttajat, jotka eivät halua auto- ja rakennusalalle tai lähihoitajiksi? Tiedän kyllä vastauksen, mutta en osoita sormella heitä, jotka yrittävät parhaansa, vaan päättäjiä, joiden pitäisi nyt hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä ovat tekemässä ja mikä on realistista ja tavoiteltavaa se huomioiden.

SIB-malli? Tästä olen kirjoittanut aiemmin täällä enkä ymmärrä sitä vieläkään yhtään enempää kuin helmikuussa tuota kirjoittaessani.

EI kotoutumiskoulutus VAAN ura- ja rekrytointipalvelu? Maakuntauudistuksessa ei puhuta enää välttämättä kotoutumiskoulutuksesta vaan kasvupalveluna toteutettavasta ura- ja rekrytointipalvelusta. Opettaako ura- ja rekrytointipalvelu suomea vai eikö maakunnissa tarvita enää suomen kielen taitoa? Vai eikö kielen opettamiseen enää tarvita ammattiopettajia? Voisiko peruskoulujenkin kielenopettajat vaihtaa ”kadunkulkijoihin”? ”Kyllähän ne siinä oppii samalla työn ohessa” toimii vasta, kun ihmisellä on jonkunlainen peruskielitaito, minkä päälle rakentaa! Riittääkö minkä-tahansa-työn-palkka perheen yhdistämiseen tai elättämiseen?

Valikoiva maahanmuutto? Valikoivasta maahanmuutosta puhutaan myös tasaiseen tahtiin. Ennen vuoden 2015 pakolaisvirtaa Suomeen muuttaneista 75% muutti perheiden yhdistämisen kautta. Alle 15 % perheenyhdistämisistä oli pakolaistaustaisia. Loput ovat meidän ihan omien kavereidemme aviomiehiä ja –vaimoja, joihin olemme elämässämme törmänneet ja halunneet perustaa yhdessä perheen Suomessa, koulutuksen kultamaassa. Pitäisikö valikointi siis tapahtua rakastuessa? Valikointia ehdottavat tarkoittavat usein ”Kanadan mallia”, mikä onkin aivan toimiva malli, kun ottaa huomioon, että Kanadassa puhutaan kahta maailman valtakielistä: ranskaa ja englantia. Valikointia voi tehdä Afrikan, Australian, Amerikan, Aasian ja Euroopan mantereilta ilman kieliongelmia. Suomeen kun valikoidaan vaikka sitten hammaslääkäreitä, joista meillä on kova pula ja tulijoita olisi Euroopasta, pitää heidän ensin läpäistä YKI testin taso 3, B1.2.

 

Ehkä kaikki menee kuitenkin hyvin

Yritän kuitenkin aina nähdä positiivisesti. Nytkin aikani ikäviä mietittyäni ”kuppi maassa”, olen päätymässä ajattelemaan, että muutos onkin ehkä mahdollisuus, mitä olemme odottaneet! Maahanmuuttajat otetaan oikein hallituksen käskystä työpaikoille suomea oppimaan ja kotoutumaan. Enää ei kunnella työnantajien kielitaitovaatimuksia ja pakolaistaustaiset saavat perheensä yhdistettyä nopeammin. Ehkä lopulta kiitämme ministeri Lindströmiä tästä humaanista teosta kutsua maahanmuuttajat työpaikoille. Tervetuloa! Ei enää tervemenoa?