Aina sitä ajattelee, että paikallinen sopiminen koskee vain matalapalkka-aloja, missä vähästä halutaan vielä vähemmän, mutta eihän sitä ole sanottu, etteikö se koskisi kaikkia aloja, myös omaani. Vaikea kuvitella itsensä neuvottelemassa työehdoistaan rehtorin kanssa! Sopia kesälomien pituus, opetuksen suunnitteluun käytössä oleva tuntimäärä ja tietenkin viikoittainen opetustuntimäärä luokassa. Palkkaa rehtori tuskin voisi kovin paljon enemmän maksaa kuin mitä kunta myönnettäväksi antaa, joten kilpailussa hyvistä opettajista otettaisiin varmasti käyttöön myös työterveyshuollon kattavuudella kikkailu, niin kuin ainakin USAssa tehdään.

Tämä visio selittäisi sen innon, mikä SOTEn läpirunnomisessa ”valinnan vapaus” edellä on. Nythän julkista terveydenhuoltoa käyttävät vain työttömät, eläkeläiset sekä neuvolan ja sairaalan asiakkaat. Ei sieltä omaisuuksia kahmita, mutta työpaikkaan sidotussa koko perheen kattavassa terveydenhuollossa rahaa riittäisi suuryritysten osakkeisiinkin jaettavaksi. Työnantaja ”omistaisi” työntekijän lisäksi tämän perheen ja työn ulkopuolella olevat saisivat pärjätä, miten pärjäävät.

Itse pidän mieluummin kiinni siitä, että joku muu neuvottelee puolestani työhöni liittyvät asiat ja että veroja maksamalla säilytän oikeuteni saada terveydenhuoltoa, kun sitä tarvitsen. En halua naimisiin työnantajani kanssa!