Helsingin Uutisissa 01.2017 oli taas tarpeetonta vastakkain asettelua, kun vastaava päätoimittaja A-P.Pietilä väitti, että ”siirtotyöläiset” vievät suomalaisten työt. Eivät ”siirtotyöläiset” suomalaisilta töitä vie. Tarjolla oleviin pienipalkkaisiin töihin ei vain suomalaisella tuensaajalla, sen enempää kuin Helsingissä asuvalla perheelliselläkään ole varaa. Siksi näitä tarjolla olevia töitä tekevät kimppakämpissä asuvat aikuiset ”siirtotyöläiset” ja jos päätoimittajan arvio 100 000 ulkomaisesta pitääkin paikkansa, olisi avoimilla työmarkkinoilla töitä tarjolla vielä ”kotimaisillekin”, koska Uudenmaan ely-keskusalueella oli 2016 lopussa 89 660 työtöntä työnhakijaa ja avoinna 25 167 työpaikkaa (työllisyyskatsaus 20.12.2016). Ja nämä siis vain avoimia työpaikkoja, joita on noin 30 % kaikista työtilaisuuksista.

Ymmärrän, että työnantaja haluaa maksaa työntekijälle vähemmän palkkaa vielä oppimisvaiheessa, kun työpanoskaan ei vielä vastaa kokonaista työntekijää, mutta ei sitä voi loputtomiin tehdä. Jos ammatillinen koulutus on laadukasta ja työhön perehdytys ammattitaitoista ei nuorten tai maahanmuuttajien tarvitse pitkään sen takia 15 euron päiväpalkalla työskennellä. Sen verran enemmänhän siitä 300 euroa kuukaudessa ansiosuojalla käteen jää verrattuna siihen, että nuori tai maahanmuuttaja odottaisi töitä kotonaan.

Mutta kuka meistä ihan oikeasti motivoituu työn tekemisestä ilman, että se tuo elämään muuta lisäarvoa kuin sen, että sillä välttää karenssin? Ei sillä ainakaan kokonaista sukupolvea alle 25-vuotiaita työelämä ulkopuolelle jääneitä houkutella osaksi yhteiskuntaa, vaikka aikuiset maahanmuuttajat sen näkevätkin mahdollisuutena päästä yhteiskunnan jäseniksi. Itse kannatan ajatusta, että töitä olisi ihan kaikille helsinkiläisille ja että työtä tekemällä Helsingissä olisi varaa asua.