Vetureita kaatuu ja junat myöhästelevät – se on elämää liikenteessä. Mutta se, miten VR asian hoiti Oulun juna-asemalla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli ala-arvoisen huonoa (9.-10.9.17).

YLEn uutiset ilmoittivat sunnuntai aamuna, että Oulu-Kemi –välillä veturi on suistunut raiteilta ja se pysäyttäisi junaliikenteen pohjoisesta kokonaan. Aamupäivän aikana VR kotisivuilla tiedotettiin, että kaatuneen veturin raivaustöiden pitäisi valmistua ilta kuuteen mennessä ja että matkustajat Kolarin ja Rovaniemen yöjunista kuljetettaisiin Ouluun linja-autoilla. Tämä toimi hyvin ja ajallaan. Se, mikä ei toiminut, on kaikki sen jälkeen.

Linja-autojen saapuessa Ouluun junan lähtöajaksi ilmoitettiin 23.38, kun oikea lähtöaika oli 23.08. Tämä ei vielä haitannut eikä vielä seuraavatkaan lähtöaikapäivitykset tyyliin 00.15, 00.45. 01.15. Mutta kun kello 01.10 oli kimpsuineen ja kampsuineen raahautunut lähtölaiturille eikä junaa edes näkynyt ja kun sen jälkeen arvioidut lähtöajat alkoivat vaihdella 3 – 30 minuutin syklillä alkoi VR touhu aika lailla kyrsiä. Tätä lähtöaikafarssia jatkui klo 01.15 – 03.05 välisen ajan.

En millään voi ymmärtää, miten lähtöajan ilmoittaminen voi olla niin vaikeaa, että sitä piti muuttaa moneen kertaan tunnin sisällä ja vielä kolmenkin minuutin tarkkuudella. Aivan kuin joku lapsi olisi päässyt leikkimään lähtöaikailmoituksilla! Vai ilmoitettiinko lähtöaika erikseen jokaisen junavaunuun onnistuneesti pakatun auton jälkeen?

  • Hei, tämä Mersun perä mahtui sittenkin kyytiin. Ilmoita, että 3 minuutin päästä lähdetään!

Sitäkään en ymmärrä, miksi Kolarista ja Rovaniemeltä hyvin alkaneita bussikuljetuksia ei jatkettu Helsinkiin asti. Lisäksi ihmettelen, miksei meitä odottavia matkustajia (joukossa ikä- ja pyörätuoli-ihmisiä, vauvoja, koiria) ohjattu sisätiloihin ja luvattu, että meille kyllä ilmoitettaisiin hyvissä ajoin, kun junat lopulta liikkuvat ja ehtisimme kyytiin vaikka odottaisimme asemarakennuksessa.

Kaikkein eniten ihmettelen, miksei tätä poikkeustilannetta alettu hoitaa heti sunnuntaiaamuna, kun onnettomuus tapahtui. Tiedossa oli jo silloin, että onnettomuuspaikan raivaustyöt kestäisivät iltaan ja todennäköisesti vaikuttaisivat yöjunaliikenteeseen Rovaniemeltä, Kolarista ja Kemijärveltä Helsinkiin. Jo silloin olisi voitu tehdä päätös kuljettaa halukkaat matkustajat busseilla määränpäähän asti tai ilmoittaa Veturi-asiakkaille puhelimitse uudesta tilanteesta ja antaa mahdollisuus siirtää lähtöään seuraavaan päivään, koska kuitenkaan kukaan meistä ei töihin ainakaan maanantai-aamuksi päässyt.

Farssin tuntua lisäsi se, että kun ensimmäinen juna kahden aikaan yöllä ilmestyi raiteelle odottamaan, siihen ei päästetty muita matkustajia kuin ne, jotka olivat ostaneet lippunsa Kemijärvi-Helsinki –junaan! Junassa näytti olevan kosolti tilaa ja meille laiturilla vielä tunnin tönöttäville olisi kelvannut hyvin Kemijärveltäkin lähtenyt juna, kunhan olisimme päässeet lämpimään ja lähemmäs määränpäätämme.

Miksei samaan suuntaan matkaa tekeviä asiakkaita päästetty tähän Helsinkiä kohti lähtevään junaan? Kaikki vapaat paikat olisi konduktöörien johdolla voitu täyttää ja jos ei nukkumapaikkaa olisi saanutkaan, vaikka olisi sellaisen maksanut, olisi voinut jälkeen päin periä nukkumapaikan hinnan takaisin. Autojuna-asiakkaat olisivat voineet jättää autonsa odottamaan junien lähtemistä ja autot olisi voinut hakea myöhemmin määränpäästä.

Itse pääsin ”omaan” junaani ja makuuvaunuuni lopulta klo 03.04 ja perille Tikkurilaan aamu kahdeksan sijaan kello 13 aikaan. Valitan ja varmasti saan jonkun korvauksenkin, mutta kiinnostaisi kyllä kuulla parempi selitys kuin että ”tällaista sattuu ja ollaan pahoillaan”. Ei siinä mitään, että liikenteessä sattuu, vaan siinä, miten asiat hoidetaan, kun niin käy!