Kuvailin joulun alla ilmestyneessä  sotepamfletissani (https://elamysmatkailu.fi/fi/elma-kauppa-sotepamfletti/) Harjun Terveyden sotekapitalismin nurkan valtauksena Päijät-Hämeen tulevan hyvinvointialueen syntyprosessissa. Kansalaispalautetta on alkanut tihkua yhtymän ensi askeleista lehtien palstoilla eri muodoissaan.

Itseäni ehkä eniten puhutteleva palaute julkaistiin nimimerkillä Etelä-Suomen Sanomissa tänään (12.4.21) otsikolla ”Lääkärin tapaaminen on tehty mahdottomaksi”. 20-vuotiaan pojan äiti kuvaa perheen yrityksiä saada aikuiselle pojalle tilanteessa, jossa vanhemmat ovat vuoden ponnistelujen jälkeen onnistuneet motivoimaan poikansa lähtemään lääkäriin kuvauksen mukaan melko vakavien mielenterveysongelmaepäilyjen tutkimiseksi. KELA, työvoimatoimisto ja armeija vaativat lääkärin todistusta terveydentilasta, kun poika ei ahdistus-, masennus- ja unirytmin häiriöongelmien vuoksi kykene opiskelemaan eikä töihin. Äiti on perustellusti huolissaan pojan mielenterveydestä ja kuvauksen mukaan perustellusti vakavan, kiireellistä tutkimusta ja hoitoa vaativan psykiatrisen sairauden hoidon käynnistämisestä.

Kuvauksen mukaan Harjun Terveyden moniammatillinen lähestymistapa on rakentunut puhelin, nettitesti ja etäkontakteihin hoitajavetoisten puhelinpalvelujen tasolla. Perheeltä kerätyn puhelinkontaktiedon ja nettitestien perusteella etädiagnoosiksi on asetettu masennus ja aloitettu sitalopraamilääkitys (yleisesti käytetty masennuslääke).

Äiti perää poikansa puolesta vastausta kysymykseen, ”miten lääkärin tapaaminen Harjun terveydessä on tehty mahdottomaksi”. Omainen hoitoalan ammattilaisena ihmettelee myös lääkehoidon aloittamisen eettistä kestävyyttä asetelmassa, jossa lääkäri tekee lääkehoidon aloittamispäätöksiä toisen käden tiedon ja oireseulontatestien varassa.

Vuosikymmeniä päihde- ja mielenterveysongelmia hoitaneena moniammatillisen tiimin jäsenenä kysyn samaa. Miten on mahdollista, että edistyksellinen moniammatillinen tiimi lähestymistapaa tulkitaan artikkelissa kuvatulla tavalla? Olin vuosina 1989-2010 kehittämässä A-klinikkasäätiöllä moniammatillista tiimi lähestymistapaa. Kävin kouluttajana myös Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrisessa tiimissä tavoitteena valmentaa heitä ymmärtämään päihdehäiriöitä osana mielenterveyshäiriökokonaisuutta siten, että koko monimutakaista ongelmakenttää on hoidettava moniammatillisesti turvautumalla parhaaseen mahdolliseen osaamiseen.

Vaikka nykyään kaikessa hoidossa rakennetaan potilaasta kuvaa etäkontakteihin perustuen ja vaikka käytössä on runsaasti eri näkökulmista häiriöitä kuvaavia seulontatestejä, vastuullinen moniammatillinen työ psykiatristen häiriöiden luotettavassa diagnostiikassa edellyttää sitä, että lääkärikoulutuksen saanut henkilö tapaa oikeasti potilaan. Häiriöissä on tyypillistä varsinkin nuorella iällä vaikeus saada motivoitua nuori henkilö suostumaan tutkimuksiin. Kun oma vanhempi on motivoinnissa onnistunut, tulisi lääkärin kontakti artikkelissa kuvattujen esitöiden jälkeen järjestää mahdollisimman nopeasti.

Taustalla saattaa toki olla käytännön tilanne, että lääkärityövoimaa Harjun terveydessä on niukasti, sillä lehtitietojen mukaan uudet järjestelyt vuoden vaihteen jälkeen ovat jo saaneet aikaan irtisanoutumisia. Siitä huolimatta nuoren ihmisen eristäytymiseen johtaneet mielenterveyden ongelmat on nähtävä kiireellistä apua vaativina tapauksina. Mielellään myös tapauksina, joissa psykiatrisen erikoisalan diagnostiikka sieltä erikoissairaanhoidosta tuodaan yksittäisten tapausten tasolla etulinjaan niin, että psykiatri tapaa potilaan mahdollisimman pikaisesti osana moniammatillista tiimiverkostoa.

Tällaista mallia olin itse ajamassa tuolle haastavalle moniammatillisen tiimityön kentälle työurani aikana. Joiltain osin huomaan lähestymistavan saaneen yleistä hyväksyntää mm nykyisen soteuudistuksen makrotason perusmalleissa Päijät-Hämeessäkin.

Yleisönosaston kirjoitus osoittaa, että käytännön työtavoissa on hiomista. Jos nuorten varhaista syrjäytymistä työelämästä aiotaan tosissaan ehkäistä, varhaista lääkäriin pääsyä nuorten mielenterveyshäiriöissä tulisi edistää eikä jarruttaa – osana moniammatillista tiimityötä. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajapintaa tulisi madaltaa siten, että psykiatriset konsultaatiot viedään etulinjaan ehkäisemään kiireellistä psykiatrista hoitoa vaativien sairauksien kroonistumista.