Voimassa oleva Suomen perustuslaki säädettiin kesällä 1999. Sen 19 §:n mukaan:

”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.” (Suomen perustuslaki 11.6.1999/731).

 

Tänään melkein 22 vuotta myöhemmin Eduskunnan sosiaalivaliokunta sai valmiiksi sote-lainsäädännön uudistusesityksen, joka sisältää lakipaketin noiden perusoikeuksien turvaamiseksi julkisen vallan toimesta. Kauan se kesti, eikä ihan valmista ole vieläkään. Eduskunnan on hyväksyttävä lakipaketti. Uuden lainsäädännön mukaan hyvinvointialueet on perustettava, pidettävä aluevaalit ja siirrettävä kunnallisella ja kuntayhtymäpohjalla tähän saakka toiminut julkinen palveluverkko uusille yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valituille isännille.

Kun seurasin Yle Areenasta eduskunnan sotevaliokunnan tiedotustilaisuutta, havaitsin, että eduskunnan oppositio kokoomuksen johdolla vastustaa uudistusta. Mitä ilmeisimmin oppositio ei pysty sitä estämään.

Oppositio toimii Suomessa pitkälle keskittyneen sotekapitalismin äänitorvena. 1990-luvun alkupuolen laman jälkeen syntyi markkinarako sotebisnekselle, kun kansanterveyslakiin perustunut terveyskeskusjärjestelmä ajautui vaikeuksiin kuntien leikkauspolitiikan seurauksena. Lääkärit äänestivät jaloillaan mm Lahdessa, kun terveyskeskusten omalääkärijärjestelmä lakkautettiin. Syntynyttä lääkäripulaa ryhtyivät paikkaamaan lääkärityövoimaa välittäneet firmat. Työvoimavälitys tuotti niin hyvin, että veronmaksajien varoista kertynyt pääoma paisui. Nokkelat entiset terveyskeskuslääkärit kehittivät ”kokonaisulkoistus”-innovaation. Siinä hallintaosaaminenkin napattiin yksityispuolelle paikkaamaan resurssileikkauksia.

Rikastuneet bisnesmiehet siirtyivät hoivabisnekseen. Yleishyödyllisellä periaatteella toimivia vanhustenkotiyhdistyksiä ja muita vastaavia toimijoita ostettiin. Kansainvälinen sijoituspääoma kiinnostui ilmiöstä johtaen ylikansalliseen sotebisnekseen. Työterveysbisnes oli osin kehityksen taustalla valmiina osaamis- ja rahapääomana, mikä integroitui julkisten ulkoistumallien kautta tuotettuun bisnekseen.

Soteuudistuksen edetessä kohti maalia keskittynyt sotebisnes otti seuraavan innovaatioharppauksen – yhteisyritykset julkisen toimijan kanssa.

Meri-Lapissa ja Päijät-Hämeessä firmat eivät hyväksyneet kuntavetoista yhteisyritystä, vaan osake-enemmistö piti saada yksityispuolelle – Mehiläiselle. Näin sotekapitalismi hamuaa soteuudistuksessa isännän paikkaa.

Perustuslain 19§ estää sen yksiselitteisesti. Yksityiset palvelutuottajat voivat tuottaa palveluja julkiselle puolelle, mutta julkisella puolella on vastuu kokonaisuudesta. Uudessa sotepaketissa se tulkitaan niin, että julkisella puolella on oltava riittävä oma tuotanto turvaamaan palvelujen toiminta kaikissa olosuhteissa.

Elinkeinoelämän järjestöt ovat asettuneet näkyvästi kokoomuksen ja perussuomalaisten rintamaan puolustamaan voittoa tavoittelevan terveyspääoman asemia soteuudistuksessa yrittämällä estää toiminnan palauttamisen osaksi hyvinvointivaltion perusrakenteita. Niitähän me 1970-luvun alussa kansanterveyslainsäädäntöä ja työterveyslainsäädäntöä edistäneet hyvinvointivaltion rakentajat ajoimme. Merkittävä saavutus oli, että sosiaaliset perusoikeudet kirjattiin perustuslakiin 1990-luvun lopulla.

Tuolloin linjattiin julkisen toimijan ja liike-elämän suhteita niin, että julkinen valta uusintaa työvoimaa pitämällä huolta peruspalveluista ja koulutuksesta huolehtimalla myös ihmisen elämänkaaren loppupään tarpeista.

Markkinavoimat yrittävät tunkeutua julkisen toiminnan perusrakenteisiin hamuten siellä myös päätösvaltaa itselleen. Siinä ne etenivät uusliberalismin kaudella isoin harppauksin. Ajat ovat nyt muuttumassa kapitalismin ihmemaata USA:ta myöten. On palaamassa uusliberalismin kautta vahvemman valtiovallan kausi, joka yrittää etsiä keinoja ylikansallisen pääoman rosvouksen rajoittamiselle kansallisvaltioiden yhteistyötä kehittämällä.

Ylikansallinen sotebisnes ei ole oikealla asialla, jos se yrittää nakertaa perustuslakimme turvaamien sosiaalisten perusoikeuksien toteuttamista asettumalla julkisen vallan sijaan isännäksi ja haalimalla verovarojamme liikevoittonsa maksimoimiseksi. Toki kansainvälinen sotepääoma kehittää digitalisaatiota ja muutakin osaamista organisaatioidensa sisällä. Rengin roolissa nuo palvelut ovat julkiselle vallalle tervetulleita.

Suutari pysyköön lestissään – on vanha suomalainen sanonta.