”Most women have not even been able to touch this anger, except to drive it inward like a rusted nail.”* Adrienne Rich

Noin neljäkymmentä vuotta sitten kaksi feministiajattelijaa, antropologi Kathleen Gough ja runoilija Adrienne Rich kirjoittivat miehisestä vallankäytöstä, joka ulos sulkee ja vähättelee naisia ja tyttöjä käyttäen keinoinaan mm. objektivointia, hyväksikäyttöä ja heihin monin eri tavoin kohdistuvaa väkivaltaa.

Tänään ajatukseni palaa varhaisten feministien kirjoituksiin lukiessani kouluterveyskyselyn uusimpia tuloksia. Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan tytöt kokevat poikia yleisemmin seksuaalista häirintää ja väkivaltaa sekä henkistä tai fyysistä väkivaltaa perheessä. Lisäksi tytöt kokevat enemmän yksinäisyyttä ja koulu-uupumusta. Edellisiin kouluterveyskyselyihin verrattaessa tyttöjen tilanne ei näytä olevan kohenemassa – päinvastoin, heidän elämänsä näyttää paineisemmalta kuin aikaisemmin. Kun 8. ja 9.-luokkalaisista pojista 84 prosenttia kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä, tytöistä tätä mieltä on vain 67 prosenttia. Kyselystä vastaavassa THL:ssä arvellaan, että yksi syy on tyttöjen maailman kovenemisessa ja sosiaalisen median luomissa paineissa, mm. ulkonäköpaineissa.

Kun tytöt voivat huonommin, missä määrin kyse on syrjinnästä? Syrjinnän logiikkaan nimittäin kuuluu, että se toimii parhaiten, kun syrjityt alkavat harjoittaa itsekontrollia ja omaksuvat häpeää omasta itsestään. Häpeää siirtyy nolaamalla, vähättelemällä ja häpäisemällä.

Erityisen paljon olen viime aikoina ajatellut miehiä, jotka vihaavat nuoria naisia, kun olen lukenut Greta Thunbergiä koskevia ulostuloja – keski-ikäisiltä valkoisilta miehiltä.

Mikä hyvin nuoressa, tyttöiän ja aikuisiän välillä olevassa aktivistissa ärsyttää keski-ikäisiä miehiä? – Eiköhän se ole näkyvyys ja vaikutusvalta. Kun käymme kamppailua tasa-arvosta, käymme myös kamppailua vallasta. Silloin he, jotka pelkäävät menettävänsä etuoikeutensa, reagoivat aggressiivisesti (ja kun he reagoivat aggressiivisesti, he paljastavat itsensä). Iltasanomissa Lasse Lehtinen kutsui Gretaa haavoittuvaksi ihmiskilveksi ja söpöksi soturiksi sekä kirjoitti: ”tyttönen Greta ei voi olla kovin hyvin perillä ilmastotieteen monista ristiriitaisistakin väittämistä, mutta lopun uskossa hän epäilemättä on”.

Greta Thunbergiltä on vaadittu myös täydellisen päästövapaita tekoja. Somessa on jopa keskusteltu hänen oopperalaulajaäitinsä työmatkalennoista – kuin Greta Thunberg olisi vastuussa myös koko lapsuudenperheensä hiilijalanjäljestä. Täydellisyyden ja ”puhtauden” vaatimus on aina ollut kovempi naisia kuin miehiä kohtaan. Tämä näkyy myös politiikassa ja siitä uutisoimisessa, kun miespoliitikot voivat yleensä jatkaa uraansa suuremmin rikkein kuin naispoliitikot.

Myös Gretan Thunbergin Aspergerin oireyhtymää ovat monet käyttäneet häntä vastaan. Hän on itse vastannut twitter-tilillään: ”Kun vihaajat jahtaavat ulkonäköäsi ja erilaisuuttasi, se tarkoittaa, ettei heillä ole mitään muuta jäljellä. Ja silloin tiedät, että olet voitolla!”

On hyvä huomata, ettei Greta ole yksin. Ilmastoliike on suuri ja siinä toimii myös muissa maissa paljon aktiivisia nuoria naisia, mm. Hollannissa ja Belgiassa nuoret naiset ja tytöt ovat olleet järjestämässä suuria ilmastomielenosoituksia.

Myös suomalaisessa politiikassa näkyy ennennäkemätön nuorten naisten esiinmarssi: meillä on hallitus jollaista meillä koskaan ennen ei ole ollut.

Tulevaisuus on nuorten naisten. Meidän muiden tehtävä olla mukana tekemässä se mahdolliseksi ja ajaa niitä yhteiskunnallisia muutoksia, joilla tyttöjen ja nuorten naisten ei enää tarvitse joutua vähätellyiksi, häirityiksi ja ulossuljetuiksi. Silloin he löytävät täyden voimansa.

Johanna Pakkanen

kirjoittaja toimii Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry pääsihteerinä

* ”Monet naiset eivät ole edes pystyneet koskettamaan tätä suuttumusta, ainoastaan kääntämään sen sisäänpäin kuin ruostuneen naulan.”