Yle Areenassa on tällä hetkellä katseltavana Louis Theroux’n erinomainen dokumentti, jossa taitava dokumentaristi sukeltaa yhdysvaltalaisten äärioikeistolaisten ”meemisoturien” maailmaan. Pääasiassa nuorista miehistä koostuvassa nettiyhteisössä rasismi ja naisviha vellovat, oman kuplan ulkopuolisia pilkataan häpeilemättä ja kritiikin iskiessä kaikki kuitataan vitsiksi tai vedotaan sananvapauteen.
Vihapuhe ei kuitenkaan ole mikään vitsi. Toissa viikonloppuna Yhdysvaltojen Buffalossa nuori valkoinen mies ampui kuoliaaksi kymmenen ihmistä supermarketissa alueella, jossa iso osa asukkaista on mustia. Ampuja jätti jälkeensä manifestin, jossa avaa tekonsa taustoja. Valkoista ylivaltaa, antisemitismiä ja rotuvihaa pursuava teksti ei jätä epäselväksi, millaisesta ideologiasta teko kumpusi.
Se ideologia on pelottavan lähellä somesotureita.
***
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus laadittiin toisen maailmansodan jälkeen. Sillä haluttiin varmistaa, etteivät holokaustin kauhut ikinä toistuisi. Olennaista nykykeskustelun kannalta on se, että jo tuolloin ymmärrettiin sanojen muokkaavan maailmaa ja voivan johtaa tekoihin: julistuksessa kiellettiinkin paitsi syrjintä, myös yllytys siihen. Esimerkiksi Suomen lainsäädännöstä löytyvä pykälä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan uusintaa tätä ajattelua.
Nykyisessä keskusteluilmapiirissä, jossa sananvapaus liian usein typistyy valtaväestön oikeudeksi käyttää herjaavia sanoja, toivoisi ihmisiltä enemmän ymmärrystä historiasta. Holokausti ei alkanut kaasukammioista: se alkoi loukkaavista sanoista ja halventavista puhetavoista, joilla luotiin mielikuvia ja perusteltiin sortavaa politiikkaa. Emme me ole tästä Suomessakaan vapaita: myös esimerkiksi saamelaisten ja romanien vuosisataista sortoa on pönkitetty alistavilla puhetavoilla ja ihmisryhmien leimaamisella. Samalla näiltä ihmisiltä on riistetty oikeus puhua omasta puolestaan.
On ymmärrettävä, että sanat eivät koskaan ole pelkkiä kirjaimia: ne luovat ja muokkaavat todellisuutta. Loukkaavien sanojen käyttäminen voi tuntua yhdentekevältä ja viattomalta, mutta toistamalla näitä puhetapoja luomme maailmaa, jossa ihmisillä on arvojärjestys.
Puhumalla työttömistä laiskoina oikeutamme kiristykset heidän sosiaaliturvaansa; uusintamalla mielikuvaa naisista heikkoina tunteidensa orjina vahvistamme lasikattoja; käyttämällä pilkallisia ilmauksia sukupuolivähemmistöistä alistamme kokonaisen sorretun ihmisryhmän pelkäksi enemmistön komiikan lähteeksi, jonka oikeuksien eteneminen on työn ja tuskan takana. Puheet ja teot kietoutuvat yhteen, ja jos haluaa torjua syrjiviä tekoja, on puututtava myös syrjiviin puheisiin.
***
Ilman empatiaa ja solidaarisuutta sananvapaus on vain kovaäänisimpien tyranniaa. Ihmisoikeuksien edistäminen vaatiikin myös omien kielellisten etuoikeuksien tunnistamista, sen ymmärtämistä, ettei minun oikeuteni käyttää loukkaavaa sanaa voi ylittää toisen ihmisen oikeutta olemassaoloon. Aito sananvapaus edellyttää toisen ihmisen hyväksymistä ainutkertaisena ja arvokkaana olentona, joka saa määritellä identiteettinsä ihan itse – sananvapautensa avulla. Se vaatii dialogia, ei pelkkiä monologeja.
Elina Vainikainen
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteilijä, ajatuspaja Vasemmistofoorumin tiedottaja ja KSL-opintokeskuksen freelancerkouluttaja, jonka kirjoittaman oppaan Syrjimätön kieli – opas inklusiiviseen kielenkäyttöön ja viestintään KSL julkaisi maaliskuussa 2022.
Tutustu oppaaseen KSL:n nettisivuilla.