Suomen sivistystaso on romahtanut 90-luvulta lähtien ja siitä ollaan syystäkin huolissaan. Suomessa on onneksi nyt otettu loikka kohti koulutuksen tasa-arvoa, kun toisen asteen koulutus muuttui vasemmistoliiton vuosien työn tuloksena ilmaiseksi. Nyt jokaisella on aito mahdollisuus valita polkunsa omien vahvuuksiensa mukaan, ja kyselyn mukaan nuoret ovat olleet tyytyväisiä muutokseen. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä sivistystason nostoon. Sivistys on tietoa ja ymmärrystä opitusta, ja oppiminen alkaa jo kehdossa.

Uteliaisuus ja se, että oppii ymmärtämään näkemäänsä ja kokemaansa, ovat lapsen luontaisia vahvuuksia. Siksi laadukas varhaiskasvatus on erittäin tärkeää. Jokaisella lapsella täytyy olla oikeus oppia omia vahvuuksiaan hyödyntäen ja tulla aidosti läsnä olevan, turvallisen aikuisen kohtaamaksi, ei väsyneen ja stressaantuneen kasvattajan.

Varhaiskasvatus on kymmenien leikkurivuosien jälkeen muuttunut monissa paikoin turvattomaksi säilöksi. Mitä enemmän on leikattu, sitä suuremmiksi ryhmät ovat kasvaneet ja sitä heikommalla tolalla on henkilöstön työhyvinvointi. Vasemmistoliitto on lisännyt varhaiskasvatuksen resursseja, mutta se ei auta, jos ammattilaisia ei ole. Ainoita keinoja saada lisää ihmisiä alalle on panostaa työhyvinvointiin ja nostaa alan palkkoja. Jos tätä ei ymmärretä, kaikki kärsivät. Laadukas varhaiskasvatus on parhaimmillaan ennaltaehkäisevää ja pitkäjänteisellä panostamisella tulokset näkyvät myös muualla.

Päiväkodin tulee olla ennen kaikkea turvallinen mutta myös innostava paikka löytää ja oppia uutta. Erityisesti poikien lukutaito heikkenee, ja myös sanavarastot ovat supistuneet kaikilla ikäluokilla. Lukemattomuudella on selkeä yhteys niin tähän kuin sivistystasoonkin. Mitä monipuolisempia tarinoita lapsi kuulee luettuna, sitä innokkaammin hän tarttuu itse kirjaan, kun oppii lukemaan. Tämänhetkisillä varhaiskasvatuksen resursseilla lukeminen jää selviytymisen jalkoihin, eikä vanhemmilla välttämättä ole työpäivän jälkeen voimia päiväkodissa stressaantuneen lapsen rauhoittamiseen saati lukemaan keskittymiseen.

Koulumaailmassa on tehty havaintoja lasten luontaisen uteliaisuuden vähenemisestä ja syyttävä sormi osoittaa älypuhelinta. On kuitenkin hölmöä syyttää sivistystason laskusta pelkästään maailman digitalisoitumista. Kyllä silläkin on vaikutusta, mutta lapsi ei pelaa jalkapalloa puhelin kädessä. Kun on kivaa tekemistä yhdessä, puhelin unohtuu. Yhteiskunnan onkin jatkettava lasten ja nuorten ilmaisten harrastusmahdollisuuksien tukemista ja edistettävä monimuotoisen kulttuurin tarjoamia mahdollisuuksia harrastamiseen. Jotta vasemmistoliiton visio lapsen yhtenäisestä polusta kohti hyvää nuoruutta toteutuu, tarvitaan monialaista yhteistyötä lapsen ja nuoren elämän eri osa-alueilla.

Jos oikeistolle annetaan taas sakset käteen, idea suomalaisesta laadukkaasta, turvallisesta ja tasa-arvoisesta varhaiskasvatuksesta voidaan silputa lopullisesti. Maakunnissa ja pienemmillä paikkakunnilla käy kuten Helsingissä, jossa päiväkodit eivät ole enää edes turvallisia.

Lisää palkkaa, sopivia tiloja, pienempiä ryhmiä ja enemmän työkavereita – vain näillä keinoilla saadaan alan arvostus taas nousuun sekä alalle hakeutuvien opiskelijoiden että lasten huoltajien silmissä. Me tarvitsemme kasvatuksen ja koulutuksen kunnianpalautuksen, sillä tieto ja ymmärrys luovat sivistystä ja sivistys luo rauhaa.

Arja Tauria-Huttunen
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten varapuhenainen ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Kaakkois-Suomen vaalipiiristä.