Ison-Britannian eroaminen EU:sta sai niukan enemmistön kansanäänestyksessä. Vaikka näen EU:sta eroamisen pienenä takaiskuna, en kuitenkaan koe sitä suureksi katastrofiksi.

EU on nimenomaan luotu vastaamaan porvarien tarpeita sekä lisäämään ja nopeuttamaan pääomaa. Sen johdossa ovat porvarien edustajat, joiden tämän hetken päällimmäiset tavoitteet ovat työläisten saavuttamien oikeuksien karsiminen sekä palvelujen leikkaaminen, heikentäminen ja yksityistäminen.

Porvarien asema ja suuryritysten valta ovat lisääntyneet EU:n johdosta. Vaikka EU-maiden asukkaille on joissakin asioissa tullut helpotuksia ja eräät oikeudet ovat EU:n myötä vahvistuneet entisestään, palvelee ja yhdistää EU kuitenkin parhaiten porvariluokkaa. Tämän voi helposti huomata esimerkiksi seuraamalla Ranskan tapahtumia: työläiset ovat olleet viikkokausia kaduilla maan porvareita vastaan, mutta tuki Ranskan työläisille muualta Euroopasta on ollut hyvin vähäistä tai joistakin EU-maista olematonta.

Siksi tästä näkökulmasta yksittäisten maiden eroaminen EU:sta tai jopa EU:n hajoaminen eivät ole suuria menetyksiä. Ison-Britannian eroaminen oli kuitenkin siinä mielessä negatiivinen asia, että se tapahtui populistien ja kansanmielisten lipun alla ja tulos oli näiden tahojen voitto. Eroamiskampanja edusti nationalistista ajatusmaailmaa ja maahanmuuttovastaisuutta. Näiden voiton myötä kansallismielisten näkyvyys ja toiminta Euroopassa voivat kasvaa ainakin väliaikaisesti, ja maahanmuuttopolitiikka on vaarassa muuttua entistä kireämmäksi.

Suurempi vaara on kuitenkin siinä, että kriisin myötä syntynyt ihmisten laaja tyytymättömyys – joka on käytännössä tyytymättömyyttä järjestelmää kohtaan – voi muuttua populistien voimiksi. Se tulee muuttamaan Eurooppaa vielä enemmän, samalla kun ihmisoikeudet kärsivät.

Vasemmisto on ainoa voima, joka voi luoda vastakkaisen muutoksen. Kapitalismille tulee tarjota vaihtoehto. Tapahtumat ovat vahvistaneet sen tosiasian, että kapitalismi toimii vain harvojen hyväksi ja syventää luokkaeroja. Nykymeno, jossa pyritään painostamaan järjestelmää rajallisiin myönnytyksiin, ei kanna pitkälle ja on osoittautunut, että myönnytykset voidaan hetkenä minä hyvänsä perua.

Porvareilla tulee riittämään tekosyitä leikkausten ja ihmisten köyhdyttämisen oikeuttamiselle. Esimerkiksi aiemmin Isossa-Britanniassa päätöksiä julkisten palveluiden heikentämisestä perusteltiin EU:n rajoituksilla. Mitä todennäköisimmin tästä eteenpäin niitä tullaan perustelemaan EU:sta irtautumisella. Porvarien tekosyyt on saatava loppumaan ja koko järjestelmä korvattava, sillä suuret muutokset ovat edessä.