Itsenäisen Suomen satavuotista taivalta on juhlittu näyttävästi. Oikeutetusti on tuotu esiin monia yhteiskunnallisia asioita, jotka ovat Suomessa ainutlaatuisia tai maailman huippua.
Ilmainen koulutus kaikille, päivähoito, edistynyt terveydenhuolto, yhteiskunnalliset tuet niitä tarvitseville, vastuunkanto asukkaista ja moni muu tärkeä yhteiskunnallinen elementti, joita pidetään itsestään selvänä ei ole pudonnut taivaasta. Niiden arvosta on muistutettava kuten myös siitä, ettei näitä elementtejä aina ole ollut.
Nämä itsestään selvät asiat olivat itsenäisyyden kynnyksellä ja vuosikymmeniäkin sen jälkeen vielä unelmaa. Näiden asioiden puolesta puhuvia ehkä pidettiin epärealistisina ja mahdottomista haaveilevina.
Vaikka Suomessa yhteiskunnan tilanne on nyt maailman parhaimpia, parantamisen varaa on silti monilla sektoreilla. Vieläkin tasa-arvoisempi ja inhimillisempi yhteiskunta on mahdollinen, eikä siihen pyrkiviä pitäisi syyttää haaveilusta.
Miksi sen pitäisi olla mahdotonta, että kun kymmenen vuoden kuluttua juhlitaan itsenäisyyttä meillä ei olisi enää tarvetta leipäjonoille ja kodittomien majoituspaikoille? Miksi pitäisi olla vain haaveilua, että suurista tuloeroista ja yhteistyöstä taantumuksellisten maiden kanssa päästäisiin eroon? Olkoon sellainen yhteiskunta Suomi 110-merkkipäivän ylpeyden aihe!