Maaliskuussa on jo yli sadan vuoden ajan vietetty naistenpäivää ja siten taisteltu tasa-arvon puolesta. On hyvin surullista, että epätasa-arvo naisten ja miesten välillä ja naisten alistaminen ja syrjintä olivat ennen sitä luokkaa, että niiden muuttamiselle piti omistaa erillinen päivä. Ilahduttavaa on kuitenkin naistenpäivän nykyisin saama kasvava huomio ja että aktivistit ja tasa-arvoon pyrkijät tuovat epäkohdat esiin ja tekevät selväksi, että vähempään kuin täyteen tasa-arvoon ei voi tyytyä.

Vaikka paljon on saavutettu ja tärkeitä askelia otettu, on naisten syrjintä ja heikompi asema yhteiskunnassa edelleenkin yksi näkyvimpiä epäkohtia maailmassa. Monissa maissa tyttölapset eivät ole toivottuja, naisilla on erilaiset ja heikommat oikeudet kuin miehillä ja jopa Euroopan parlamentissa kuullaan naisia halventavia takapajuisia ajatuksia edustajan suusta.

Nykyjärjestelmä ei pysty luopumaan sukupuolen välisestä epätasa-arvosta, koska sillä on suora vaikutus pääoman kasautumiseen. Tästä olen kirjoittanut perusteellisesti neljä vuotta sitten. Nyt käsittelen naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon liittyviä väitteitä, joita meille myydään tosiasioina, mutta jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.

Usein väitetään, että epätasa-arvoa on aina ollut ja syitä siihen on paljon, eikä nykyjärjestelmällä ole sen kanssa mitään tekemistä. Olipa historian saatossa epätasa-arvon syinä mitä hyvänsä, niin nykypäivänä todellinen pääsyy on pääoman kasautuminen. Sukupuolisyrjinnällä järjestelmä pyrkii hajoittamaan työväenluokan rivejä ja saada naiset ilmaiseksi kasvattamaan seuraavaa sukupolvea joista markkinat saavat halpaa työvoimaa ja työvoimareservin.

Meille väitetään myös, että sukupuolten epätasa-arvo pohjautuu biologiaan, joka määrittää sukupuolen ja sen mukana myös yhteiskunnallisen aseman. Tällöin sivuutetaan se, että kapitalistisessa yhteiskunnassa järjestelmä määrittää tietoisesti naisille ja miehille erilaiset asemat. Tyttö- ja poikalapsille valmistetaan erilaisia leluja, kouluissa opetetaan epätasa-arvon olevan väistämätöntä ja hyväksyttävä tosiseikka, ja työmaailmassa naisilla ja miehillä on erilaiset oikeudet ja mahdollisuudet juuri sukupuolensa vuoksi.

Kolmas usein kuultava väite on, että tasa-arvo on kiinni asenteesta. Näin väittävät ohittavat sen tosiasian, että yksilöiden asenteisiin vaikuttavat hallitsevan luokan luoma yhteiskunnallinen tilanne, kulttuuri ja ympäristö. Järjestelmä tekee lujasti työtä vaikuttaakseen ihmisten näkemyksiin ja asenteisiin. Onneksi ihmisten asenne on tästä huolimatta ollut paljon parempi ja tasa-arvoisempi kuin mihin nykyjärjestelmä on antanut luvan.

”Naisten pitää itse taistella oikeuksiensa ja muutosten puolesta!” on myös väite, jonka taakse piiloudutaan ja vältellään todelliseen ongelmaan puuttumista ja ratkaisukeinojen etsimistä. Valitettavasti moni aktivistikin on sitä mieltä, että naisten heikommasta asemasta tai oikeuksista kärsivät vain he itse. Taistelu tasa-arvon puolesta on kuitenkin yhteiskunnallinen asia, johon kaikkien tulee osallistua sukupuolesta riippumatta, sillä epätasa-arvo ja naisten määrittäminen kakkosluokan kansalaisina on ongelma josta kärsii koko yhteiskunta. Naisten vähäisemmät ja rajallisemmat oikeudet vaikuttavat kaikkiin naisten ympärillä oleviin ihmisiin, heidän pienempi palkkansa ja heikommat mahdollisuuksiensa vaikuttavat koko perheeseen, naisiin kohdistuvat rajoitukset rajoittavat myös heidän seurassa olevia, ja niin edelleen. Lisäksi jos sallitaan epätasa-arvo sukupuolen perustella, hyväksytään samalla syrjintä muistakin syistä ja muillakin yhteiskunnan osa-alueilla. Naisiin kohdistuva epätasa-arvo rajoittaa siis suoraan tai epäsuoraan myös miehiä ja johtaa muuhunkin syrjintään.

Ratkaisukeinoksi epätasa-arvolle on tarjottu sukupuolikiintiöitä yhteiskunnallisiin tehtäviin ja suuryritysten johtoon. Tämä ei ole huono asia, muttei myöskään ratkaisu, sillä kiintiöillä ei kohdisteta kritiikkiä ongelman todelliseen ytimeen: järjestelmään, josta seuraa eriarvoisuutta.

Eniten naisten ja miesten välisestä epätasa-arvosta kärsii työväenluokka. Siksi taistelu tasa-arvon puolesta on hyvin keskeinen osa luokkataistelua. Mitä enemmän pakotamme järjestelmän antamaan periksi sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, sitä lähemmäksi päämäärää pääsemme. Naisten vapaus on yhteiskunnan vapaus!