Puheessaan valtiopäivien avajaisissa tiukan kannan ottanut Sauli Niinistö totesi, että vaikka lääke suurelle pakolaismäärälle on tiukempi rajavalvonta Euroopassa, niin hädässä olevia tulisi auttaa. Hän mainitsi myös salakuljettajien harjoittaman ihmiskaupan, ja että turvapaikanhakijoiden annetaan heppoisin perustein kulkea vapaasti Euroopassa. Lisäksi presidentti ilmaisi huolensa länsimaisen arvomaailman tulevaisuudesta.

Miten mahtaa käydä, jos Niinistön ehdotukset toteutuvat? Loppuuko ”kansanvaellus”, vai tuleeko salakuljettajien epäinhimilliselle toiminnalle entistä suurempi kysyntä? Jälkimmäinen on luultavasti todennäköisempi vaihtoehto. On vaikea kuvitella, että tiukempi rajavalvonta vähentäisi ainakaan merkittävästi pakolaisten määrää. Se merkitsisi pikemminkin suurempaa ihmismäärää piilossa Euroopan maissa ilman oikeuksia, mikä vaikuttaisi monella negatiivisella tavalla yhteiskuntiin. Suurimmat voittajat olisivat salakuljettajien ohella muut organisoidut rikollisryhmät.

Niinistön mielestä EU:n tulisi todeta, ettei se kykene toteuttamaan kansainvälisiä sopimuksia. Tuleeko siis sopimuksista luopua juuri kun niille on eniten tarvetta vai pitäisikö niiden toteuttamisesta silloin pitää entistä tiukemmin kiinni? Sopimuksia luodaan, jotta tilanteen tullessa tiedetään miten toimia, ja voidaan toimia sen mukaisesti. Varsinkin haastavissa tilanteissa tulisi tukeutua sovittuihin asioihin sen sijaan, että niistä luovuttaisiin.

Eurooppalaisen arvomaailman ylläpitämisen haaste oli Niinistön huolenaiheena. Tätä eivät kuitenkaan ole murentamassa pakolaiset, vaan oikeistohallitukset. Ne leikkaavat armotta palveluista ja yksityistävät niitä, rajaavat oikeuksia ja saavutuksia. Arvomaailma, jossa toisten annetaan kärsiä eräiden oman edun tavoittelun vuoksi, ei ole puolustamisen arvoinen.

Niinistön ratkaisuehdotukset pikemminkin lisäävät hänen mainitsemiaan ongelmia. ”Hädässä olevien auttamiselle” ei tällöin jää sijaa muualla kuin juhlapuheissa.