Syyriassa käydään veristä sotaa jo viidettä vuotta. Uhreja on satoja tuhansia ja noin puolet maan asukkaista on joutunut pakolaisiksi. Sodan jatkuessa määrät kasvavat entisestään. Nyt Genevessä pyritään YK:n johdolla saamaan rauha aikaiseksi, mutta onnistuuko se?
Sota Syyriassa ei ole ainoastaan sisällisotaa. Suurvallat sekä lähialueen maat ovat myös aktiivisesti mukana ja käyvät epäsuoraa sotaa Syyriassa ajaen omia intressejään. Maailma on taas jakautunut kahteen suureen leiriin, Yhdysvallat vastaan Venäjä ja Kiina. Tilanne muistuttaa maailmansotaa, mutta klassisesta asetelmasta poiketen siten, että suurvallat sotivat liittolaistensä välityksellä, kuten Syyriassa.
Lähi-itä on ollut viime vuosikymmeninä yksi näkyvimmistä konfliktien keskuksista. Suurin osa alueen vallanpitäjistä ja poliittisista liikkeistä on jakautunut kahteen edellä mainittuun leiriin, jotka pyrkivät kaikin keinoin heikentämään vastapuolta. Valtioista Turkki, Saudi-Arabia ja Qatar ovat Yhdysvaltain puoleisen leirin näkyvimpiä edustajia, vastapuolenaan Iran ja Syyrian hallinto Venäjän ja Kiinan leirissä. Sotaa käyvissä Syyriassa ja Irakissa eri liikkeet ja vallanpitäjät ovat jakaantuneet näiden kahden leirin välillä.
Vastapuolella olevien maiden tuki Syyrian sodan osapuolille ei ole ollut salaista. Venäjä ja Iran puolustavat Syyrian hallintoa ja Yhdysvallat liittolaisineen tukee sen vastavoimia. Niiden joukossa on muun muassa Al-Nusran rintama joka ei käytännössä eroa ISISistä. ISISin lyömisen nimissä maat iskevät myös vastakkaisen leirin liittolaisiin. Viime kuukausina sota liittolaisten välityksellä on saanut uuden vaiheen, jossa suurvallat ovat entistä suoremmin mukana kiistassa – esimerkkeinä venäläiskoneen pudottaminen sekä Iranin ja Saudi-Arabian kiista.
Syyrian sodan loppuminen riippuu alueen maiden, ja ennen kaikkea suurvaltojen politiikasta, ja edellyttää että ne löytävät yhteisen intressin sodan lopettamiselle. Nykytilanteeessa, jossa paljon on asetettu Syyrian varaan, suurvaltojen yhteisen intressin löytäminen näyttää hieman epätodennäköiseltä ja saattaa edellyttää toisen osapuolen perääntymista. Tilanne on viety jo niin pitkälle että pahimmassa tapauksessa suurvallat ovat valmiita panostamaan yhä enemmän.
Surullinen tosiasia on se, että tavallisten ihmisten etua suurvallat ja niiden liittolaiset eivät kahakoissaan kuitenkaan ota huomioon tai edistä. Seurauksena siviilit ovat jälleen kärsijöinä suurvaltojen kiistoissa.