Lapsuudestani on muisto yhdestä suuresta kivestä, joka oli takapihalla. Kivi pienellä muutaman aarin peltotilkulla, jossa oli heinällä tai hernekauralla ollessa kiva iskuskella, hernepalkoja syömässä. Mutta olihan se kieltämättä haitta peltotöissä. Haitasta huolimatta ukkini säilytti kiveä, ihan meitä penikoita varten, ihan kaikkea ei voi antaa ja tehdä tehokkuuden nimiin.
Johtuneeko tuosta kivestä tai kivisestä kallostani, mutta minun on ollut erittäin vaikea hyväksyä ajatusta sopuisasti tehdystä työmarkkinaratkaisusta, jossa lopputuloksena olisi työajan pidennys sekä merkittävät tulosiirrot työnantajapuolelle. Sitä ei vähääkään helpota se, ettei ratkaisussa ole pienintäkään työnantajalle tulevaa velvoitetta työllistää tai käyttää voittoja investointeihin.
Kun sitten monet arvostamani henkilötkin jatkoivat tolkuttamistaan, että kun ruton ja koleran väliltä pitää valita, aloin epäilemään itseäni. Siihen kun vielä painetta lisättiin, että yksi tärkeimmistä asioista on se, että edelleen palkansaajat ovat aito sopijaosapuoli eikä yksipuolisia päätöksiä tehdä, niin epäilykseni itseäni kohtaan lisääntyi edelleen. Pitäisiköhän tässä kantaansa kikysopimuksen suhteen muuttaa?
Yksi lyhyt Etelärannan viesti palautti kuitenkin realismin kiviseen kallooni.
Tämä kertoo kaiken. Näin itsevarma, hätäinen, EK:n nokkamies Jyri Häkämies vastaa avoimesti twitterissä kansanedustajalle, yhdelle innokkaimmista matalapalkkaisten alojen etujen leikkajaalle Juhana Vartiaiselle kikysopimuksesta. Tämän jälkeen ei ole epäselvää mitkä ovat kesäkuun jatkosävelet jos sopimus hyväksytään. Siinä voi vikistä, mutta viedään ja viedään lujaa. Siinä tanssissa kuullaan, mutta viedään lupia kyselemättä.
Häkämiehen viesti on selvä. On turhaa kuvittelua, että nyt on kysymys yhdestä ratkaisusta, pelastuksesta ja että jatkossa työmarkkinajärjestöjä aidosti kuultaisiin. Tässä ei ole kysymys yhdestä ratkaisusta vaan täydellisestä linjan muutoksesta.
Kuvittelen istuvani usein tuolla takapellon kivellä ja miettiväni, miksi eriarvoisuuden kasvattamisesta on tullut hyve. Kovalla kivellä istuen muistelen myös hyviä asioita, työnantajaliittojen ja keskusjärjestöjen neuvottelijoita, joihin pystyi luottamaan tai ainakin he ymmärsivät missä vaiheessa, mitäkin voi ulostaa.