Mie se virvon viksuttelen,
rahan eistä raksuttelen,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuuveks,
sulle vitsa, miulle palkka.

Onko meillä menossa nyt historiamme suurimmat ”virpomisjuhlat”. Maassamme sote sotkua selvitellään, kiistellään ja mietitään, miten jatkossa pystytään ihminen pitämään koko työikänsä työkuntoisena entistä pienemmillä määrärahoilla samalla kun päättäjien ihanteeksi näyttää muodostuneen verottoman valtion tavoittelu.

Sulle vitsa, mulle palkka. Sopii juuri tähän päivään. Meillä on jotenkin hyväksytty se, että kun päästään parempiin piireihin, niin siellä ei palkkojen ja palkkioiden määrää pidetä kilpailukyvyn esteenä. Suurempituloisten, jotka eivät ole työehtosopimusten piirissä, edut ja palkat tulevat johtajasopimuksien luonnollisina lahjoina, joita ei nähdä tarpeellisina leikata kilpailukyvyn parantamiseksi.

Mietitäänpä vaikka Alkon pääjohtajaa virpomassa työntekijöille. Pääjohtajan kuukausipalkka, yli 36 000 kuukaudessa, vastannee reilusti yli 20 Alkon työntekijän kuukausipalkkaa, kun yrityksessä olevat myyjät ovat lähes kaikki osa-aikaisia. Samaan aikaan rahaa ei kuitenkaan Alkosta löydy alueellisten luottamusmiesten matkakuluihin joka vuosi. Vuositasolla kulu olisi vain 2/3 pääjohtajan kuukausipalkasta, mutta luottamusmiesten mahdollisuuteen tavata edustamiaan työntekijöitä, ei Alkossa ole vara sen verran panostaa. Eikä siis paikallisen sopimisen kehittämiseen.

Pari viikkoa vitsaa annettiin pamilaisille. Liiton hallitus teki odottamattoman ratkaisun ilmoittamalla, ettei näistä palkoista ole tinkiminen. Vitsan varteen tarttui yllättäen myös muutama liittojohtaja, jonka oma jäsenistö tuuletti rohkeille pamilaisille päättäjille. Jyrkästi nämä muutamat liittojohtajat, puolelta ja toiselta torjuivat, ettei erityisetuja tulisi antaa pienipalkkaisille, myyjille, tarjoilijoille, siivoojille tai muille osa-aikaongelmistakin kärsiville. Oli tainnut lausunnoissa unohtua se pienipalkkaisten arki ja ärtymys, joka kumpuaa vuosikausien maltillisuudesta.

PAMin hallitus teki 4.3. historiaa monessa mielessä. Se antoi myös rohkeutta. Jatkossa ei enää kaikki tule olemaan itsestään selvää myöskään muissa liitoissa. PAMin hallitus repäisi myös melkoisen potin julkisuutta vajaassa kahdessa viikossa. Reilusti enemmän kuin uuden työntekijäjärjestöjen keskusjärjestön pitkään kestänyt rakentaminen, sen alku ja loppuu yhteensä on antanut. Tämäkin tosin monessa vatsassa edellyttää samarinia vatsahappojen tasapainottamiseksi.

Kuuden ja puolen tunnin miettimisen jälkeen PAMin hallitus katsoi, että vitsaa on tullut nyt tarpeeksi. Sankareita ovat PAMin hallituksessa ne jotka äänestivät niin vastaan kun puolesta, koska lopullinen raja kiky-sopimuksessa mukana olemisessa on nyt asetettu riittävän korkealle ja päätöksessä kunnioitetaan jäsenistön kuulemista ennen lopullista päätöksentekoa. Päätöksen myötä myöskään suurin liitto ei ole tulppana innokkaille kiky-sopimuksen tekijöille liittoneuvottelujen aloittamiseksi. Nyt tapiton vene on innokkaimmille valmiina soudettavaksi. Sataman valoja ei vielä kuitenkaan ole näkyvissä.

Parin kolmen vuoden jälkeen, jos kiky-sopimuksen lopputaival johtaa sinettiin, voimme katsoa tulojen osalta, kuka sai vitsaa ja kuka keräsi palkan.