Parin kolmen viimeisen viikon aikana media ja sosiaalinen media ovat täyttyneet erilaisista arvioista hallituksen ja perussuomalaisten sekä ex-perussuomalaisten tulevaisuudesta.

Niinpä kirjoitan tähän oman ennusteeni. Erityisesti pitkän aikavälin arviot pohjautuvat tekemiini äärettömän tarkkoihin tieteellisiin tutkimuksiin, joten arvioiden täytyy toteutua täysimääräisesti.

Perustuslakivaliokunta tyrmää SOTE-uudistuksen pakkoyhtiöittämisen ja Kokoomus kostoksi maakuntauudistuksen. Tämän jälkeen Sipilä ja Orpo tajuavat, etteivät tarvitse Soinia ja Sinistä Tulevaisuutta syntyneessä tilanteessa oikeastaan mihinkään ja hajottavat hallituksen.

Tilalle otetaan SDP. Samassa yhteydessä hallitusohjelma avataan leikisti ja siihen tehdään päivähoitoon sekä työllisyyspolitiikkaan sellaisia kosmeettisia sanamuotomuutoksia, että demarit voivat uskotella hallitusohjelman muuttuneen niin radikaalisti, että he voivat äskeisen oppositiopolitiikkansa unohtaen hallitukseen osallistua.

Ja köyhien kurjistaminen ja työttömien kyykyttäminen jatkuu… …ja jatkuu… …ja jatkuu…

Miten käy

          perussuomalaisille

          niille, jotka tajusivat, etteivät voi enää sanella, ketkä perussuomalaisia johtavat ja lähtivät perussuomalaisista

          niille, jotka tajusivat, että perussuomalaisia johtavat juuri heidän haluamansa henkilöt, joilla ei kuitenkaan ole ministeri-Audeja ja lähtivät perussuomalaisista

          niille, joiden vakaumus käski lähteä perussuomalaisista ja Facebook käski palata takaisin

          niille, joiden vakaumus käski lähteä perussuomalaisista eikä Facebook vieläkään ole käskenyt paikkaa, mihin mennä tai palata?

Katkeroituneesta Timo Soinista tulee hetkeksi Suomen suosituin stand up-koomikko. Vielä 2017 pikkujouluissa Timo on äijävaltaisten työpaikkojen vetonaula, mutta sitten yleisölle valkenee, että Sami Hedbergillä, Ismo Leikolalla sekä monella muulla on paremmat jutut ja enemmän esiintymistaitoa ja -kykyä, jolloin ura lopahtaa.

Myöhemmin Soini kirjoittaa lukuisan määrän muistelmateoksia, esimerkiksi: ”Minä ja jytkyni” ”Minä, ulkoministeri”, ”Minun aikanani kaikki oli paremmin”. Näitä teoksia saattaa löytää kirpputorien kirjalaatikoista.

Soini yrittää vielä paluuta politiikkaan vuoden 2042 presidentinvaaleissa ”Kristillinen sinimusta vihervasemmistoton heterovaihtoehtotulevaisuus lenkkimakkaralla, kopsuilla ja vormulakisalla”-liikkeen ehdokkaana, mutta paluu epäonnistuu, kun Soinin luottomies, yritysvalmentaja ja –konsultti Urho-Petteri ”Unza” Pönötyinen laittaa liikkeen kannattajakortit vahingossa farkun taskuissa pesukoneeseen.

Muista tulee materiaalia.

Nimittäin Helsingin Sanomien kuukausiliitteen ”Missä hän on nyt”-palstan materiaalia.

Toimittaja ajaa kauas Ruuhka-Suomen ulkopuolelle tapaamaan haastateltavaansa, entistä kansanedustajaa kirkonkylän lähiöjuottolaan.

Laseissa väljähtynyttä kaljaa, televisiossa pauhaa Harju&Pöntinen, tupakkalain takuunaisena toimiva paikallinen Rivo-Riitta vahtii, että humalatilan seurauksena löysänä retkottavasta suupielestä roikkuva malporo on ulko-oven ulko-, ei sisäpuolella. Välillä yksittäinen humalainen ääni nousee taustahälyn yläpuolelle.

Entisellä kansanedustajalla menee huonosti. Hänelle oli karusti paljastunut, että 2010-luvulla eduskunnasta pudonneille kansanedustajille ei löydy johtajan paikkaa valtionyhtiöistä. Perustulo on pieni ja matut vievät työpaikat, naiset ja maksavat verot.

Jäi kansanedustajuudesta jotain positiivistakin, vahvat oluet ja limuviinat ovat nyt kaupoissa. Hieman kansanedustaja kadehtii entistä ministerikaveriaan, joka oli päässyt kilpailijaksi television ”Kaveri, sä selviät käsiin”-tosi-tv-formaattiin.

Eduskunnassa ja valtuustoissa on enää hinttareita ja puunhalaajia. Kukaan ei saa enää tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Uusnatsijärjestöjen tilaisuuksissa ei hilluta eikä blogeja kirjoiteta kännissä ja läpällä. Oi aikoja entisiä!

Haastateltavan tarina alkaa hidastua, sammaltaa ja kiertää kehää. Väki baarissa vähenee ja väsyy. Ensi viikolla uusi baari ja uusi haastateltava. Toimittajan työ jatkuu.