Perussuomalaiset teki puoluekokouksessaan henkilövalinnat. Samalla puolue painoi itsetuhonappulaa.

Valintojen viesti on selvä. Uuden puoluejohdon arvoja eivät ole ihmis- ja perusoikeudet. Puolueella ei ole enää ”meitä”, siis henkilöitä, joiden etuja ajetaan. On vain ”heitä”, ihmisiä, joiden elämän laadun heikentämiseen puoluejohto tähtää. Mikäli halla-aholaiset lähtevät vakavissaan tavoittelemaan mestarinsa oppien toteuttamista, he saavat äänestäjänsä lähinnä ääriajattelijoista ja vihaajista.  

Suomalaisen hallituspuolueen vallan keikaus lieneekin merkittävä voitto vaikkapa ääri-islamistiselle terrorismille. Rajat halutaan sulkea hätää kärsiviltä pakolaisilta. Maassa jo olevat halutaan karkottaa alkuperäiseen kotimaahansa tuhottaviksi. Mahdollisesti jäljelle jäävät luokiteltaisiin toisen luokan kansalaisiksi. Heidät eristettäisiin, heitä syrjittäisiin ja heidän elämästään tehtäisiin muutoinkin mahdollisimman vaikeaa. Ja näin heidät kasvatettaisiin ja koulutettaisiin mahdollisimman helpoiksi värvättäviksi terroristijärjestöjen ”kykyjenetsijöille” ja halukkaiksi kohdistamaan iskunsa Suomeen.

Heitetäänkö perussuomalaiset hallituksesta? Tuskin. Heidän korvaamisensa Rkp:llä ja kristillisdemokraateilla tuottaisi 101-99 asetelman eduskuntaan. Kokoomus ja Keskusta tuskin uskaltavat lähteä viemään SOTE-lakipakettia eteenpäin näin marginaalisella enemmistöllä. SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät lähtene hallitukseen ilman hallitusohjelman täydellistä avaamista ja uudelleenkirjoittamista.

Hajoaako hallitus? Tuskin. Maakuntauudistus on Keskustalle liian tärkeä. Pikku vilkaisu viimeisimpiin gallupeihin kertoo, ettei Keskusta todellakaan tarvitse uusia vaaleja ja pääministeripuolueen aseman menetystä, ehkä jopa joutumista oppositioon. Kokoomuksella on ratkaisun paikka. Useat puolueen keskeiset vaikuttajat ovat vakuuttaneet, ettei Kokoomus voi olla samassa hallituksessa Halla-ahon johtamien persujen kanssa. Gallupit näyttävät hyvältä. Vaalit voisivat tuottaa pääministerin paikan, mutta toisaalta sellaiset hallituskumppanit, että Kokoomus joutuisi tinkimään tai luopumaan SOTE-palvelujen yksityistämisestä. Jos taas Kokoomus ei kaada hallitusta, riskinä on äänien vuotaminen vihreille. Suo siellä, vetelä täällä.

Voiko perussuomalaisia johtaa Brysselistä? Soinihan näin aikoinaan teki, mutta tällöin oli kyse muutaman kansanedustajan pikku oppositiopuolueesta. Suomalainen poliittinen perinne yli kolmenkymmenen vuoden ajalta antaa tylyn tuomion. Hallituspuolueen puheenjohtaja ottaa painavimman puolueellaan olevan ministerinsalkun, tai puolueen johtaminen ei onnistu. Ville Itälä kokeili aikanaan Kokoomuksen puheenjohtajana hieman toisenlaista ratkaisua. Lopputulos ei välttämättä ollut hyvä ja Itälä oli sentään hallituksessa ministerinä.

Vaihtaako perussuomalaiset ministereitä? Tätä mietittäessä tulee muistaa, että Timo Soini ei ole mennyt pois maailmasta, vaikka puolueen puheenjohtajuudesta luopuikin, Soinilla on edelleen puolueessa sangen laajaa arvostusta ja vaikutusvaltaa. Soinilla myös lienee paljon vaikutusta siihen, mihin puolue rahansa käyttää. Rahakirstun avaimetkin lienevät tukevasti piirongin laatikossa. Soinilla tuskin on halua ulkoministerin salkusta luopua, ellei tiedossa ole jo jotain todella mahtavaa eläkevirkaa odottamassa.

Halla-aho on jo ilmoittanut haluavansa Soinin luopuvan tehtävistään ministerinä ja siitä, että ministeriryhmään saattaa tulla muitakin vaihdoksia. Jos näin ei käy, seuraa uudelle puheenjohtajalle uran alkajaisiksi merkittävä arvovaltatappio.

On hyvin todennäköistä, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä hajoaa kahtia. Odotettavissa oleva murskaava vaalitappio veisi paikan pääosalta kansanedustajia, jotka ryhtynevät ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan. Repeämää vauhdittavat myös puolueen useat paikalliset ristiriidat.

On varsin luultavaa, että meillä on kohta kaksi perussuomalaista puoluetta, joista toinen tai molemmat kutistuvat pian olemattomiin.

Tätä odotellessa!