Nykyhallituksemme on itse perunut kärkihankkeensa yksi toisensa jälkeen. Onko SOTE-uudistus seuraava hanke, jonka hallitus peruuttaa? Tai lykkää hamaan tulevaisuuteen?

1.1.2019.

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Sehän on ihan kohta.

Silloin meillä on tässä maassa 18 maakuntaa, jotka ovat nielaisseet nykyiset maakunnat, aluehallintovirastot ja ely-keskukset tehtävineen. Maakunta on myös imuroinut itselleen valtavan ja kalliin osan kuntien nykyisistä tehtävistä.

Kunnilta jopa kielletään oma sosiaalialan ja terveydenhuoltoalan palvelutuotanto, kun tehtävät siirretään maakunnille. Hetkinen! Voiko näin tehdä? Kuntien itsemääräämisoikeudelle on takeet jopa perustuslaissa. Voiko joku kieltää minua ajamasta nurmikkoa omalta tontiltani ja samalla ilmoittaa, että ruohonleikkauksen hoitaa – ja laskuttaa – jatkossa joku muu?

Maakuntien rahoitus? Kyllä, valtio maksaa. Kunnallisveroa suunnitellaan alennettavaksi 12,3% jokaisessa kunnassa ja valtion verotusta kiristettäväksi samassa suhteessa. Yksittäinen veronmaksaja ei siis huomaisi nettotuloissaan mitään eroa lukuun ottamatta sitä, että ansiotulosta tehtävät vähennykset ovat erilaiset kunnan ja valtion verotuksessa eikä kaikista tuloista makseta kunnallisveroa ollenkaan. Kun maakunta tekee ja päättää ja valtio maksaa, kuulostaa toiminta juurikin sellaiselta himmelimallilta, joka on valitettavan tuttua nykyisistä sairaanhoitopiireistä ja kuntayhtymistä, joissa laskut aina yllättävät saajansa. Yleensä vieläpä ikävällä tavalla.

Päätöksenteko? Presidentinvaalien yhteydessä vuoden 2018 alussa olisi sitten tarkoitus maakuntavaltuustot valita. Myöhemmin saatetaan perustaa luottamushenkilöistä koostuvat maakuntahallitukset ja ehkäpä joitakin lautakuntia. Asiaa ei ole vielä yksityiskohtaisesti suunniteltu. Maakuntiin on joka tapauksessa tarkoitus perustaa palvelukeskukset, joilla olisi palvelutuotannossa huomattavaa päätösvaltaa. Mahdollisesti tuota päätösvaltaa valuisi myös palveluja tuottaville yrityksille, jolloin nopeasti syntyy malli, jossa vaaleilla valitut luottamushenkilöt olisivat marionetteja ja todelliset päätökset tehtäisiin täysin salassa.

Kaikki ylläkuvattu ei todellisuudessa ole SOTE-uudistusta, vaan valtava aluehallinnon uudistus, merkittävin mullistus suomalaisessa yhteiskunnassa toisen maailmansodan jälkeen. Totaalinen muutos, johon kaikkien tahojen kaipaama SOTE-uudistus on ujutettu pieneksi osatekijäksi. Kokoomus halusi taannoin viiden SOTE-alueen SOTE-uudistuksen, Keskusta 18 maakunnan aluehallintouudistuksen. Kompromissi oli se, että Keskusta sai maakuntansa ja Kokoomus SOTE-palveluiden yksityistämisen. Maakunnathan on tarkoitus jopa pakottaa lainsäädännöllä yhtiöittämään oma palvelutuotantonsa.

Liikeyrityksen lakisääteinenkin tehtävä on edistää omistajansa taloudellista etua. Keskeisiä toimintaperiaatteita on tuottaa sellaisia tuotteita ja palveluita, joita kysytään paljon, tuottaminen on halpaa ja tuotanto tapahtuu lähellä asiakasta. Kallis ja vähänkysytty erikoissairaanhoito maaseudun asukkaille soveltuu tietysti tähän muottiin mahdollisimman huonosti. Suuret, monikansalliset terveydenhuollon yritykset menestyvät, kun niillä on varaa voittaa tarjouskilpailu itselleen epäedullisella hinnalla. Kun kilpailevat yritykset ovat alueelta poistuneet, onkin sitten aika tehdä palvelusopimukseen reipas hinnankorotus. Ihmisten mielissä elää sitkeänä käsitys, että yksityinen maksullinen palvelu olisi julkista ja maksutonta parempaa. Näinhän ei tietysti ole. Kun lääkäri vaihtaa ovipielessä kyltin ”terveyskeskuslääkäri” kyltiksi ”yksityislääkäri” ja jatkaa vastaanottoaan samoissa tiloissa, ei palvelu parane laadullisesti eikä määrällisesti pätkääkään.

SOTE-uudistuksessa työterveyshuollon ja opiskelijoiden terveydenhuollon järjestelyä ei ole suunniteltu vielä mitenkään. Ei myöskään sitä, miten luvattu asiakkaan valinnan vapaus toteutettaisiin. Pahin kuulemani kauhuskenaario on seuraava: asiakas joutuu itse kilpailuttamaan palveluntarjoajansa useista eri vaihtoehdoista. Tämä on siis juuri sitä toimintaa, jonka heikosta osaamisesta kuntien johtavia viranhaltijoita on moitittu vuosikaudet. Palkkio onnistuneesta kilpailutuksesta on se, että yhteiskunta maksaa palvelun. Epäonnistuttaessa kilpailutuksessa palvelu jäisi asiakkaan itsensä maksettavaksi. Sanomattakin on selvää, että pääosa vanhuksista olisi tällaisen järjestelmän piiriin joutuessaan todella pahoissa vaikeuksissa.

Hallitus on luvannut Suomeen satatuhatta uutta työpaikkaa. Jos SOTE-uudistus toteutetaan nykyisen kaltaisena, se hävittänee Suomesta tuhansia työpaikkoja. Pääosa uusista työttömistä on pienipalkkaisia naisia seuduilla, joilla muita työpaikkoja on tarjolla vähän tai ei lainkaan.

Kymmeniä avoimia kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia tai kaikki vastausvaihtoehdot ovat huonoja. Jos uudistus on valmis 2019, alkaa olla todella kiire tuoda suunnittelijoille valmiita, toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Kun tehdään näin valtavia ja kalliita uudistuksia, niiden soisi olevan pitkäkestoisia. Suomea ei kannata rakentaa uudestaan siksi, että samat suuret SOTE-kysymykset muodostuvat vaalien avainkysymyksiksi kaikissa tulevissa vaaleissa ja neljän vuoden välein jokainen uusi hallitus rakentaa SOTE-palvelukentän isolla rahalla alusta uudestaan rakentajansa näköiseksi.

Vasemmistoliiton esittämä uudistuksen palautus parlamentaariseen valmisteluun saattaisi olla paikallaan.