Eräänä päivänä muuan tamperelaistoimittaja heräsi ja huomasi pitkästä aikaa saaneensa yöllä erektion. Jokin syy siihen oli oltava. Hän raapi leukansa alta ja palautti mieleensä yöllisiä näkyjään.
Tosiaankin.
Tykistökeskitys. 40-asteisessa pakkasessa kuoliaaksi paleltuneita ihmisiä. Kranaatinsirpaleiden pilkkomia raajoja, joukkosidontapaikalla selkärankansa murtaneita, vatsansa ja peniksensä repineitä miehiä, joiden tyhjissä silmissä heijastuu vain šokin viivästyttämä kauhu. Molemmilla puolilla linjoja kokonaiset ikäluokat sisällissodan rampauttamien kansakuntien lapsia vuotamassa kuiviin tiettömille hangille.
Kun hän pääsi ajatuksissaan vieraalla maalla ilman omaan tahtoaan olevien, jäätyneeseen metsään motitettujen varusmiesten näännytyskuolemaan, hän huomasi jo ejakuloivansa holtittomasti.
…
Aamulehti ottaa kantaa. Alma Median lippulaivan mukaan mikään määrä raatoja ei ole liikaa, jos niistä saa vastalahjaksi kansallisen hengen ja toivon mukaan myös sotilasdiktatuurin:
Sodan hinta oli kallis. Menetimme läheisiä, kotimme, osan Suomesta.
Menetimme paljon, mutta saimme Talvisodan hengen. Se oli ainutkertaista, senhetkistä, eikä monistaminen pääministerin toiveella onnistu.
[…]
Riitelyn, narinan, yhteiskunnallisen rillumarein ja politiikan pokerinpeluun tilalle kaivataan nytkin selkeyttä, johtajuutta. Aika on sellainen.
Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus talvisodalla on peruskoulujen opetussuunnitelmaan:
Ilman taistelua koulussa ensimmäisenä kielenä olisi vuosikymmenet luettu venäjää ja puolet perheestämme ehkä eläisi muualla siirtolaisena.
Jatkosodan aikanahan Suomi oli virallisesti sodassa myös Ison-Britannian kanssa. Kuinka suunnaton kärsimys lieneekään toimittaja Jorma Pokkiselle se, että suomalaislapsilla on peruskoulussa pakkoenglanti?
Mutta, siis, oikeesti:
Kirjoittakaamme Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota isolla alkukirjaimella. Se kertoo niiden merkityksen Suomelle.
Kirjoittakaamme Kai Telanteelle, että katsoisi nyt edes vähän, mitä jengiä firmaansa rekrytoi.