Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.
Suomen valkoisen ruusun ritarikunta oli perustettu vähää ennen hänen matkaansa (v. 1919, Tukholmaan), ja oli enemmän kuin luonnollista, että hän jo asiantuntijana otti kiinteästi osaa merkin sommitteluun. Apuna hänellä oli hyvä ammattimies: ystävä ja ent. adjutantti Akseli Gallen-Kallela. Suurristin ketju, joka voidaan antaa erikoisena kunnianosoituksena – esimerkiksi juuri ulkomaiden valtionpäämiehille – sommiteltiin Valtionhoitajan nimenomaisen käskyn mukaan yhdeksästä vaakunatieteellisestä ruususta, jotka vertauskuvallisesti esittivät Suomen yhdeksää historiallista maakuntaa. Tämä muistutus Suomen alueen kokonaisuudesta ja loukkaamattomuudesta ripustettiin kohteliaasti Ruotsin kuninkaan kaulaan.
Tukholman kommunistit tietenkin järjestivät Valtionhoitajalle tervetuliaisiksi vihellyskonsertin, mutta sehän ei merkinnyt mitään.
Kreivi Adam Lewenhaupt, jonka hovivirkana oli ulkomaiden edustajien esittely, rupesi antamaan käyttäytymisneuvoja Valtionhoitajalle, joka hetken kuunneltuaan virkahti:
– Kreivin ei tarvitse vaivautua. Olen seurustellut suuremmissakin hoveissa.”
(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)