Kreikka, Ἑλλάς, Platonin, Aristoteleen ja Aleksanteri Suuren kotimaa, tuo οἰκουμένη, jonka οἰκονομία meni lopulta päin Τάρταροςta. Suomen kansa tuntee Kreikan hyvin. Jokainen suomalainen on kerran elämässään dokannut Ellin Boksissa Rodoksella, ostanut rantarolexin epämääräiseltä Γιώργος-nimiseltä mieheltä ja tavannut saman kaverin viisi vuotta myöhemmin jossakin suomalaisessa pikkukaupungissa avaamassa kreikkalaista ravintolaa vaimonsa Pirjoriitan kanssa.
Nyt Kreikka on tullut takaisin otsikoihin. Ei ouzokännejä Kosilla tai Akropolis-rallin tuloksia teksti-tv:stä. On vain vaikeasti määritelty ahdinko, josta seuraa jotain pahaa ja jonka syitä kukaan ei tiedä.
Iltapäivälehdet repivät kiljuvia otsikoita siitä, kuinka nämä laiskanpulskeat gigolot riistävät pettuleivän sotaveteraanin suusta – vuoden lapsilisät on lastattu ulosliputettuun kauppalaivastoomme vain kipattavaksi Välimeren suolaisiin aaltoihin.
Taustalla on inhottava tilanne, jossa Kreikan läpimätä hallinto ja tuon läpimätyyden kanssa elämään oppinut kansa ovat enemmän kuin taas yksi korruptoitunut balkanilaisvaltio. Kreikka on koko sielultaan osa yhteistä eurotaloutta. Jopa siinä määrin, että Timo Soinia kannattavien luddiittien hellimä ajatus EU:n ”purkamisesta” ei enää auttaisi.
Kreikan romahdus tekee muistakin huteralla pohjalla heiluvista talouksista liian houkuttelevia kohteita ylikansalliselle pääomakeinottelulle. Jotain tarttis tehrä. Hätäinen ratkaisuehdotus on ainoa mahdollinen: Kreikka on pelastettava. Rikkaat EU-maat lainaavat rahaa pankeilta omien, hyvien luottoluokitustensa turvin ja sähköttävät massit Kreikan shekkitilille. Tämän jälkeen toivotaan, että Giorgios Papandreou ei pane miljardeja taskuunsa, vaan siirtää tuohet takaisin edellä mainituille pankeille.
Opiskelijat tietävät saman menetelmän. Isokorkoisen Visa-laskun kuittaaminen pienikorkoisella, veronmaksajien takaamalla opintolainalla on nyt saanut siunauksen valtiovarainministeriöltä.
Kriisinhallintaoperaatio markkinoidaan romantiikkaan taipuvaisille kansalaisille Kreikan uutena vapaustaisteluna. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on siirto veronmaksajilta pankeille – ja Kreikan köyhiltä Luxemburgin rikkaille.
Hälytyskellojen tulisikin soida kenen tahansa päässä, kun giganttista tukipakettia ovat äänekkäimmin vaatimassa Jyrki Katainen ja Sixten Korkman. Olisivatpa ahneet pankkiirit älynneet pyytää edes jotakuta sympaattista ihmistä – tai ylipäänsä ihmistä – ajamaan asiaansa. Missä on Bob Helsinki, kun sitä eniten tarvittaisiin? Kuka voisi olla uusi Byron, joka innoittaa nuoret sydämet sykkimään Kreikan asialle? Jussi Saramoko, tuo Länsimäen ainoa filhelleeni?
Ja sittenkin – kaikki tämä vaivanäkö on turhaa. Kansakunnille hyvinvointia jauhavat markkinat ovat jo saaneet päähänpinttymän, ettei mikään ole hyvin niin kauan kuin jossakin on ihmisiä elossa.
Kriisistä sanottua:
- Paljon velkaa ympäri Eurooppaa = inflaatio. Kuollaan kaikki. | Kreikan pelastaminen tuo inflaation (Talouselämä)
- Kuollaan. | Ähäskutti, rahoituskriisin jälkeen valuuttakriisi ja sitten… (Tekniikka & Talous)
- Kaarle Suuri: ”Saksan hallituksen tulisi ostaa oman kansansuosionsa hinnalla Kreikan hallitukselle onnelliset äänestäjät. Tämä on kuin Evelyn Waugh’n romaani.” | Germany versus Greece (The Economist)
- Savolaiset ja kuulijan vastuu. | Suomen Pankin Liikanen luottaa Kreikkaan (Taloussanomat)
- Myös Kusari pääsi käyttämään sanaa ”kolossi” Kreikka-kommentissa. | Luokittajat kuin siat vatukossa (Kansan Uutiset)
UPDATE (klo 15.45): Kreikka ja Italia ulkoistivat väärennetyn kirjanpitonsa Goldman Sachsille ja JPMorgan Chaselle. Jälleen yksi osoitus siitä, miten paljon etevämpi yksityinen sektori on julkiseen verrattuna.