Arvoituksellinen kirjain- ja numeroyhdistelmä DiEM25 viittaa sanoihin Democracy in Europe Movement 2025.
Kreikan entisen ulkoministeri Glánis Varoufákisin aloitteesta syntynyt yleiseurooppalainen Euroopan demokratia-kansalaisliike perustettiin Berliinissä viime helmikuun 9. päivänä. Sen eetos, analyysi ja agenda kiteytyvät lauseeseen: ”Euroopan unioni on demokratisoitava, tai se hajoaa!”
Liikkeen tarkoitus on kutsua koolle suuri EU-kansalaisten ”perustuslakikokous”, joka täsmentäisi ne muutokset, jotka Euroopan unionia koossa pitäviin sopimuksiin ja käytänteisiin olisi saatava vuoteen 2025 mennessä. Kutsu tulla mukaan liikkeeseen on osoitettu kaikille Euroopan demokratian tilasta huolestuneille ”anarkisteista liberaaleihin porvareihin”.
Jos liike ei onnistu tavoitteissaan, vaan unioni jatkaa byrokraattisen vaihtoehdottomuuden uusliberaalilla linjalla, se näkee Eurooppaa jo nyt pahasti jäytävän nationalistisen populismin vahvistuvan. Se voi johtaa Euroopan unionin hajoamiseen sekä keskenään kilpailevien ja puolustusmenojaan kasvattavien valtioiden keskinäiseen kilpailuun, mitä kehitystä USA ja Venäjä tulisivat käyttämään häikäilemättä hyväkseen.
Se olisi paluuta ensimmäisen maailmansodan aaton vuosiin, tai 30-luvulle, tai vielä johonkin paljon pahempaan.
Demokratiaa Eurooppaan-liikkeen helmikuinen perustava kokous kutsuttiin koolle julistuksella, manifestilla (A Manifesto for Democratising Europe). Sen ensimmäiset rivit kuuluvat suomeksi suunnilleen näin: ”Niiden painavien huolenaiheiden ohella, joita tarjoavat globaali kilpailukyky, muuttoliikkeet ja terrorismi, vain yksi tulevaisuuden näkymä kauhistuttaa Euroopan valtoja todella: demokratia!” Minulle sanat palauttavat etsimättä mieleen erään toisen kuuluisan manifestin alkusanat.
Teksti jatkuu: ”He kyllä puhuvat demokratian nimissä, mutta vain kieltääkseen sen, karkoittaakseen sen mielestään ja tukahduttaakseen sen käytännössä.” Niinpä julistus sanoo, että hajoavan Euroopan unionin sydämessä on petos. ”Mitä poliittisin ja ylhäältä alas toteutuva läpinäkymätön päätöksenteko-prosessi esitetään epäpoliittisena, teknisenä ja neutraalina. Sen tarkoitus on estää eurooppalaisia harjoittamasta demokraattista kontrollia suhteessa rahaansa, elinyhteisöönsä, työoloihinsa ja ympäristöönsä.”
Tämän petoksen hinta, todetaan manifestissa edelleen ”ei ole vain menetetty demokratia, vaan myös menetetty unelma yhteisestä hyvinvoinnista”. Se ilmenee pysyvänä taloudellisena taantumana heikoimmissa jäsenmaissa ja vähäisinä investointeina unionin ydinmaissa. Euroalueen ulkopuolella olevat maat vieraantuvat ja alkavat etsiä inspiraatiota ja liittolaisia epäilyttäviltä tahoilta. Ihmisten ennennäkemätön epätasa-arvo, menetetty toivo ja ihmisviha kukoistavat kautta Euroopan.
”Tämä on näkymätön prosessi, jonka seurauksena Euroopan kriisi kääntää kansoja sisäänpäin toisiaan vastaan vahvistaen jo olemassa olevaa ultra-nationalismia ja muukalaisvihaa.”
Miltä tämä analyysi kuulostaa? Ainakaan minä en sivuuttaisi sitä olan kohautuksella. Yhä useammat ihmiset ymmärtävät todeksi sen, että EY/EU perustettiin 1) rauhanprojektiksi, 2) demokratiaprojektiksi ja 3) hyvinvointiprojektiksi. Yhä useammat ymmärtävät, että Euroopan unionin perustaminen kaikissa kolmessa ilmenemismuodossaan osoitti aikanaa realismia ja viisautta; sekä historiallisesti oikeaa tulkintaa ajan ja kehityksen vaatimuksista.
Yhä useammat ihmiset toivottavasti alkavat myös ymmärtää sen, että nyt kone yskii, pahasti. Siksi toivotan DiEM25-liikkeen sydämellisesti tervetulleeksi.
Kun manifesti sanoo, että ”meitä inspiroi järjen, vapauden, suvaitsevaisuuden ja mielikuvituksen Eurooppa, jonka tekevät mahdolliseksi kattava läpinäkyvyys, todellinen solidaarisuus ja aito demokratia”, minä nyökyttelen. Juuri niin, sellaiseen liikkeeseen minäkin mielelläni kuulun.
Manifesti päättyy upeaan listaukseen luonnehdintoja siitä, minkälaisen Euroopan DiEM-liike haluaa saada aikaan. Tila ei tässä salli koko listauksen esittelyä. Tyydyn siksi iskusanoihin: demokraattisen, läpinäkyvän, yhdistyneen, realistisen, hajakeskitetyn, pluralistisen, tasa-arvoisen, kulttuurisen, sosiaalisen, produktiivisen, kestävän, ekologisen, luovan, teknologisen, historiaa ymmärtävän, kansainvälisen, rauhanomaisen, avoimen; sekä ennakkoluuloista, huono-osaisuudesta ja väkivallan uhasta vapautetun Euroopan, jossa ihmiset voivat toteuttaa potentiaaliaan stereotyyppisistä rooleista vapautettuina ja vapaina valitsemaan elämänkumppaninsa, työnsä ja yhteiskuntansa.
Jos Euroopan talouskriisi on synnyttänyt kansalaisliikkeen, joka inspiroituu tällaisista arvoista ja tavoitteista, ja jos liike kansalaisten keskuudessa voimistuu siihen mittaan, että politiikka ei voi sitä sivuuttaa, kriisistä on silloin ollut seurauksena jotakin oikein hyvääkin.