Terveisiä täältä Losista!
Kävin tänään aamupäivällä lenkillä yhdessä suosikkipaikoistani. Noin kilometrin päässä kotoamme on suosittu patikointireitti vuoren huipulle. Nappasin muutaman kuvan reitiltä, jotta voisin viedä sinutkin kuvamatkalle vuorenrinteeseen!
Arkisin muita ulkoilijoita on harvanlaisesti. Viikonloppuisin polulla kuljetaan joskus melkein jonossa. Amerikkalaiseen tapaan kuuluu tervehtiä jokaista vastaantulijaa. Suomalaista se alkaa joskus väsyttää, kun jokaiselle toivotetaan iloisesti ”hyvää huomenta”, ”miten menee?” tai lyhyesti ”hei”. Luontoa on ihmisiin nähden täällä aivan liian vähän.
Tästä lenkkipolku alkaa. Vielä ei näy muita. Näen joskus ihmisten keräävän tässä kohtaa kaktusten tuoreita osia (nopal). Niistä voi tehdä suosittua meksikolaista nopalessalaattia.
Sähköpostiini oli tullut ilmoitus, että erityisen huonon ilmanlaadun vuoksi takan ja ulkotulien polttaminen on kielletty tänään ja huomenna, joten olin utelias näkemään, kuinka kauas polulta näkyy. Yleensä näkyy koko Los Angeles. Nyt kaiken peitti harmaus, melkein kuin usva. Taivas oli oudonvärinen.
Lenkkipolun kivutessä yhä ylemmäksi pääsee kurkistelemaan ihmisten pihoihin.
Taivas on oudonvärinen kello 11.30.
Viimeaikaiset sateet ovat alkaneet herättelemään luontoa eloon ja vihreää pilkistää siellä täällä. Etelä-Kalifornian luonto käy tämän saman syklin läpi ei-kuivuuskausinakin. Alkuvuodesta sataa ja koko kevät on ihanan vihreää, kukkia kasvaa joka puolella. Kesällä kaikki alkaa kuivua ja kuumimpaan aikaan vuodesta aluetta riivaavat metsäpalot. Talvella sateet tulevat. Pienikin määrä vettä riittää kuivuuteen tottuneille kasveille.
Mutkitteleva polku nousee vuoren rinnettä ylöspäin.
Näyttää jo ihan keväältä, kun vesisateista riehaantuneet villisinapit puskevat esiin joka puolella. Ne ovat vähän kuin meidän leskenlehtiä.
Villisinapin lehtiä voi kerätä ja niitä voi käyttää pinaatin tapaan. Olen joskus kerännyt niitä ja paistanut kevyesti valkosipulin kera öljyssä.
Tässä kuvassa näkyy hyvin kuinka paljon polkuja alueella on. Joskus ihmiset tapaavat polulla puuman, karhun tai kalkkarokäärmeen.
Kuulin yhtäkkiä veden solinaa ja näin alhaalla ihmisiä koirien kanssa kävelevän pienenpientä polkua rinteessä ääntä kohti. Olin unohtanut pitkänä kuivuuskautena, että alueella on jokin vesilähde. Seuraava tutkimusretkikohde lasten kanssa on päätetty!
Luulin ensin tätä sähköpylvääseen niitattua viestiä joksikin viralliseksi ilmoitukseksi, mutta se paljastuikin jonkun tavallisen kaupunkilaisen laatimaksi vetoomukseksi, että ihmiset eivät roskaisi. 
En voinut ohittaa maassa makaavaa tyhjää Red Bull -tölkkiä polulla luettuani vähän aiemmin sen ”fellow brother of nature” -tyypin viestin, joten kiikutin sen kierrätysroskikseen polun alkupäähän. Harmitti näkyvästi kiikuttaa energiajuomatölkkiä, mainehan tässä menee, jos joku näkee ja luulee vielä, että olen joku energiajuomien kuluttaja. Mutta mitäpä en tekisi luontoäidin eteen.
Näiltä roskikilta lähtee lenkkipolku.
Roskiksista on tehty sellaisia, että karhut eivät saa niitä auki. Alueella on paljon karhuja ja kuivuuden takia niillä ei ole ollut vuorilla riittävästi, joten ne ovat tulleet penkomaan ihmisten roskiksia. Karhuista voisi puhua enemmänkin, mutta jääköön toiseen kertaan. Mukavaa viikon jatkoa!
PS. Iltapäivällä alkoi sataa eli osa harmaudesta taisi johtua sadepilvistä!