Poliittiset päättäjät ovat usein huolissaan nuorten syrjäytymisestä. Syrjäytyminen koulutuksesta, työstä, terveydestä ja sosiaalisesta pääomasta merkitsee inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia koko yhteiskunnalle. Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorena syrjäytynyt henkilö aiheuttaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonan euron kulut. Syrjäytyminen ei kuitenkaan ole henkilön oma syy vaan seurausta huonosti hoidetusta yhteiskuntapolitiikasta.

Syrjäytymisen kustannukset koostuvat muun muassa terveydenhuoltomenoista, sairauksien hoitamisesta, alkoholinkäytön ja tupakoinnin seurauksista, työttömyydestä ja työkyvyttömyydestä, lastensuojelun menoista ja vankiloiden kustannuksista. Syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä poliittisin päätöksin ja suuntaamalla verorahoja oikeisiin kohteisiin.

Onkin paikallaan tarkastella syrjäytymisen käsitettä ja tarvittavia toimia asiantuntijan avulla. Haastateltavaksi aiheesta valitsin Tampereen yliopiston valtio-opin dosentin Tapio Kuuren, joka on kokenut nuorisopolitiikan tutkija.

Esitin Tapiolle neljä kysymystä ja tarjoan blogin lukijoille hänen vastauksensa autenttisina:

  1. Mitkä ovat mielestäsi tehokkaimpia yhteiskunnan keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä?

”Jos jätetään tässä yhteydessä tarkastelematta lapsuus ja kehityskausi ennen nuoruutta ja keskitytään pelkästään nuoruuteen, tehokkaimpia keinoja on edelleenkin koulutus. Tämä ei ole uutta, vaan tästä on käyty yhteiskunnallista kamppailua jo 1950-luvulta lähtien, jolloin poliittinen vasemmisto alkoi vaatia kaikille yhtenäistä peruskoulua. Tukea vaatimuksille saatiin muista Pohjoismaista, joissa poliittinen vasemmisto ajanut yhtenäistä peruskoulua jo kymmenen vuotta ennen suomalaisen keskustelun alkua.”

”Työmarkkinoiden kehitys vaatii ammattitaitoisesti yhä korkeampaa koulutusta, mikä pidentää opiskeluaikoja ja työmarkkinoille siirtymistä. Tämä vaatii resurssien lisäämistä opiskeluajan rahoitukseen. Niille nuorille, joilla on eri syistä aiheutuvia vaikeuksia koulunkäynnissä ja tutkintojen suorittamisessa, olisi ohjattava tukiresursseja (sekä opiskeluvaikeuksiin liittyvää tukea että sosiaalista tukea).”

”Peruskoulussa olisi entistä paremmin tunnistettava oppilaiden erilaiset oppijuudet ja valmistettava siirtymistä peruskoulusta toiselle asteelle. Kouluissa vaikeuksissa olevia nuoria olisi kyettävä tukemaan kokonaisvaltaisesti, mikä tarkoittaa käytännössä moniammatillisen yhteistyön kehittämistä.”

”Yllä mainituissa asioissa on tehty paljon kehittämistyötä ja paljon on kyetty tekemäänkin erityisesti sen vuoksi, että sekä opettajien että muun kouluissa työskentelevän henkilökunnan ammatillinen taso ja moraali ovat korkealla. Kehittämistyötä arvioineena olen havainnut ammattilaisten todella paneutuvan työhönsä ja työnsä kehittämiseen, Tälle työlle olisi turvattava resurssit.”

  1. Mitä mieltä olet käsitteestä syrjäytyminen? Pitäisikö se korvata jollakin muulla vai oletko siihen tyytyväinen?

”Syrjäytyminen on hyvin sosiaalityöllinen käsite, ja käsitteenä siinä hukkuvat yhteiskunnan poliittiset rakenteet, jotka tuottavat syrjäytymistä. Laajempaan keskusteluun käsite alkoi tunkeutua vasta 1990-luvun laman vuosina.”

”Aikaisemmin Suomen koulutuspoliittisessa historiassa ei tunnettu käsitettä syrjäytyminen vaan syrjäytymisen prosessi nähtiin poliittisen kamppailun kohteena ja luokkakysymyksenä. Suomen nuorisolaissa vuonna 2006 (nykyinen vuodelta 2016) käytettiin käsitettä ”nuorten sosiaalinen vahvistaminen”, jonka katsottiin olevan myönteisempi käsite kuin syrjäytymisen ehkäiseminen. Se korostaa jonkin tekemistä ja suuntautumista eteenpäin, kun taas syrjäytymisen ehkäiseminen on reagointia sisältävä muotoilu.”

”Uusi vuoden 2016 nuorisolaki on muotoilultaan vielä yksityiskohtaisempi siten, että se nostaa keskiöön nuorten osallistumisen, nuorten kasvun ja nuorten elinolojen parantamisen.”

  1. Mikä on nuorten työttömyyden merkitys syrjäytymisen ja rikollisuuden ehkäisyssä?

”Lyhyet työttömyysjaksot kuuluvat osana nuoruuteen, jolloin työmarkkinoille ollaan vasta hakeutumassa. Jos työttömyys jatkuu pitkäaikaistyöttömyytenä ja sukupolvien ylittävänä työttömyytenä, ongelmat tulevat vakavammiksi.”

”Mikäli työelämän ulkopuolisia aktiviteetteja ei ole, jääminen omaan huoneeseen ja omaan yksinäisyyteen muodostuu ongelmaksi. Sama on tilanne silloin, jos aktiviteetit suuntautuvat rikolliseen toimintaan. On huomattava, että nuoruus ikävaiheena on hyvin aktiivista ja nuorelle riittää energiaa. Tämän energian suuntaaminen väärällä tavalla johtaa ongelmiin.”

”On kuitenkin varottava tekemästä kausaalisuhdetta nuorten rikollisuuden ja työttömyyden välillä. Nuorisorikollisuuden aktiivisin vaihe on yleensä 18–20 vuoden iässä, jolloin suuri osa nuorista on vasta hakeutumassa työmarkkinoille ja ikäluokasta suurin osa on toisen asteen koulutuksessa; 15–19-vuotiaiden nuorten työllisyysaste on noin 20 prosenttia.”

”Nuorten työllisyysaste laski 1980-luvun nousukauden jälkeen jokaisessa ikäryhmässä noin 20 prosenttia eikä 1990-luvun alun laman jälkeen ole enää palannut tuotannon rakennemuutosten jälkeen ennalleen eikä näillä näkymin ole palaamassakaan, joten koulutuksen merkitys on kasvanut entisestäänkin keskeisenä osana aktiivista elämää yhteiskunnassa.”

”Nuorisotyöttömyyden (kuten muidenkin ikäluokkien työttömyyden) merkitystä arvioitaessa yksilön kestämisen kannalta oleellisena tutkimustieto (esim. Kortteinen) pitää työttömän sosiaalisia suhteita, jota toimivat kannattavana verkostona. Näiden verkostojen tukeminen, eli sosiaalipoliittiset toimenpiteet, ovat parasta kriminaalipolitiikkaa. Tämä vanha viisaus on hyvä pitää mielessä.”

”Ongelmallisinta Suomessa on tällä hetkellä niiden nuorten määrän kasvu, jotka eivät ole koulutuksessa eivätkä työelämässä. Heidän määränsä on noussut lähelle 20 prosenttia nuorten 20–24 vuotiaiden ikäluokasta. Tämä osuus on EU:n ongelmamaiden – kuten Espanjan, Italian ja Portugalin – kanssa samassa ryhmässä, koska Suomessa tämän niin sanotun NEET (Not in Education, Employment or Training)-ryhmän kasvu on ollut nopeinta Euroopassa. Olemme samalla jääneet jälkeen EU:n mallimaista, kuten Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Saksa, joissa nuorisotyöttömyys on huomattavasti vähäisempää, työllisyysaste korkeampi ja NEET-ryhmä pienempi. Urheilukielellä olemme lähempänä eteläeurooppalaista rupusakkia kuin pohjoismaista ja mannermaista eliittiä.”

  1. Mitä neuvoja antaisit nykyiselle hallitukselle, jos nuorten oloja haluttaisiin parantaa?

”Koulutukseen kohdistuneet säästöt pitäisi purkaa ja kohdistaa resursseja koulutukseen. Niille toimijoille, joilla on kykyä ja osaamista työskennellä vaikeuksissa olevien nuorten kanssa, kuten nuorten työpajoille, tulisi ohjata resursseja ja niiden rahoitus tulisi saattaa vakiintuneemmalle pohjalle. Suomessa on osaavia ammattilaisia nuorten kanssa toimimassa ja heille tulisi turvata resurssit.”

”Ammatillista koulutusta uudistettaessa oppilaiden ohjaukseen ja tukeen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja ohjattava siihen resursseja. Ilman ohjausta ja tukea sellaiset nuoret, joiden itseohjautuvuus on heikkoa, jäävät heitteille. On estettävä vastuun pallottelu oppilaitosten ja yritysten välillä.”

”Uudistettaessa ammatillista koulutusta yhä enemmän työpaikoilla tapahtuvaksi on tärkeää huomata, että Suomessa yrityksillä ei ole sellaista sosiaalista vastuuta ja kokemusta työpaikoilla tapahtuvasta oppimisesta kuin Saksassa, jota monet tuntuvat pitävän uudistuksessa mallimaana. Tämä vaatii muutosta asenteissa ja arvoissa.”

Dosentti Kuure on puhunut. Suomen hallitus on ilmaissut halunsa hyödyntää tutkimustietoa ja asiantuntijoiden näkemyksiä, joten olkaapa hyvä.