Salon Foorum on Facebook-keskusteluryhmä, jossa yleensä ei keskustella vaan solvataan. Välillä kohteena ovat maahanmuuttajat ja välillä paikallispoliitikot. Ryhmän ylläpito ei solvaamiseen puutu, koska osallistuu siihen itsekin. Valheiden levittäminen näyttää olevan ryhmän tärkein sääntö. Kommunistien pilkkaaminen tulee hyvänä kakkosena.  Luku-, kirjoitus- tai ajattelutaitoa ei ryhmässä tarvita. Se ei ole tarkoitettu myöskään Mensan jäsenille. Foorumilla lähinnä katkeroituneet kokoomuksen ja perussuomalaisten entiset kuntavaaliehdokkaat, jotka jäivät pelkiksi ehdokkaiksi, käyttävät vaaleissa valittuja kaupunginvaltuutettuja nyrkkeilysäkkeinään.

Valtuutetut ovat syyllisiä siihen, että ihmiset eivät muuta syrjäkylille, että innovaatioita ei synny ja että ulkona sataa. Foorumin keskusteluihin osallistuvat enää ne valtuutetut, joilla on masokistisia taipumuksia, ja tietysti persuvaltuutetut. Fiksuimmat ovat pikavauhtia eronneet ryhmästä tai eivät ole erehtyneet siihen liittymäänkään. Itse hyväuskoisena kaupunginvaltuutettuna osallistuin, kunnes ensimmäinen linkki minua henkilökohtaisesti mustamaalaavaan valheblogiin ilmestyi. Aina on ihmisiä, joiden elämää valheet piristävät.

Salon Foorum on hyvä esimerkki antisosiaalisesta mediasta. Sosiaalista mediaa käytetään sekä hyödyllisiin että väkivaltaisiin tarkoituksiin. Kun sosiaalista mediaa käytetään psykologisen tai fyysisen väkivallan välikappaleena, siitä tulee antisosiaalista.

Verkko mahdollistaa nimensä mukaisesti verkostoitumisen, ja toiminnan organisointi ja tietojen vaihtaminen onnistuu virtuaalisesti hyvin. Oppiminen, yhteistyö, auttaminen ja jakaminen ovat esimerkkejä hyödyllisistä käyttötarkoituksista, mutta verkkoa käyttävät myös kyberkiusaajat, viha- ja terroristiryhmät, petosten tehtailijat, prostituution asiakkaat ja seksuaalirikoksentekijät omiin tarkoituksiinsa. Eräiden näkemysten mukaan virtuaalinen rikollisuus on vain tavallisten rikosten teknologinen muunnelma.

Väkivaltaisuuteen ja vihamielisyyteen alttiit ihmiset ovat löytäneet verkosta ja sosiaalisesta mediasta oman päiväkodin, jossa voi purkaa tunteitaan, nöyryyttää, loukata, halventaa, kostaa ja häiritä. Onkin tutkittu, että kybervihaa ilmaisevat eniten ihmiset, joilla on väkivaltataipumusta. Monet väkivaltaiset ihmiset tuntevat kiinnostusta myös verkkoväkivaltaan.

Kiusaamisen ja häirinnän kohde on yleensä jollakin tavalla tuttu ihminen, ja tuttuihin luetaan myös kaikkien yhteistä omaisuutta olevat julkkikset ja poliitikot. Kyberväkivallan vaikutukset uhriin voivat olla samankaltaisia kuin tosielämän väkivallassa: ahdistusta, pelkoa, masennusta, itsetuhoisuutta ja muita traumaperäisiä oireita.

Keskustelut sosiaalisessa mediassa ovat hämmentävän erilaisia kuin keskustelut muissa sosiaalisissa kuvioissa. Facebookissa, Twitterissä, chateissa, blogeissa ja sähköposteissa ei näe ilmeitä, eleitä, äänensävyjä eikä muuta sanatonta viestintää, joten keskustelu on kirjoitetun tekstin ja videoiden varassa.  YouTubessa, muissa videoissa ja Instagramissa kuvallinen ilmaisu on mukana, mutta aito vuorovaikutus puuttuu. Sosiaalisen median keskustelut ovat alttiita väärinymmärryksille ja harhatulkinnoille, eikä keskustelijoiden tunteita tai herkkiä kohtia välttämättä havaitse. Toisaalta on manipulatiivisia henkilöitä, jotka nimenomaan huomaavat toisten keskustelijoiden herkät kohdat ja iskevät niihin.

Tuntemattomasta keskustelijasta on helppo luoda omien traumojen, fantasioiden tai pelkän profiilikuvan pohjalta mielikuva, joka voi olla varsin kaukana todellisuudesta. Ihminen heijastaa omia pelkojaan ja toiveitaan toisiin, ja mitä huonommin toisen tuntee, sitä vääristyneempiä heijastumat ovat. Joskus tulee mieleen, että profiilikuvan yhteydessä pitäisi ehdottomasi olla keskustelijan ikä. Näin vältettäisiin ikävät tilanteet, joissa 75-vuotias ja 15-vuotias kiistelevät eksistentiaalisista asioista ja luulevat olevansa samanikäisiä.

Keskustelijoiden ajankohtainen elämäntilanne tai aikaisemmat kokemukset voivat vaikuttaa siihen, miten kommentteja tulkitaan. Jos olet pitkäaikaistyötön ja lähettänyt 500 turhaa työhakemusta, kehotukset hakea töitä voivat tuntua tahalliselta loukkaukselta. Pahoissa rahavaikeuksissa oleva tuskin haluaa kuulla osakesäästämisen iloista. Muille keskustelijoille toisten elämäntilanteet eivät ehkä avaudu lainkaan. Huumorikaan ei aina uppoa, jos tulkintakehykset ovat kovin erilaisia. Poliisien kahvihuonehuumori harvoin naurattaa poliisin asiakkaita. Kommentti ei ole pelkkä kommentti, vaan se värittyy yksilöllisten merkitysten ja tulkintojen kautta.

Sosiaalisessa mediassa kehittyy myös ryhmäprosesseja. Aktiiviset nettikeskustelijat kirjoittavat paitsi keskenään myös kasvottomalle yleisölle, jonka olemassaolon joutuu kuvittelemaan. Kahdenvälisissäkin keskusteluissa on ryhmässä aina kolmas osapuoli eli yleisö, joka huvittaa itseään seuraamalla keskustelua. Yleisö antaa aplodeja (tykkäyksiä) tai heittelee mätiä tomaatteja (kiukkunaamat).  Ryhmässä syntyy myös nokkimisjärjestyksiä, valtataisteluja, liittoutumia, konflikteja ja klikkejä, kuten missä tahansa ihmisten muodostamassa ryhmässä. Klikkien ja koalitioiden perusta voi kyllä olla heiveröinen: yksi tviitti tai Facebook-kommentti.

Kiistatilanteissa keskustelijoista erottuvat heti myös nuhteettomat moraalinvartijat, jotka heristelevät mielellään sormeaan muille keskustelijoille. Tyypillinen moraalinvartijan kommentti on vihjaileva ”pitäisikö ryhmälle luoda pelisäännöt asiallisesta käytöksestä” tai ”nyt on hyvä jokaisen katsoa peiliin”. Täydellinen vaikeneminenkin on tehokas keino lytätä keskustelija. Kuvittele, että kerrot tarinoita yleisölle, joka ei reagoi mitenkään. Tämähän on jokaisen stand up -koomikon ja Fb-keskustelijan painajainen.  Ihminen taitaa joutua mieluummin susien raatelemaksi kuin kokonaan eroon susilaumasta.

Keskustelutyylit eroavat toisistaan: provokatiivinen ja väittelynhaluinen tyyli voi pelottaa osallistujia, joita on lapsesta saakka opetettu, että eri mieltä ei saa olla. Pelkkä eri mieltä oleminen voi saada nämä ohutnahkaisimmat moraalinvartijat liikkeelle ja vaatimaan hyökkäävien asiattomuuksien poistamista. Hyssyttelevät ja ylipositiiviset mielistelijät taas voivat saada riidanhaastajat raivon partaalle: eihän näiden kanssa saa mitään keskustelua aikaan.  Kun sanattomalla viestinnällä ei voi pehmentää vaikutelmaa, kirjoitettu mielipide voi tuntua jyrkemmältä kuin sama mielipide kasvokkain esitettynä.

Vuorovaikutus on netissä tietyllä tavalla kasvotonta ja anonyymia – voit esiintyä Facebookissa vaikka sian naamalla ja väärällä nimellä, jos haluat – ja tämä vähentää henkilökohtaisen vastuun tunnetta. Psykologiassa puhutaan deindividuaatiosta. Verkkokeskustelija sulautuu osaksi ryhmää eikä vastuuta sanomisistaan tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Kyse on samantapaisesta ilmiöstä kuin pyövelin naamioitumisessa, sotilaiden univormuissa tai Ku Klux Klaanin kaavuissa. Väkivalta on helpompaa nimettömänä. On helppo solvata tuttua tai tuntematonta osana laajempaa sakinhivutusta, kun ei ole yksilöllisesti tunnistettavissa eikä vastuussa. Profiilikuvan takana lymyileminen on turvallista.

Yksilöllisistä ominaisuuksista vähäinen itsehallinta ja impulsiivisuus altistavat loukkaavalle verkkokäyttäytymiselle, samoin empatian puute ja narsistiset tai manipulatiiviset piirteet. Empatian puute vaikeuttaa sen havaitsemista, miltä omat sanat tai teot toisesta tuntuvat. Joitakin ihmisiä motivoi omien ahdistuksen ja vihan tunteiden purkaminen sopivasti saatavilla olevaan kohteeseen. Verkosta sopivia kohteita on helppo löytää. Kun itse tuntee itsensä epäonnistuneeksi, hylätyksi tai vihatuksi, tulee houkutus nimitellä toisia luusereiksi, työnvieroksujiksi ja elintasopakolaisiksi.

Lähde: Peterson, J., & Densley, J. (2017). Cyber violence: What do we know and where do we go from here? Aggression and Violent Behavior, 34, 193-200.