Tapasin äskettäin PoliceCombatTR-ryhmäliikuntatunnin merkeissä ystäväni Orvokin (nimi muutettu), jolla oli kiinnostavaa kerrottavaa. Hän oli tutustunut Itä-Suomen hovioikeuden tuomioon, jossa kyse oli kahden kuopiolaispoliisin epäasiallisesta ja väkivaltaisesta käytöksestä. Kutsutaan poliiseja tässä presidentinvaalien kunniaksi vaikkapa Sauliksi ja Paavoksi.

Nuorehko mies Pekka (nimi muutettu) oli Saulin ja Paavon väitteiden mukaan näyttänyt heille keskisormea, minkä seurauksena he ottivat Pekan kiinni. Pekka totta kai tiedusteli kiinnioton syytä, mihin jompikumpi poliiseista vastasi ”siks kun sä oot idiootti”. Tapahtuma oli tallentunut poliisiauton kameraan, mutta nimittelijää ei näkynyt ja vain ääni kuului. Ääni totesi myös, että ”näin käy, jos näyttää poliisille keskisormea”. Paikalla olleita todistajia Tuulaa ja Merjaa poliisi oli kehottanut ”painumaan vittuun”, jos he eivät itsekin halua putkaan.

Sauli ja Paavo veivät keskisormea väitetysti näyttäneen Pekan pitemmittä puheitta säilöön. Putkan tulotarkastuksen videotallenteista näkyi, että mies käyttäytyi rauhallisesti. Kun Sauli ja Paavo ilmoittivat Pekan jäävän säilöön, Pekka ymmärrettävästi hermostui, kysyi hyviä kysymyksiä ja osoitti poliiseja etusormella. Tästä suivaantuneina Sauli ja Paavo kaatoivat hänet lattialle.

Pekalle aiheutui kaatamisesta lonkkanivelen luksaatio (sijoiltaanmeno), joka tunnetusti on erittäin kivulias. Jalkaansa raahannutta Pekkaa lähdettiin sitten retuuttamaan selliin. Hän huusi ja valitti kipua. Vakavasta vammasta huolimatta Pekkaa ei toimitettu hoitoon, joten vamman hoito viivästyi.

Oikeudessa poliisimiehet Sauli ja Paavo kiistivät kuulleensa, että Pekka olisi missään vaiheessa valittanut vammoja tai kipua. Tämä olisi varsin yllättävää, kun kyse oli lonkkanivelen sijoiltaanmenosta ja kun Pekka ei pystynyt enää kävelemään. Saattaakin olla, että Sauli ja Paavo valehtelivat, mutta rikosasian vastaajalla on tietysti aina oikeus valehdella. Myös poliiseilla.

Hovioikeudessa lainvartijat Sauli ja Paavo tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä sakkoihin. Lisäksi heidät velvoitettiin korvaamaan Pekalle vammasta ja kivusta 4000 e ja henkisestä kärsimyksestä 1500 e. Pekan oikeudenkäyntikuluista poliisit pulittavat noin 16 600 e.

Hovioikeuden tuomion perusteluissa selvennetään poliisilain pykäliä ja muitakin lain säännöksiä, jotka poliisien koulutuksensa pohjalta tulisi tietää. Poliisilain mukaan poliisi voi käyttää vain tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää tilanteessa puolustettavina. Voimakeinoja ei koskaan saa käyttää ennenaikaisesti, jälkikäteen tai ikään kuin varmuuden vuoksi. Tarpeettoman voimankäytön tyyppiesimerkki on ollut lyöminen tai muu väkivalta kiinniotettua säilöön heitettäessä.

Jos kiinniotettu vasta poliisiasemalla saa vammoja, herää aina epäily tarpeettomista voimatoimista. Kiinniotettuhan on jo silloin kiinniotettu, joten kiinni ottamiseksi ei asemalla enää tarvita voimatoimia. Muutenkin voimakeinoja on käytettävä aina niin, että valitaan lievin mahdollinen keino ja sitä käytetään vähiten haittaa ja vahinkoa tuottavalla tavalla. Pelkkä suunsoitto tai keskisormen näyttäminen ei ole vastarintaa, jota pitäisi taltuttaa kaatamalla maahan ja vääntämällä niveliä pois paikaltaan.

Poliisilaki määrää, että vammoja saaneelle on heti annettava hoitoa ja järjestettävä tarvittaessa lääkärin apua. On selvä laiminlyönti, jos vammautunutta ei toimiteta hoitoon.

Koska poliisien toiminnassa ei ollut kyse oikeutetuista voimakeinoista, kyse oli pahoinpitelystä. Poliisit tekivät uhrilleen ruumiillista väkivaltaa kaatamalla hänet poliisivankilassa maahan niin, että miehen lonkkanivel meni sijoiltaan.

Oikeuden ratkaisussa painotettiin myös sitä, että mikään ei viitannut kiinniotetun Pekan aikoneen syyllistyä rikokseen tai aiheuttavan huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Häntä ei siis olisi saanut ottaa kiinni.

Puntaroimme Orvokin kanssa tyytyväisinä hovioikeuden ratkaisua, koska se on piristävä poikkeus oikeusistuimien yleiseen poliisien päätä silittelevään linjaan. Poliiseja yleensä oikeudessa uskotaan mieluummin kuin muita todistajia, vaikka mitään järkevää syytä siihen ei ole. Se, että ihminen pukeutuu poliisin virkapukuun, ei tee hänestä rehellistä eikä lainkuuliaista yhtä vähän kuin psykologista tulee ihmistuntijaa tutkintotodistuksella. Vaikka poliisilla ei entuudestaan olisi rikosrekisteriä, hän voi silti valehdella ja käyttää väkivaltaa.

Tässäkin kuopiolaistapauksessa onni onnettomuudessa oli se, että tapahtumista oli sekä poliisiauton että poliisivankilan videotallenteita. Näistä nähtiin ja kuultiin, mitä Sauli, Paavo ja Pekka olivat sanoneet ja tehneet. Ilman vedenpitäviä todisteita ja niitä tukevia todistajanlausuntoja poliisit olisivat ehkä tälläkin kertaa luikerrelleet vastuusta.

Vallankäytön kohteena olevaan uhriin kohdistuva väkivalta sellaisen ihmisen taholta, jolle yhteiskunta on uskonut virkamiehen valtuudet, tuntuu aina riipaisevalta. Epäasiallisesti ja väkivaltaisesti toimiva poliisivirkamies horjuttaa ihmisten luottamusta poliisiin ja koko yhteiskuntaan.