Yhdysvaltojen tuhoisin joukkosurma Las Vegasissa vaati ainakin 59 kuolonuhria mukaan lukien ampuja ja yli 500 luodeista haavoittunutta, kun 64-vuotias Stephen Paddock ampui sarjatulta kasinohotellinsa yläkerroksista kohti konserttiyleisöä lokakuun 1. päivänä. Joukkosurman päätteeksi Paddock ampui myös itsensä. Paddock oli 1960-luvulla vaikuttaneen pankkiryöstäjän Patrick Paddockin poika. Patrick Paddock karkasi vankilasta 1968 ja esiintyi FBI:n The ten most wanted-listalla.

Kriminaalipsykologille nämä tiedot kertovat paitsi ylisukupolvisen trauman vaikutuksista myös aseväkivallan siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Pankkiryöstäjä Patrick oli todennäköisesti käyttänyt ryöstöissään aseita, ja niitä käytti myös hänen poikansa yli puoli vuosisataa myöhemmin. Jos lehtitiedot pitävät paikkansa, Stephen on ollut noin 7-vuotias pikkupoika, kun hänen isänsä ryösti kolme pankkia vuonna 1960. Psykologille nämä faktat kertovat pojasta, jonka identiteetissä saattoi olla sisäistyksiä väkivaltaisesta ja aseisiin turvautuneesta isästä. Se, missä määrin nämä sisäistykset olivat vaikuttamassa tekoon, on tietysti arvoitus. Lehtitietojen mukaan Stephenillä ei ollut kontaktia isäänsä, ja hänen äitinsä oli valehdellut isän olevan kuollut.

Selvää kuitenkin on, että Stephenin lapsuuden tausta ei ollut niin sanotusti normaali tai tavallinen. Normaalia tai tavallista ei ole sekään, että ihminen ostaa ja keräilee aseita. Yhdysvalloissa ja Nevadan osavaltiossa aseita on erityisen hyvin saatavilla. Oikeastaan aseiden ostamiselle ei ole juuri minkäänlaisia esteitä. Joidenkin tietojen mukaan Stephen käytti aseita myös metsästykseen, mutta ennen tekoa hän oli hankkinut poikkeuksellisen suuren asevaraston hotellihuoneeseensa. Etsikö hän aseiden ja tappamisen välityksellä yhteyttä elämästään jo varhain kadonneeseen isään? Siirsikö hän elämästään poissa ollutta isää kohtaan tuntemaansa vihaa sivullisiin uhreihin?

Olipa Stephen Paddockin teon psykologinen mieli mikä tahansa, yksi selitys teolle löytyy. Yhdysvalloissa aseita on liikaa, ja se on tärkein syy maan jatkuville ampuma-asein tehdyille henkirikoksille. Hidasjärkisinkin Kansallisen kivääriyhdistyksen jäsen ymmärtänee jo, että amerikkalaiskauppojen hyllyt pitää tyhjentää aseista. Aseiden ostaminen ei voi olla mikään perustuslaillinen oikeus. Aseita on liian monen kansalaisen kotinurkissa. Kansalaiset kulkevat pyssy vyöllään julkisissa liikennevälineissäkin.

STT:n uutisessa kerrottiin, että lasvegasilainen firma nimeltä Bullets and Burgers tarjoaa koko perheen seikkailupaketteja, joissa 12 vuotta täyttäneet pääsevät ampumaan sarjatuliaseilla ja lopuksi herkutellaan hampurilaisilla (STT, Maria Annala 4.10.17). Kaupungissa järjestetään vuosittain myös maailman suurimmat SHOT show-aseteollisuusmessut.  Löysiä aselakeja on Nevadan lisäksi muun muassa Arizonassa, Vermontissa, Alaskassa, Kentuckyssa, Wyomingissa, Kansasissa ja Missourissa. Eipä ihme, jos aseet ovat osallisina rikoksissa, itsemurhissa ja onnettomuuksissa. Hätävarjeluun niitä harvemmin tarvitaan, vaikka sillä aseiden ostamista usein perustellaan.

Suomessa metsästys on yleisin syy aseen hankinnalle. Ase tuskin on minkään kodin kaunistus, mutta metsästäjät säilyttävät silti mielellään kivääreitään kotioloissa. Jos ase nyt ei aivan roiku rennosti eteisen naulakossa, niin ei se aina ole lukkojenkaan takana. Kuka voisikaan tehokkaasti valvoa sitä, miten aseita kodeissa säilytetään? Muistissa onkin useita henkirikos- ja joukkosurmatapauksia, joissa tekijä on saanut käsiinsä sukulaisen tai ystävän aseen tämän kodista. Metsästäjille tapahtuu myös tiuhaan tahtiin erilaisia tapaturmia ja onnettomuuksia, kun luoti ei osukaan kohteeseen tai kimpoilee väärään suuntaan. ”Metsästäjä ampui jahtikaverinsa riistana” ei ole harvinainen lehtiotsikko syksyisin.

Varusmiehille opetetaan tietoisesti aseenkäsittelyä ja ampumista. On perheitä, joissa lapset viedään vanhempien mukana hirvimetsälle ampumista seuraamaan ja oppimaan. Otin takavuosina kantaa metsästykseen kansallisharrastuksena erään metsästysaseella tehdyn perhesurman jälkeen ja puhuin asiasta myös radiohaastatteluissa. Kannanottoa seurasi valtava itkupotkuraivari-ryöppy Suomen noin 300 000 metsästäjän piiristä. Aggressiiviset viestit paljastivat, että kodeissa opastetaan jopa pieniä alakouluikäisiä lapsia purkamaan ja kokoamaan aseita. Lastensuojelun pitäisi olla erittäin kiinnostunut siitä, että pieniä lapsia viedään katsomaan eläinten tappamista ja suolestamista. Mitä tapahtuu näiden lasten tunne-elämän ja erityisesti empatian kehitykselle?

Ihminen ei tarvitse asetta mihinkään, ellei ole James Bond eikä joudu sitä ammattinsa takia kantamaan. Aseista on ylivoimaisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Aseiden saatavuutta pitäisi rajoittaa reippain ottein joka puolella maailmaa. Väkivallanteot, aseelliset konfliktit, itsemurhat, onnettomuudet ja tapaturmat vähenisivät radikaalisti. Tarvitaan tiukkoja lainsäädännöllisiä toimia, joilla aseet annetaan vain harvojen ja valittujen käsiin. Tämä on asia, jossa ei tarvita yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja jossa näitä perusarvoja kannattaa jopa vastustaa.  Lupa tappaa on korvattava uudella iskulauseella.