Vaikuttaa siltä, että keskusrikospoliisi (krp) yrittää väkisin tehdä Turun puukottajasta terroristia. Vaikka puukottajalla olisi ollut kiinnostusta fanaattisiin ideologioihin tai hän olisi saanut virikkeitä tekoonsa muualla tapahtuneista iskuista, kyse voi silti olla vaikeasta mielenterveyden häiriöstä. Teko herätti kauhua ja pelkoa, joten siinä mielessä teko on terroristinen, mutta kauhua ja pelkoa ovat herättäneet myös monet suomalaisten mielenterveydeltään järkkyneiden väkivallantekijöiden iskut.

Krp:n päällikkö Robin Lardot sanoo haastattelussa (HS 8.9.17), että mikään terroristijärjestö ei ole ottanut iskua nimiinsä, koska tekijä jäi henkiin. Mihin tällainen väite oikein perustuu? Olisiko joku terroristijärjestö kiinnostunut yhden mielenterveydeltään järkkyneen miehen väkivaltaisesta hyökkäyksestä Suomessa? Todennäköisempi selitys on se, että Turun puukotus ei liity mitenkään minkään terroristijärjestön toimintaan.

Lardot kertoo myös, että puukottaja oli miettinyt muitakin kohteita hyökkäykselleen ja että vaihtoehtoisten suunnitelmien uhrit olisivat olleet myös miehiä. Jos tämä tieto perustuu miehen puheisiin, niin miten krp on varmistunut siitä, että puheet pitävät paikkansa ja heijastavat miehen todellisia ajatuksia? Tiedossa olevat faktat kuitenkin osoittavat, että hyökkäyksessä kuoli kaksi naista. Tällä asialla voi olla merkitystä mielenterveyden häiriön ja teon taustoja pohdittaessa.

Edelleen Lardot kertoo puukottajan tekemästä manifestista, mutta millä perusteella puhuttua kutsutaan manifestiksi? Tuntuu vahvasti siltä, että krp yhdistelee mielivaltaisesti aikaisempien veristen hyökkäysten piirteitä Turun tapaukseen. Esimerkiksi Norjan joukkosurmassa puhuttiin tekijän laatimasta manifestista. Se on juhlallinen nimitys psykoottiselle ajatuksenjuoksulle. Norjan tragediaakin poliisi ja eräät oikeuspsykiatrian asiantuntijat pitivät syyntakeisen tekijän terroritekona, vaikka toiset oikeuspsykiatrit pitivät tekijää mitä ilmeisimmin persoonallisuudeltaan vaikeasti vaurioituneena ja psykoottisena.

Epäröimättä Lardot nimeää Turun puukotuksen Suomen ensimmäiseksi terrori-iskuksi. Näyttöä terroristisesta motiivista ei kuitenkaan vielä ole käsitelty oikeudessa, joten johtopäätös on ennenaikainen. Poliisihan ei voi päättää siitä, millaisina teot aikanaan tuomitaan.

Kukapa muutenkaan voisi enää sinisilmäisesti luottaa krp:n tai muidenkaan poliisiviranomaisten harkintaan, tekemisiin tai sanomisiin. Krp jäi kiinni asiattomista merkinnöistä rikostiedustelutietoja sisältävään epäiltyjen rekisteriin. Julkista kohua herättäneiden rikostapausten yhteydessä useat poliisit saivat tuomioita laittomasta rekisteritietojen urkinnasta. Facebook-ryhmässä poliisit levittivät vihapuheita ulkomaalaisista ja turvapaikanhakijoista. Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio istuu pitkää vankeustuomiota huume- ja virkarikoksista. Supo jätti tutkimatta Turun puukottajasta annetut vihjeet. Entistä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa, Helsingin entistä poliisikomentajaa Jukka Riikosta ja nykyistä päällikköä Lasse Aapiota epäillään rikoksista, jotka liittyvät tietolähdetoiminnan valvonnan puutteisiin. Kaiken huipuksi poliisiylijohtajankin virkaa tavoitellut valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on pidätetty virastaan, koska hän on saanut syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Poliisin ja syyttäjälaitoksen uskottavuus on kriisissä. Luottamuksen palauttamiseksi olisi syytä miettiä lainsäätäjän keinoja poliisien puheiden ja tekojen valvonnan kiristämiseksi. Poliisi tarvitsisi myös koulutuksen uudistamista ja erityisesti eettisen ja psykologisen koulutuksen huomattavaa lisäämistä. Poliisin työ on vaativaa ja vaikeaa, joten se edellyttää mahdollisimman hyvää asiantuntemusta ja korkeaa eettistä tasoa.