Vankiloiden lääkärit ja sairaanhoitajat ovat sotajalalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vankiterveydenhuollon johdon kanssa.  Johtoa arvostellaan siitä, ettei vankiloiden oloja ja työn erityisluonnetta ymmärretä. Vankiloihin palkatut keikkalääkärit ovat vankilahenkilöstön mukaan kokemattomia eivätkä tunne vankikulttuuria. Tarkoittaako tämä mahdollisesti sitä, että THL:n johto on puuttunut vankiloiden käytäntöihin tai hapantuneisiin asenteisiin?

Vankien terveydenhuolto siirtyi Rikosseuraamuslaitokselta THL:n vastuulle vuoden 2016 alussa, mutta nyt tämä ei enää käykään vankilahenkilöstölle. Kiistasta tulee heti mieleen se, että sekä työntekijöiden että vankien traumoja täynnä oleva työyhteisö oireilee ja etsii ongelmille syntipukkia. Jos yhteisöstä ei sopivaa syntipukkia löydy, se löytyy ulkopuolelta. Nyt syntipukkina näyttää olevan THL.

Yhteisön jäsenten traumat aiheuttavat usein yhteisötason ilmiöitä erilaisten psyykkisten heijastumien kautta. Syntipukki-ilmiö on yksi sellainen. Yhteisön jäsenet voivat heijastaa (projisoida) kaiken pahan olonsa yhteen yhteisön jäseneen tai johonkin ulkopuoliseen kohteeseen, joka saattaa jopa samaistua näihin heijastumiin ja alkaa toimia odotusten mukaisesti (projektiivinen identifikaatio). ”Älä likaa omaa pesää” -paineet kertovat myös yhteisön patologiasta, jossa yhteisön sisällä vallitsee vaikenemisen laki. Epäkohdista ulospäin kertova on patologisen yhteisön silmissä petturi. Vasikointia ei hyvällä katsota vankien mutta ei vankilan henkilöstönkään parissa.

Vankilat voivat järjestykseen keskittyvinä organisaatioina houkutella työhön henkilöitä, joilla on valta- ja auktoriteettiongelmia. Vankilat ovat täynnä sääntöjä, määräyksiä ja valtasuhteita. Silloin seurauksena saattaa olla henkilöstöön nähden alistetussa asemassa oleviin vankeihin heijastuvaa käyttäytymistä, jossa omista traumakokemuksista ja auktoriteettiongelmista kumpuavia tunteita heijastetaan sopivaan kohteeseen eli vankeihin. Joskus auktoriteettiongelmat näkyvät kapinana johtoa vastaan: auktoriteetit kielletään ”täällä ei kuvia kumarrella” -mentaliteetilla.

Jos esimerkiksi vartijalla, lääkärillä tai hoitajalla on omia vihanhallinnan vaikeuksia, niitä heijastetaan usein vankeihin, jotka nähdään sitten ensisijaisesti vaarallisina psykopaatteina ja vasta toissijaisesti – jos ollenkaan – tasavertaisina ihmisinä. Vartija tai vankilan johtaja, joka käyttää asiakkaistaan rumaa, kyynistä ja leimaavaa kieltä, hautoo luultavasti omista traumakokemuksista lähtöisiin olevaa käsittelemätöntä vihaa. Vankilapsykologin työssäni vuosia sitten kohtasin paljon vihapuhetta vankiasiakkaista ammatikseen vankeja hoitavan henkilöstön taholta. Harvinaisempaa oli, että vanginvartija olisi keskustellut asioista ammatillisesti ja asiallisesti. Toivottavasti ajat olisivat tästä muuttuneet.

Hieman kyllä epäilyttää. Itse tulin äskettäin työhön liittyvässä tapahtumassa häirityksi vahvassa humalassa esiintyneen vanginvartijan taholta. Ikävä kyllä hän tunnisti minut (minä en häntä) ja alkoi tiukata mielipiteitäni maahanmuutosta. Hänen omat asenteensa maahanmuuttajia kohtaan eivät kestä päivänvaloa. Silti kyseinen henkilö sanoi työskentelevänsä vankilassa, jossa on varsin paljon ulkomaalaisvankeja. Kun vanginvartija oli saanut maahanmuuttoasiat pakettiin, hän siirtyi henkilökohtaiselle tasolle ja kysyi ”oliko sulla suhde sen X:n kanssa Kakolassa?”. X:llä hän viittasi erääseen vankiasiakkaaseen. Vangeista hän kertoi näiden nimillä ympärillä olevasta yleisöstä ja vaitiolovelvollisuudestaan piittaamatta. Ammatillisuutta, eettistä koulutusta ja lain tuntemusta pitäisi vankiloissa varmaankin vähän lisätä.

Oli pitkään tapana, että Rikosseuraamuslaitoksen ja vankiloiden johto – käytännössä urallaan edenneet ex-vartijat – päättivät vankien terveydestä ja henkilöstön rekrytoinneista. Yhä esimerkiksi vankiloiden psykologit ovat entisten vanginvartijoiden alaisuudessa ja kuulopuheiden mukaan haluavat siellä ollakin. On erikoista, että vankiloiden johto eli entiset vanginvartijat voivat valita vankiloiden psykologin. Se on jokseenkin yhtä järkevää kuin se, että sairaalan kipsimestarit valitsisivat ortopedin. Enkä nyt halunnut loukata kipsimestareita vertaamalla heitä vanginvartijoihin.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että vankilapsykologit haluavat samaistua mieluummin vartijoihin kuin THL:ään. Olen viime aikoina lukenut joidenkin vankilapsykologien some-kannanottoja, joissa hyväksytään vankien pitkäkestoinen eristäminen ja kurinpitorangaistukset. Silloin voi kysyä, miksi mahdoit opiskella psykologiksi etkä suoraan vanginvartijaksi.

Itse liputtaisin ilman muuta THL:n puolesta, koska psykologin työ vankilassa on terveydenhuollon asiantuntijatyötä, ei käsirautojen kiinnittelyä tai sellien ratsaamista. Ei pitäisi olla mitään syytä sille, että korkeakoulutettujen psykologien toimintaa johtavat vankiloissa entiset vanginvartijat, jotka ovat pari lakikirjaa läpi selattuaan päässeet sattuman oikusta vankilanjohtajiksi.

Terveydenhuollon pitäisi olla täysin riippumatonta vankiloiden muusta menosta. Ulkopuoliset ja riippumattomat lääkärit, psykologit ja hoitajat herättävät asiakaskunnassa yleensä enemmän luottamusta kuin vankilan oma henkilökunta. Valitettavasti he eivät näytä herättävän vankilan henkilökunnan luottamusta.

Vankien terveyspalvelujen tulisi olla täysin samoja kuin muillakin kansalaisilla. Vanki on ihminen eikä mikään erityinen laji. Normaalisuusperiaatetta on noudatettava. Vankien kanssa työskentely ei terveyden tai sairauden hoitamisessa ole sen kummempaa kuin muuallakaan: samat tutkimus- ja hoitomenetelmät käyvät, eikä kohtelun pitäisi erota mitenkään muiden potilaiden kohtelusta. Vankia kutsutaan vangiksi vain siksi, että hän on saanut oikeudessa teoistaan vankeustuomion. Sen suoritettuaan hän kulkee taas joukossamme kuin kuka tahansa ja asioi terveyskeskuksessa ja lääkäritaloissa. Vankilan tehtävä ei ole jakaa ylimääräisiä rangaistuksia esimerkiksi huonona kohteluna tai epäasiallisina kurinpitotoimina.

Se, että vankiloiden terveyshenkilöstö olisi vankiloiden alaisuudessa, on paha juttu senkin takia, että vankilat eivät vieläkään yllä kaikilta osin lainmukaiseen toimintaan. Tänäkin vuonna eduskunnan oikeusasiamies (EOA) on joutunut puuttumaan moniin vankiloiden laiminlyönteihin ja lainrikkomuksiin. Helmikuussa vangin sijoittaminen alastomana tarkkailuun ja kaltereihin sitominen Jokelan vankilassa aiheutti toimenpiteitä. Vanki oli joutunut kylmimpänä vuodenaikana joulun tienoilla olemaan alastomana kylmässä sellissä ikkuna auki koko tarkkailun ajan. Missä oli se lääkäri tai hoitaja, joka olisi asiaan puuttunut?

Kesäkuussa Mikkelin vankila sai tarkastuksen perusteella huomautuksen vakavista lainvastaisuuksista ja lainvastaisista rajoituksista. Vankilan poistumislupa-, kurinpito- ja tapaamiskäytännöt olivat päin seiniä, tutkintavankeja koskevaa lainsäädäntöä ei noudatettu eikä vangeille annettu rajoituksista hallintopäätöksiä, joista olisi voinut valittaa. Ulkomaalaisten vankien kohtelussa oli puutteita. Oliko terveydenhuoltohenkilöstö hiljaa vai ilmoitettiinko näistä käytännöistä eteenpäin?

Syyskuussa jouduttiin puuttumaan Sukevan vankilan eristysosaston oloihin, koska erästä vankia oli omasta pyynnöstään pidetty eristysosastolla peräti vuodesta 2013 lähtien. Eristysosastolla ei ollut mitään toimintaa tunnin päivittäistä ulkoilua lukuun ottamatta. Sellejä ei voinut tuulettaa, koska muovinen pleksi peitti ikkunanpuitteet, ja ulkoilutilat olivat niin pienet, ettei niissä voinut juosta tai harrastaa muuta liikuntaa. EOA totesikin, että vaikka vankilalla on velvollisuus taata vangin turvallisuus, tätä ei saa toteuttaa vangin psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kustannuksella. Täydellinen toimettomuus eristyssellissä ei ollut ihmisarvoisen kohtelun eikä vankeutta koskevien säännösten mukaista. EOA:n mukaan on kiistatonta, että ympärivuorokautinen yksinolo sellissä on haitallista erityisesti psyykkiselle mutta myös fyysiselle hyvinvoinnille.

Jos näissä huomautuksissa ei ole riittävästi, niin myös YK:n kidutuksen vastainen komitea on antanut Suomen vankiloille ja poliisille pyyhkeitä viime vuonna. Huomautukset koskivat muun muassa käsirautojen pitämistä, vessattomia sellejä ja etälamauttimien käyttöä suljetuissa ympäristöissä vankiloissa ja poliisilaitoksilla.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus muun muassa koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Vankeja ei saa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Kaikki kohtelu vankiloissa lähtee henkilöstön arvoista ja asenteista. Yllättävääkö?