Otin oman loman ja lähdin Ruotsiin Uppsalaan ajatuksella, että ehtisin keskityttyä kirjoittamiseen kaiken muun kiireen keskellä. Noh, melkein heti Suomesta lähdettyäni tapahtui se minkä tähden olen tuntikausia viimeiset vuodet viettänyt ammattiyhdistysliikkeen tuttavien kanssa kirjoitellen loputtomasti kannanottoja ja mediatiedotteita. Tapahtui myös se, jonka tähden olen poliittisten ystävieni kanssa viettänyt viime vuodet loputtomasti kokouksissa, erilaisissa tapaamisissa kirjoitellen ja pohtien tämän tästä, miten tämän hallituksen saisi kaadettua. Itse veikkasin seurattuani kaikkea hyvin tiiviisti, että perussuomalaisiin tämä tulee kaatumaan. Kaatuikin sitten. Samaan aikaan kun saavuin Uppsalaan ja kotiuduin asumukseeni, samaan aikaan hallitus alkoi revetä liitoksistaan. Olen ajatellut tätä tilannetta niin paljon, etten osannut lainkaan yllättyä. Olen toistellut sitä, että on vääjäämätöntä, että hallitus kaatuu. Se vääjäämättä tapahtui ja maailman kuului mennä juuri niin.

Sen sijaan samaan aikaan kun astuin junasta ulos katselin livenä kuinka tapahtui se mihin en tosissaan ollut uskonut. Jussi Halla-aho tuli valituksi Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Politiikassa tapahtuu yllätyksiä ja niitä seuraillessa on hyvä pitää pää kylmänä ja oikeus, kohtuus sekä demokratia tiukasti mielessä. Kun avoimesti tappamisella ja raiskauksilla flirttaileva Jussi Halla-aho valittiin hallituspuolue Perussuomalaisten puheenjohtajaksi ei edes pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo voineet pitää tätä jatkuvasti laillisuustilan ulkopuolelle astelevaa hallitusta kasassa. Matkan varrella perustuslakivaliokunta ja erilaiset yhteiskunnalliset kompromissit ovat näennäisesti suojelleet oikeusvaltiomme tilaa. Mutta vain näennäisesti.

Olen koko Sipilän hallitustaipaleen ajan sanonut, että hallituksella ei ole mandaattia toteuttamalleen politiikalle. Kansa äänesti aivan toisenlaisia puolueita vaaleissa. Sellaisia, jotka vannoivat veronkierron kitkemistä ja että koulutuksesta ei leikata. Hallituksen ei olisi koskaan pitänyt lähteä EK:n tukemana kurittamaan työläisiä, kiristämään työmarkkinajärjestöjä ja leikkaamaan ihmisten perusturvallisuutta. Hallituksen olisi pitänyt kaatua jo aika päiviä sitten. Sen eteen olemme kamppaileet useiden ay-aktiivien kanssa tiiviisti siitä asti kun olin lukenut hallitusohjelman ensimmäisiä kappaleita läpi.

On aika lopettaa kiristäminen ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Politiikka ei voi olla vaalien alla tehtäviä kauniita lupauksia ja kausien aikana romutettavia ihmiskohtaloita. Me ansaitsemme enemmän. Ei voi jatkua niin, että pieni eliitti pyörittää tätä maata myyden tasa-arvon takaavia periaatteita kilvan.

Hallitus kaatuu se lienee varmaa. Tämän lisäksi tarvitsemme välttämättä uudet vaalit. Politiikan on oltava jatkossa ihmisiä varten ei pölyisiä kabinettijuonittelijoita, jotka suunnittelevat juoniaan pienen ihmisen menoksi.

Uusien vaalien myötä tulevat uudelleen arvioitavaksi sote-uudistus, jonka läpimenoa perustuslakivaliokunnasta rikkaiden ja suuryritysten valinnanvapaus-lainsäädäntöineen on ollut hyvä syy myös epäillä vahvasti. Myös istuvan hallituksen tekemä kilpailukykysopimus tulee avata sillä sitä on paitsi räikeästi rikottu tekemällä mm. työttömyysturvaan leikkauksia on myös sopimuspuoli vaihtumassa. Tai kiristyspuoli, yhtä kanssa, ay-liikkeen pitää suoristaa selkä ja hoitaa parempaa sopimuspolitiikkaa työläisille.En usko, että yksikään hallitus pystyy toimimaan niin, että sillä olisi kansan silmissä legitimiteetti tehdä juuri mitään, ilman, että käymme uudet vaalit.

Mira-Veera Auer

Kirjoittaja on PAMin valtuuston jäsen ja vasemmistolainen poliitikko.