Minulle on pikkulikasta asti ollut selvää, ettei ole alistavia valtarakenteita, joita ei kannattaisi purkaa.
Istuvan hallituksen lanseeraamasta hallitusohjelmasta näki heti, että tavoite on repiä alas heikommassa asemassa olevien oikeuksia. Työmarkkinoiden kimppuun hyökättiin ja naiset eivät saaneet suojaa siinä rytäkässä. Palvelualojen ammattiliitto on naisvaltainen liitto, jonka jäsenistä 76% on naisia. Työsuhteen ehdot ovat heikot ja parannuksia olisi tarvittu kipeästi. Ei ollut voimaa neuvotella paikallisesti heikennyksiä pois. Kuntasektorilla 80% työntekijöistä on naisia ja heidän lomarahojaan leikattiin 30%. Kysynpä vaan, miten on mahdollista, ettei Suomi pysähtynyt taistelemaan tällaisten esitysten edessä.
Kilpailukykysopimus oli sukupuolivaikutuksiltaan voimakkaan syrjivä. Samapalkkaisuustavoite heitettiin sivuun ja suurimmat leikkaukset kohdistettiin julkiselle sektorille. Veronalennuksilla heikennettiin vielä kaupan päälle kuntatyöpaikkojen rahoituspohjaa ja naisvaltaiset alat on laitettu maksamaan hallituksen harjoittaman leikkauspolitiikan seuraukset.
Naisten kohtelu yhteiskunnassamme on taantunut järkyttävälle tasolle. Olemme vastustaneet leikkauspolitiikkaa mittavissa mielenosoituksissa ja jo vuosia on vaadittu yleislakkoa pysäyttämään tämä järkyttävä kehitys. Hallituksemme ei kuitenkaan suostu arvioimaan päätöstensä vaikutuksia.
Täysin musertavia päätöksiä tasa-arvon romuttamiseksi on tehty. Sellaisia ovat etenkin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ja kaupan aukiololain vapauttaminen. Suomessa on ollut laadukas varhaiskasvatus, jolla on luotu tasa-arvoisemmat lähtökohdat jokaisen lapsen elämään riippumatta siitä millainen vanhemman elämäntilanne on. Kaupan aukioloaikojen vapautus on niin ikään vaikutuksiltaan sukupuolittunut. PAMin teettämän kyselyn mukaan 72% naisista kaupan alalla kertoo näkevänsä aukioloaikojen vapautuksen myötä vähemmän lapsiaan.
Nollasopimukset, minijobit sun muut ovat tehokkaita välineitä naisten sortamiseen. Ihmiset ottavat matalapalkkaisia, työehdoiltaan ja oloiltaan ala-arvoisia työsuhteita vastaan työttömyysturvan karenssin pelossa. Ongelmista ei puhuta sillä työsuhteissa ei ole turvaa. Epävarmoissa työsuhteissa olevat altistuvat herkemmin myös seksuaaliselle häirinnälle. Työsuhteen ollessa katkonainen ahdisteluun ei puututa niin herkästi.
Ihmisiä ei arvosteta. Mielummin vaarannetaan työturvallisuutta, rikotaan työlakeja ja työehtosopimuksia kuin palkataan ihmisiä kunnollisiin työsuhteisiin, joissa vastuut ja oikeudet ovat selviä. Syy tähän on selvä. Työehtojen ja vaikkapa irtisanomissuojan ollessa olematon on helppo vaihtaa hankalaksi leimautuva työntekijä seuraavaan. Naiset pidetään alistettuina ja nöyrinä työpaikoilla ja ammattiyhdistysliike on lamaantunut näiden ongelmien edessä.
Haluaisin nähdä kannanottoja ja solidaarisuuden osoituksia siitä, että liittokierroksella tullaan näkemään vahvaa solidaarisuutta naisvaltaisia aloja kohtaan ja työläisnaiset nostetaan palkkakuopasta ja heille vaaditaan asialliset työolosuhteet. Pitää vaatia kokonaisvaltaisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja työmarkkinoille eikä viedä neuvotteluja työpaikkakohtaisiksi. Mikäli suostumme paikallisen sopimisen lisäämiseen ja jätämme neuvottelut pienempien yksiköiden harteille niin naiset tulevat olemaan häviäjiä.
Haluan hallituskriisin. Siihen on nähdäkseni ainakin seuraavat kaksi tehokasta keinoa. Ensimmäinen on yleislakko, kansanliikkeen ja ay-liikkeen voimin. Se voi tulla ajankohtaiseksi tulevalla sekavalla liittokierroksella. Toinen keino on huhtikuun kuntavaalit. Toivon, että ne jäävät historiaan ensinnäkin siksi koska tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä kun naiset saivat ensi kerran asettua ehdolle kuntavaaleissa. Miten häpeällisessä tilanteessa olemmekaan tänä juhlan vuonna. Onneksi on toinenkin syy muistaa kuntavaalit. Nimittäin hallitus voi ottaa murskatappion vaaleissa ja menettää legitimiteettinsä alistuspolitiikkansa tekemiseen.
Rakkaudella helsinkiläinen kuntavaaliehdokas Mira-Veera Auer
