Risto Isomäen kirja on painava puheevuoro eläinperäisen ravinnon vähentämisen välttämättömyydestä, ennen  kaikkea tehomaatalouden aiheuttamien haittojen vuoksi. Tiivistettynä Isomäen argumentti on, että on turhaa kierrättää ihmisille soveltuva kasvisravinto eläinten kautta. Lihan ja maidon tuottaminen on varsin tehotonta toimintaa, tehokkuutta on yritetty lisätä lannoitteilla ja eläinten rutiininomaisella antibioottilääkityksellä. Yksipuolinen tehomaatalous syrjäyttää tieltään monimuotoista luontoa ja kiihdyttää merkittävästi ilmaston lämpenemistä.

Risto Isomäki: Meat, milk and climate – why is it absolutely necessary to reduce the consumption of animal products (Into-kustannus, 2016)

Maapallon ilmasto lämpenee kasvihuonekasujen vuoksi. Sillä on  kohtalokkaat seuraukset niin luonnolle kuin ihmisille. Säiden ääri-ilmiöt yleistyvät, osa saarivaltioista uhkaa jäädä veden alle, ravinnon tuottaminen vaikeutuu, ihmiset joutuvat muuttamaan kotiseuduiltaan pois uusien elinmahdollisuuksien perässä. Sään muutokset saattavat johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Ihmisen toiminta on tuottanut paljon yksipuolisia kasvuympäristöjä. Maapallon keuhkoiksi kutsuttuja sademetsiä on kaadettu tehomaatalouden tieltä.

Risto Isomäki kuvaa kirjassaan tehoeläintuotannon vaikutuksia maapallon ilmastonmuutokseen. Hän kyseenalaistaa yleisesti käytetyn, YK:n maatalousjärjestö FAO:n tarjoaman prosenttiluvun tuotantoeläinten osuudesta kasvihuonekaasujen päästöihin. FAO:n mukaan 18 % kasvihuonekasuista on peräisin lihan ja muiden eläinperäisten elintarvikkeiden tuotannosta. Koska muita tutkimuksiin perustuvia arvioita päästöistä ei ole tarjolla, on 18 prosentista muodostunut yleisesti käytetty luku, joka on muodostunut yleiseksi totuudeksi.

Isomäki viittaa vaihtoehtoisiin tutkimuksiin, muun muassa Worldwatch Instituten vuonna 2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan  jopa 51 % kasvihuonekaasuista voi olla ihmisen toiminnan tulosta. Worldwatch-tutkimus nosti esiin uusia näkökulmia: kasvatetut eläimet syövät paljon biomassaa, jolla voitaisiin korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Sen mukaan olisi kohtuullista laskea iso osa CFC-päästöistä osaksi eläintuotannon päästöjä, koska kylmävarastointia tarvitaan ennen kaikkea eläinperäisten, helposti pilaantuvien elintarvikkeiden varastointiin.

Näiden edellä mainittujen tutkimusten mukaan Isomäki kertoo muista huomionarvoisista tutkimuksista ja toivoo niiden tulosten ottamista vakavasti, maapallon tulevaisuuden vuoksi. Ihmisen toiminnasta johtuvista typpioksidipäästöistä 65 % arvioidaan olevan peräisin kotieläinfarmeilta. Typpioksidi vaikuttaa 100 vuoden aikaperspektiivillä maapallon lämpenemiseen jopa 300 kertaa voimakkaammin kuin hiilidioksidi.

Mitä näistä tutkimuksista voi tavallinen ihminen päätellä?

  • On tehotonta tuottaa lihaa maapallon kasvavan väestön ravinnoksi, rehuksi kasvatetut viljat ja palkokasvit ovat itsessään hyvää ravintoa ihmisille, esim yhden naudanlihakilon tuottamiseen vaaditaan noin 20 000 litraa vettä
  • Kasviruokaan siirtyminen vapauttaisi viljelyyn käytettyä maata monimuotoiselle luonnolle ja vähentäisi kasvihuonepäästöjä merkittävästi
  • Lihan ja maidontuotanto tähtää halpaan hintaan, mikä merkitsee älykkäille eläimille luonnottomia ja huonoja elinoloja, rutiininomaista antibioottien käyttöä. Tämän lieveilmiönä on kehittynyt panepidemioita aiheuttavia lintu- ja sikainfluenssoja
  • Veronmaksajien rahoilla maksettu maatalouden tuen vuoksi maito- ja lihatuotteet ovat kuluttajille halvempia kuin ne olisivat ilman tukiaisia. Ympäristön kannalta kestävä ratkaisu olisi suunnata tuki kasvisravinnon tuottamiseen. Nyt kasvissyöjätkin maksavat osan lihan ja maidon hinnasta veroissaan.
  • Tehotuotannossa käytetään antibiootteja estämään joukkosairastumisia, mistä on seurannut antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittymiseen.

Yksi ihminen ei voi pelastaa maapalloa, mutta jokainen voi arjen valinnoillaan tehdä jotain. Ympäristönsuojelua voi helposti harjoittaa ruokakaupassa valitsemalla liha- ja maitotuotteiden sijaan kasvikunnan valkuaisaineita: viljaa, palkokasveja, pähkinöitä, kasviperäisiä vaihtoehtoja maitotuotteille. Tehotuotetun lihan määrää voi vähentää reilusti ja valita sen sijaan luonnonmukaisesti, ilman turhia antibiootteja tuotettua lihaa.

Henkilökohtainen on poliittista – ja ekologista!

Isomäki ei ole yksin ajatustensa kanssa. Gastronomian kehdossa Ranskassa osa huippukokeista on kokenut ekologisen herätyksen. Yksi heistä on Alain Ducasse, jonka lähipiiristä on nimetty presidentti Macronin maatalouspoliittiseksi neuvonantajaksi Audrey Bourolleau. Ducasse julkaisi maaliskuussa yhdessä Christian Regoubyn kanssa kirjan ”Manger est un acte citoyen”, joka ankkuroi gastronomian politiikan ytimeen – ruokavalinnoillaan jokainen voi vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen ja omaan terveyteensä. Kirjoittajat korostavat kaikkien lajien yhtäläistä oikeutta elämään, ihminen ei voi itsekkäästi tuhota monimuotoista elämää maapallolta. He nimeävät kirjansa ”Universaaliksi humanistisen gastronomian julistukseksi”:

« En choisissant de manger tel produit ou tel autre, de telle ou telle façon, nous avons le pouvoir et le choix de détruire notre santé et celle de la planète. L’acte de manger implique donc la responsabilité de tous et de chacun, à travers une grande chaîne qui va de la terre à l’assiette. Nous ne sommes pas le centre du monde. Les autres espèces vivantes – animales et végétales – sont tout aussi respectables que nous. Continuer à les détruire comme nous le faisons, c’est nous condamner, bien plus tôt que nous le croyons, à une mort certaine. Dans ce livre où j’ai choisi, pour la première fois, de raconter des fragments de ma vie, je vous propose, à vous, à vos parents et pour vos enfants des solutions concrètes pour réapprendre à manger. Au fil de ces pages, vous croiserez un drôle de jésuite aux Philippines, un cuisinier qui sert au tout-New York des carottes à la vapeur, un vieux maraîcher de banlieue, un couple de petits producteurs, qui, en Normandie, ont créé un écosystème unique en son genre. Leur combat, mon combat, c’est aussi le vôtre. J’en appelle ici à une Déclaration Universelle de la Gastronomie Humaniste ».