Mitä sinulle tulee mieleen lantiotaan pyörittävästä naisesta? Missä olet itse viimeksi pyörittänyt lantiota? Missä sellaista voi ylipäätään tehdä?

Jos jotain opin äitiysjoogassa, niin pyörittämään lantiota. Lantiota pyöritettiin kyllästymiseen saakka oikealle, vasemmalle ja kahdeksikkona päästellen samalla pitkiä ”aa” ja ”oo” -ääniä. Kyse ei ollut vain joogahippeilystä ja naiseuden voimien fiilistelystä. Mitä enemmän olen oppinut synnyttämisestä, sitä paremmin olen tajunnut, että vaikka jo yksinään hyvän fiiliksen luominen on tärkeää, aktiivisen synnyttämisen menetelmien taustalla on tutkittua tietoa kehon fysiologiasta.

Synnytyksessä lantion pyörittely auttaa vauvaa laskeutumaan synnytyskanavassa. Yhdessä matalan hyräilyn kanssa se auttaa myös rentouttamaan lantionpohjaa ja voi lievittää kipua. Ennen synnytystä lantion liikuttaminen tuo tilaa lantioon ja helpottaa oloa. Ainakin omalla kohdallani lantion liike myös auttaa alaselän kipuun silloinkin, kun en ole raskaana.

Mutta missä lantiota voi pyörittää? Bussipysäkillä ei kehtaa ja tanssilattiallakin voimakkaasti lantiota pyörittävä nainen on vähintään tyrkky. Itse pyöritän lantiota lähinnä suihkussa ja hampaita pestessä, joskus ruuanlaiton ohessa, ulkona silloin, kun kukaan ei huomaa.

Kun ymmärsin lantion liikkeen merkityksen synnyttämisessä, oivalsin myös miten lantion liikkeelle kulttuurissamme annettu läpensä seksualisoitu merkitys kuvaa esimerkillisesti naisten ruumiiden haltuunottoa.

Meillä on ruumiinosa, joka on muotoutunut tietynlaiseksi juuri siksi, että naiset kykenisivät synnyttämään. Sen ruumiinosan liike edistää synnyttämistä. Mutta oppiaksemme tämän meidän on mentävä maksulliselle joogakurssille. Sen sijaan kaikkialta ympäristöstämme opimme viimeistään teini-iästä asti, että lantio on syytä pitää kurissa.

En tarkoita sanoa, että mitään ruumiinosaa tulisi arvottaa sen biologisten tehtävien näkökulmasta. Mutta samoin kuin rintojen kohdalla, on naurettavaa, että kulttuurimme on tehnyt lantion käyttämisen lisääntymisen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, niin vaikeaksi. On naurettavaa, että lantion liikettä täytyy kontrolloida, samoin kuin on naurettavaa että imettävä nainen joutuu miettimään, missä ja miten lapsensa ruokkii.

On naurettavaa, että kulttuuriimme on sisäänkirjoitettu miehinen katse, jolle naisen keho on ennen kaikkea seksuaalinen objekti.

Seison bussipysäkillä ja alaselkään särkee, haluaisin pyörittää lantiota. Haluaisin nojata pysäkin seinään tai kyykistyä. Mutta olisihan sekin vähän outoa. Kulttuurissamme aikuinen seisoo tai istuu julkisessa tilassa, kävelee. Hän ei hypi, pompi, tanssi, kyykistele tai nojaile. Liike on varattu vain lapsille ja heitäkin koetaan tarpeelliseksi aktiviisesti opettaa eroon liikkeestä. Tai miksi muuten koulussa käytettäisiin niin paljon aikaa ja energiaa paikallaan istumisen opetteluun?

Sivistynyt ihminen on rauhallinen ja liikkumaton. Voimakkaasti liikkuva keho on lapsekas tai primitiivinen, paitsi urheillessa tai muissa juuri liikkeelle varatuissa tilanteissa. Synnyttäminen on primitiivistä. Ehkä aikuisuuteen ja sivistykseen liitetty liikkumattomuus ja hillityksi hallittu liike onkin yksi asia, joka tekee synnyttämisestä meille niin vaikeaa. Synnyttäminen on voimakas ja hallitsematon tapahtuma. Kipu, ääni ja eritteet kuuluvat synnytykseen.

Siihen kuuluu rationaalisen kontrollin menettäminen. Arkipäiväistä elämäämme hallitsee kuvitelma ja pyrkimys kontrolliin. Nyt siitä pitäisi luopua.

Suhteessa ruumiseen ja ruumiillisuuteen naisilta edellytetään erityistä kontrollia: kehon esittäminen on kontrolloitua sen suhteen, mitä saa näyttää, mitä ei, minkä verran ja missä tilanteessa. Ruumiin toiminnot äänineen ja hajuineen ovat erityisessä kontrollissa, epätasaisuudet ja inhimillisyyden merkit, kuten karvat tai väsymys kuuluu peittää.

Ehkäpä synnyttämisestä tekee voimauttavaa osaltaan myös näiden kulttuuristen vaatimusten sivuuttaminen ja unohtaminen. Uskallus menettää kontrolli, huutaa, melskata, unohtaa järki ja luottaa ruumiseen, joka ei ehkä koskaan ennen ole näyttäytynyt tarpeeksi hyvänä. Siinä missä traumaattinen synnytys voi murskata eheän, voi onnistunut synnytyskokemus korjata ja tehdä vahvaksi.

Annetaan lantioiden pyöriä ennen synnytystä, sen aikana ja ihan muuten vaan. Nimittäin ne kuuluvat meille itsellemme käytettäviksi juuri niin kuin haluamme.