Joskus hyvin nuorena feministinä en ymmärtänyt ollenkaan kaiken maailman pimppitaidetta. Sehän oli vain yksi elin muiden joukossa, ei itsessään kaunis tai ruma. Nykyisin ymmärrän.

Vaginan ja vulvan, pimpin, pillun, vitun kuvaaminen on tärkeää, koska meidän pimppimme ovat olleet näkymättömiä. Koska niille ei ole annettu arvoa, niitä ei ole kuvattu, ne on nähty puutteena, käytettävinä, omistettavina, likaisina tai syntisinä. Niillä ei ole ollut väliä. Niiden, meidän nautinnollemme, haluillamme tai rajoillamme ei ole ollut väliä. Eikä ole välttämättä vieläkään.

Edelleenkään emme välttämättä opi, miltä pimppimme näyttävät. Tavalliset, ihanat, erilaiset pimppimme. Edelleenkin joillekin naisille oma sukuelin on ruma, nolostuttava, vääränlainen. Kuinka voi arvostaa omaa kehoaan ja omaa seksuaalisuuttaan, ellei arvosta omaa pimppiään?

Ei pimppejä tarvitse joka päivä rakastaa ja ihailla. Mutta on tärkeää, että me, minä, sinä, ympäröivä kulttuuri voi nähdä pimpit kauniina. Ja niin kauan kuin ne ovat näkymättömiä, me emme voi. Ja niin kauan tarvitaan pimppitaidetta, pimppikoruja, pimppivärityskuvia ja -avaimenperiä.

Sama koskee synnytyksiä.

Eräässä keskustelussa vastikään ihmeteltiin, voiko olla ihanaa synnytysvideota. Joku tässä jäi häiritsemään. Minulle synnytys yleisesti on aika ihana asia. Mutta tietenkin jokaisella on oikeus ajatella toisin. Kyse ei olekaan siitä. Kyse on samasta kuin pimppien kohdalla: synnytys on voitava nähdä kauniina.

Elämme kulttuurissa, jossa synnytys on pitkälti medikalisoitu tapahtuma eikä juuri kosketa arkista elämäämme. Medikalistisen kehyksen lisäksi kuulemme synnyttämisestä paljon kivun ja kauhutarinoiden kautta. Teinityttönä minä “tiesin”, ettei alaselkää kannata tatuoida, koska se estää epiduraalipuudutteen, mutta vasta esikoista odottaessani opin, mitkä ovat synnytyksen vaiheet.

Valtavirtapuheessa synnyttäminen on pahimmillaan kauheaa ja parhaimmillaankin siedettävää lopputuloksen huomioon ottaen. Missä on oman kehon ja pimppien arvostus on silloin, kun puhutaan synnytyksistä?

Synnytys ei ole itsessäään kaunista tai rumaa, kuten ei pimppikään. Ei pahaa tai hyvää, hajottavaa tai voimauttavaa. Kokemus synnytyksestä rakentuu monesta osasta ja jokainen oppii synnyttämään oman kulttuurinsa siihen tarjoamista lähtökohdista.

Se, mikä yhdistää synnyttämistä kulttuurista ja olosuhteista riippumatta on ihmisruumiin fysiologia. Yksi tärkeimmistä tekijöistä synnytyksen etenemisen ja kehon oman kipua lievittävän endorfiinin erittymisen kannalta on turvallisuuden tunne ja luottamus omaan kehoon. Synnytystä ohjaava oksitosiini ei erity, jos synnyttäjä pelkää tai kokee turvattomuutta.

Kuinka voi luottaa omaan synnyttävään kehoon ja kohdata synnytyksen pelotta, ellei voi nähdä synnytystä kauniina? Synnytyksen kauneuden ja synnyttävän kehon voiman näyttäminen on aivan yhtä tärkeää kuin pimppien kuvaaminen. Siksi, että me kaikki voimme arvostaa synnytystä. Ja ennen kaikkea siksi, että synnytykseen valmistautuvat naiset voivat nähdä kehonsa kauniina ja oppia luottamaan niihin ja voittaa pelon.

Synnytyksen ei tarvitse olla hajottavaa kärsimystä tai lääkärin kontrolloima lääketieteellinen toimenpide. Se voi olla näitä, mutta se voi olla paljon muutakin.

On tärkeää luoda uutta kuvastoa elokuvien ambulanssikyytien, isoäitien kauhutarinoiden ja lääketieteen ammattilaisten johtamien operaatioiden rinnalle näyttämään, mitä kaikkea synnyttäminen voi olla.

Synnytys on yksi niistä asioista, joita pimppimme tekevät. Nykyisin pidämme itsestään selvänä, että seksissä on tarvittaessa nähtävä vaivaa sen eteen, että kaikki osapuolet nauttivat. Miksi synnytyksessä äitiyshuolto ja kaikki me yhteisöinä ja yksilöinä, emme useinkaan ole valmiita panostamaan siihen, että synnytys on hyvä kokemus? Vaan riittää, että kaikki selvisivät hengissä.

Kuvat synnytyksistä ovat kuvia pimpeistä. Oletko sinä nähnyt, miltä pimppi näyttää, kun vauvan pää työntyy sieltä ulos. Kauniilta! Mutta yleensä puhutaan vain siitä, viekö tämä näky isän seksihalut.

Eve Enslerin Vaiganamonologeissa ei alun perin ollut yhtään tarinaa synnytyksistä. Ei yhtään. Vaikka synnytyksellä ja sillä, miten se koetaan on suuri vaikutus seksuaalisuuteen. Vaikka synnytys ja äidiksi tulo on valtaosan naisista arkea ja inhimillisen elämän jatkuvuuden perusta.

Kysymys synnytyksistä on kysymys pimpeistä. Ja siksi jokaista feministiä, synnyttävää naista ja hänen perhettään tulisi kiinnostaa, miten synnyttävillä naisilla menee: mitkä ovat heidän oikeutensa, miten äitiyshuolto toimii, mitkä ovat synnytyssairaaloiden resurssit ja millaisessa synnytyskulttuurissa elämme.

Perusasiat synnytyksestä taas kuuluvat yleissivistykseen. Nimittäin, miten voimme kehittää parempaa äitiyshuoltoa, elleivät päättäjät ja kansalaiset ymmärrä synnytyksen erityislaatua?

Joskus synnytyksen erityislaadun ja kauneuden voi nähdä parhaiten tutustumalla synnytysvideoihin. Jos et ole koskaan nähnyt synnytystä kuin Hollywood-viihteessä, voit aloittaa vaikka tästä Selman syntymää kuvaavasta videosta (sopii myös herkemmille). Se on niin kaunis, että saa minut kyyneliin.