Kehitysyhteistyötä on viimeisen vuoden aikana puitu tavanomaista enemmän. Syy on surullinen. Sipilän hallitus päätti suunnata suuren osan säästöistä Suomen kehitysyhteistyörahoitukseen. Näkyy ja tuntuu, kun rahoitusta vähennetään yhteensä 43 prosenttia. Leikkaukset kohdistetaan sekä kansalaisyhteiskunnan, YK-järjestöjen kautta tehtävään että valtioiden kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön. Valtiovarainvaliokunnan vierailulla Tansaniassa todettiin, että Suomi on Tansanian osalta lipumassa keskisuurista yhteistyömaista pienten avustajamaiden ryhmään. Suurten rahoittajien, kuten Yhdysvaltojen, Saksan tai Iso-Britannian joukkoon Suomi ei ole koskaan kuulunutkaan. Melkein 400 miljoonan euron säästöt eivät edes riittäneet, vaan huhtikuun kehysriihessä hallitus päätti vielä 25 miljoonan lisäleikkauksista.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt Sipilän hallituksen linjanmuutos suhteessa kehitysyhteistyön sisältöön. Kehitysyhteistyörahasto Finnfundin rahoitusta ei leikattu, päinvastoin. Rahasto pyysi 40 miljoonaa vuotuista lisärahoitusta, ja hallitus päätti 130 miljoonan pääomituksesta. On selvää, että tarvitaan sekä yksityiselle sektorille ja kansalaisjärjestöille suuntautuvaa että kahdenvälistä kehitysyhteistyötä myös tulevaisuudessa. Näin jyrkät ja suuret muutokset vaativat kuitenkin kunnollisia perusteluja. Sellaisia ei ole annettu.
Vieraillessani huhtikuun alussa valtiovarainvaliokunnan kanssa Etiopiassa sain kuulla, että Addis Abeban Radisson Blu-hotelli oli saanut rahoitusta Finnfundilta. Tämä herätti ihmetystä. Addis Abeban keskustassa sijaitseva viiden tähti hotelli, johon eduskunnan kansanedustajien delegaatiolla ei ollut matkabudjetin puitteissa varaa majoittua, oli siis saanut suomalaista kehitysyhteistyörahoitusta? Kohteena tämä hotelli oli kuin eri planeetalta verrattuna niihin Suomen rahoittamiin kehitysyhteistökohteisiin, joihin me muuten matkan aikana tutustuimme.
Kehitysyhteistyörahasto Finnfund tekee suoria investointeja, mutta rahoittaa myös projekteja kansainvälisten rahastojen kautta. Erityisesti Afrikassa nämä pääomasijoitusyhtiöt ovat hyvin edustettuina. Rahastot tekevät osaltaan omat sijoituspäätöksensä, joten rahojen lopullisesta käyttökohteesta voi olla hyvin vaikeaa ottaa selvää. Viisitähtiselle Radisson Blu-hotellille rahoitusta on esimerkiksi päätynyt Afrinord Hotel Investments-nimisen rahaston kautta. Aureos Africa-rahaston kautta rahaa on voinut päätynyt yritykselle, joka rakentaa aidattuja asuinalueita Ghanassa. Fanisi Venture Capitals rahoittaa osaltaan muun muassa yksityisiä kouluja Keniassa Hillcrest International Schools-yrityksen kautta.
Finnfundin rahoitusta lisättiin hallituksen toimesta kertaheitolla huomattavan paljon enemmän kuin mitä rahasto itse pyysi. On epätodennäköistä, että Finnfundilla olisi mahdollisuutta kasvattaa rahaston omien suorien lisäinvestointien volyymia merkittävästi lyhyen ajan sisällä. Siinä tapauksessa lisärahoitus tullaan todennäköisesti kanavoimaan eteenpäin juuri kasvattamalla Finnfundin osuutta näissä suurissa pääomarahastoissa.
Hallitus ei ole vielä linjannut, miten aiotaan huomioida yritysvastuuseen liittyviä näkökulmia tämän kehityspoliittisen linjanmuutoksen seurauksena. Miten näiden yritysten sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristövastuu varmistetaan maissa, joissa ihmisoikeuksia poljetaan ja hallinto on heikkoa? Miten nämä hankkeet kitkevät köyhyyttä ja eriarvoisuutta, joka on kehitysyhteistyön tavoite? Suomalaisten veronmaksajien varojen kanavoituminen, muun muassa edellä mainittuihin projekteihin, näiden rahastojen kautta herättää kuitenkin lukuisia juuri yritysten ja liiketoiminnan yhteiskuntavastuuseen liittyviä kysymyksiä.
Ensinnäkin iso osa rahastoista on rekisteröity veroparatiiseissa. Finnfund on sijoittanut ainakin kolmeenkymmeneen rahastoon tai yritykseen, jotka ovat rekisteröity Caymansaarille. Kehitysyhteistyövaroja kanavoidaan siis veroparatiisien kautta eteenpäin sijoituksista, siitä huolimatta, että juuri veroparatiisit muodostavat keskeisen kehityspoliittisen ongelman edistämällä eriarvoisuutta ja pienentämällä julkisiin palveluihin tarvittavia varoja. On arvioitu, että kehitysmaat menettävät jopa moninkertaisesti kehitysapua enemmän varoja veroparatiiseihin suuntautuvan pääomapaon seurauksena.
Toinen keskeinen ongelma on epäselvyys rahoituksen lopullisesta käyttökohteesta ja sijoitussalkkujen sisällöstä. Finnfundin hallintoneuvoston jäsenet saavat vain tietoa sijoitusten “tyypistä” ja suuruusluokasta. Salailu johtuu siitä, että rahastoa sitoo pankkisalaisuus. Suomen Kuvalehdessä julkaistussa haastattelussa Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi kertoo, että ohjeistus pankkisalaisuuden noudattamisesta on tullut valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksiköstä.
Epävarmuus lopullisista sijoituskohteista tarkoittaa myös, että näiden sijotusten vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa, vaikka ministeri Toivakka nyt painostaa kaikkia kehitysyhteistyön tekijöitä raportoimaan tuloksistaan enemmän ja paremmin. Samalla on vaikeaa arvioida, edistetäänkö tässä Suomen asettamia kehityspoliittisia tavoitteita köyhyyden ja eriarvoisuuden kitkemisestä. Hotellin rakentaminen luo varmasti työpaikkoja, mutta miten se edistää esimerkiksi tyttöjen kouluttautumista, tasa-arvoa tai kylien puhtaan veden saantia? Käytännössä on siis mahdollista, että Suomi rahastojen kautta päätyy tukemaan sellaisia hankkeita, joita emme välttämättä halua tukea tai jotka ovat ristiriidassa tavoitteidemme kanssa.
Eri puolilla Afrikkaa on voimakkaita muutoksia käynnissä mitä tulee elinkeinoelämään ja yhteiskunnan perusinfrastruktuuriin. Esimerkiksi Etiopian kaltaisten maiden talouskasvu on huimaa, ja samalla monet tahot näkevät isoja bisnesmahdollisuuksia. Tammikuussa Liberian opetusministeri ilmoitti, että hallitus suunnittelee maan koko perusopetussektorin ulkoistamista yksityiselle voittoa tavoittelevalle yhdysvaltalaiselle yritykselle. Se olisi toteutuessaan maailmanosan historian suurin yksityistämishanke. Hanketta on kritisoitu voimakkaasti muun muassa YK:n edustajien toimesta. Myös Finnfundin tukemat rahastot sijoittavat yksityisiin kouluihin ja terveydenhuoltoon Afrikassa.
Hallituksen kehityspoliittisia linjauksia on kritisoitu siitä, että yhden toimijan rahoituksen lisäämistä moninkertaisen määrän suhteessa siihen mitä se on ilmoittanut tarvitsevansa ei ole viisasta varojenkäyttöä. Samalla hallitus vähensi kehitysyhteistyövaroja niin rajusti ja nopeasti, että hankkeita jouduttiin jopa lopettamaan kesken. Hallittuun muutokseen ei ollut mahdollisuutta.
Vaikka Finnfund varmasti tekee myös lukuisia perusteltuja ja onnistuneita investointipäätöksiä, rahaston nykyinen toimintamalli tarkoittaa sitä, että voi syntyä tilanne, jossa suomalaisten veronmaksajien rahoja käytetään esimerkiksi sijoituksiin viiden tähden Radisson Blu-hotellin rakentamiseen Addis Abeban keskustaan. Samalla leikataan kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeista, joilla muun muassa on tuettu vammaisten lasten koulunkäyntiä.