[Varoitus: sisältää Stranger Things -juonipaljastuksia] Netflixin hittisarja Stranger Things sijoittuu stereotyyppiseen 80-luvun amerikkalaiseen pikkukaupunkiin. Sen kuvasto on syvästi nostalgista niille, jotka muistavat millaisena ihmeiden maana USA silloin meille näyttäytyi: BMX-pyöriä, kuohkeita permanentteja, limutölkkejä, nopeita autoja, roolipelejä ja robotteja, puhumattakaan loputtomista viittauksista sen ajan nuorisoelokuviin. Jopa kylmän sodan aikainen neuvostosotilaiden esittäminen vihollisena tuntuu jotenkin hellyyttävältä ja turvalliselta. Stranger Thingsin lapset huomaavat kuitenkin pian, että pikkukaupungin alla tapahtuu jotakin outoa. Todellisuuteen on auennut repeämä, jonka takana on “Ylösalainen”, eräänlainen kaupungin pimeä peilikuva tai kääntöpuoli. Ylösalaista hallitsee valtava varjomainen hirviö, joka pyrkii tunkeutumaan todellisen maailman puolelle. Lasten lisäksi vain hallituksen militantti ydin on tietoinen tästä varjomaailmasta; sotavoimat yrittävät käyttää hirviötä aseenaan kylmässä sodassa, mutteivät kykene kontrolloimaan sen voimaa. Ainoa tapa tuhota hirviö on löytää ja sulkea repeämä kaiken pohjalla, syvällä ostoskeskuksen alla. *** 80-lukua voi perustellusti pitää yhdenä historian viimeisimmistä suurista taitekohdista. Juuri silloin Ronald Reaganin hallitsema USA ja muut länsimaat hylkäsivät sodanjälkeisen keynesiläisen tai sosiaalidemokraattisen talouspolitiikan, joka pyrki tasaamaan tuloeroja ja turvaamaan kaikille julkiset palvelut. Siirryttiin uusliberalistiseen talousteoriaan, jossa finanssimarkkinoiden säätelyä purettiin ja valtion omaisuutta yksityistettiin, ja samaa ideologiaa vietiin kaikkialle maailmaan. Talous lähtikin taas kasvuun (tosin yksityisellä ja julkisella velkarahalla), ja hetken aikaa USA oli iloisen konsumerismin paratiisi. Filosofi Slavoj Žižekin mukaan mikään ideologia ei ole niin eheä kuin minkälaisena se näyttäytyy. Ideologian ytimessä on aina “antagonistinen halkeama” joka lävistää yhteiskunnan. Hallitseva hegemonia pyrkii aina esittämään sotien ja talouskriisien kaltaiset “virheet” poikkeuksina muuten täydellisessä systeemissä, vaikka ne ovat itse asiassa systeemin sisäänrakennettuja, vääjäämättömiä tuotoksia. Nykyhetkestä käsin voimme nähdä uusliberalismin ideologiassa repeämän tai “Ylösalaisen”, jota huolettomalla 80-luvulla emme osanneet aavistaa. Viimeistään 2008 talouskriisin aikoihin oli nähtävissä, että finanssikapitalismi on alkanut luhistua omiin sisäisiin ristiriitoihinsa; nykyisen globaalin järjestelmän varjopuolia ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, varallisuuden keskittyminen suursijoittajille, Lähi-idän loputon sotatila ja raunioista sikiävä terrorismi, talouskriisit ja länsimaissa nouseva uusfasismi – joita kaikkia tietysti yritetään selittää poikkeamina järjestelmässä, ei sen luonnollisina seurauksina. *** Todellisuuteen ruumiillistuessaan Stranger Things -sarjan hirviö on katsojalle aina pettymys; sillä ei ole varsinaista persoonallisuutta tai älyä, vaan lähinnä sokea suu, jolla se pyrkii sulauttamaan kaiken itseensä kasvaakseen ja pysyäkseen elossa. Ne harvat jotka tietävät totuuden joutuvat taistelemaan aivan ylivoimaista petoa vastaan. Muut kaupunkilaiset sulautuvat tiedostamattaan osaksi hirviön ruumista. Uusliberalismi on samalla tavalla hankala vihollinen, koska se on niin hahmoton. Sitä on vaikea havaita tai paikantaa, eikä se ruumiillistu varsinaisesti yhteenkään yksittäiseen tekijään, ei edes miljardöörisijoittajiin. Ennemminkin ongelmana on itse järjestelmä joka tuottaa eriarvoisuutta, ja kasaa poliittisen vallan niille joilla on rahaa. Sen ideologia läpäisee kaikki elämän osa-alueet. Olemme niin täysin sulautuneet nykyiseen elämäntapaamme, että meidän on lähes mahdoton havaita perustavanlaatuista repeämää todellisuudessa, tai muuttaa radikaalisti suuntaa silloinkaan kun se olisi välttämätöntä. On helpompaa yksinkertaisesti jatkaa juhlia pimenevällä ostarilla – kunhan ei erehdy katsomaan mitä varjoissa liikkuu.