Eduskunta hyväksyi juuri lain arvo-osuusjärjestelmästä eli niin sanotusta hallintarekisteröinnistä äänin 94-62. Hallituksen riveistä luisti kolme suoraselkäistä perussuomalaisten kansanedustajaa. Omaatuntoaan noudattivat entiset poliisit Tom Packalen, Mika Rautiainen ja Veera Ruoho, jotka näkivät siinä edelleen veronkierron, myyntivoittojen, yritysten ketjuttamisen, verovälttelyn ja rahanpesun mahdollisuuden.

Esitys ei ollut aivan pahin mahdollinen, jota Valtionvarainministeriö on salassa valmistellut kokoomuksen ohjauksessa jo toistakymmentä vuotta.

Valtionvarainministeriö on ollut johdonmukaisesti rikkaitten ajatushautomo valtiosihteeri Martti Hetemäen ohjauksessa. Olen pari kertaa debatoinut hänen kanssaan julkisesti ja todennut, että hän on joviaali mies, joka ymmärtää, milloin seinä tulee vastaan eikä jankkaa turhaan samaa asiaa, vaan hakee uusia mahdollisuuksia torpata vastustajansa..

Hän pysyy aina pois julkisuudesta ja taka-alalla, mutta juuri siksi hän on vaarallinen mies – ainakin köyhien näkökulmasta. Hän on kuin entinen EK:n toimitusjohtaja Lasse Laatunen, joka lähes näkymättömänä oli kaiken päätöksenteon takapiruna.

Hän on rakentanut jo vuosikymmeniä valtionvarainministeriöstä uusliberalistisen imperiumin, joka noudattaa samoja uusliberalistisia arvoja ja uskomuksia kuin IMF, WTO, OECD, Maailmanpankki, EKP ja Investointipankkiirit – ja tietysti Kokoomus.

Valtionvarainministeriön pitäisi teoriassa olla puolueeton kansan ja valtion talouden edun valvoja, Käytännössä se kuitenkin politikoi määrittelemällä poliittisille päättäjille toiminnan reunaehdot.

Hetemäki on helpottanut verolinjauksillaan erityisesti rikkaiden verotusta joka on johtanut siihen, että veroprogressio ei enää toimi.

Köyhiä VM on kurittanut niin, että talouskasvusta he ovat hyötyneet aina vain vähemmän. Perustelut köyhien kyykytyksille ovat aina samat kuin EK:n Jyri Häkämiehellä (kok): ”kilpailukyky pitää säilyttää”.

Tätä kilpailukykymantraa Hetemäki ja Häkämies ovat jauhaneet niin pitkään, että yritysten ja rikkaitten verotus on alentunut jo vuosikymmeniä. Hallintarekisterit ovat siihen oiva väline ja ne ovat Valtionvarainministeriön erityissuojeluksessa.

 

Erityisen suopeita Hetemäen verolinjaukset ovat olleet suuryritysten kohdalla. Ne ovat maksaneet puolta vähemmän kuin pienet yritykset, jotka eivät voi hyödyntää veroparatiiseja ja muita verokikkailuja. Juuri näitä verovälttelijöitä VM ja Hetemäki ovat hellineet.

Verotus suosii suurten yritysten verosuunnittelua, sanoo Vattin tutkimusjohtaja Seppo Kari. Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton. Hänen tekemänsä selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013. Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikokoisilla se oli yli 20 prosenttia.

Hetemäki on ollut käytännössä suuryritysten ja Kokoomuksen veronkierron verokonsultti, joka optimoi rikkaitten veronkierron, vaikka hänen palkkansa maksaa tavallinen veronmaksaja. Yleensä yrityselämässä verokonsultti ajaa palkanmaksajansa etua.

Listaamattomienkin yritysten (pienet yritykset) kohdalla VM yritti saada niille hallintarekisterioikeuden ulkomailla, vaikka ne jo voivat hyödyntää nykyistäkin verotuslainsäädäntöä ja selvitä voitoistaan jopa 8% osinkoverotuksella.

Veroparatiisit ovat olleet jo ongelmana vuosikymmeniä, eivätkä poliitikot ole saaneet niitä vieläkään ruotuun. Suomenkin suuryritykset ovat globalisaation seurauksena muuttuneet monikansallisiksi yrityksiksi, joiden pääkonttori on enää (toistaiseksi?) Suomessa ja työntekijät pääosin muita kuin suomalaisia (esim. Koneen työntekijöistä 94% ulkomailla) ja voivat VM:n myötävaikutuksella hyödyntävät veroparatiiseja (kuten Antti Herlin).

Suomen 20 liikevaihdoltaan suurimmalla yrityksellä oli vuonna 2013 noin 230 tytäryhtiötä veroparatiiseissa. Kaikkiaan suomalaisyrityksillä oli tuolloin veroparatiiseissa noin 440 tytäryhtiötä.

Jopa 70 prosenttia Helsingin pörssissä käytävästä arvopaperikaupasta tapahtuu hallintarekisterissä, jossa sijoittaja voi piiloutua nimettömän omistuksen taa. Tietoa ei ole, kuka tai ketkä tältä osin omistavat suomalaiset yhtiöt eli ketkä todellisuudessa käyvät kauppaa, on todennut ay-pomo Markku Palokangas.

Monikansallisiksi muuttuneet suomalaiset isot yhtiöt puolestaan kiertävät veroja ja vievät voittonsa erilaisten holding-, trusti- rojalti-, säätiö -järjestelyjen, salkkuvakuutusten, yritysten sisäisten lainojen ja pöytälaatikkofirmojen kautta veroparatiiseihin.

Sieltä ne sitten lainoittavat ja velkaannuttavat pankkien välityksellä valtioita, koska ne eivät enää saa riittävästi verotuloja yritysten vältellessä veroja. Näissä verovälttelyissä on käytetty ns. hallintarekisteröintiä, jossa osakkeenomistaja voi esiintyä anonyymina (pankkien asiakkaana) ja välttää siten verojen maksun.

Käsittämätöntä on, että oikeistopoliitikot ja valtionvarainministeriö ovat vuosikausien ajan hyväksyneet tämän rikkaiden veronkierron ja vieläkin yrittävät pitää sitä yllä.

Uutta hallintarekisterilakia on puuhattu salassa Valtionvarainministeriössä Hetemäen johdolla jo pitkään. Edelliset yritykset olivat vuosina 2002, 2011 ja kahdesti vuonna 2014.

Kaikissa niistä aloite on tullut Finanssialan keskusliitosta (FK), Sen johdossa on kokoomuksen Piia-Noora Kauppi, joka sai FK:n hyväpalkkaisen toimitusjohtajan paikkansa palkkiona toimistaan EU-parlamentissa. Siellä hän esti veroparatiisien kuriin saattamisen ja vesitti valmisteilla olevan rahanpesulain. Kauppi toimi tuolloin asiaa hoitavan rahoitusmarkkinafoorumin puheenjohtajana.

”Ansioistaan” Piia-Noora Kauppi äänestettiin vuonna 2008 Friends of the Earth Europen vuosittaisessa European Coalition for Corporate Justicen äänestyksessä Worst Conflict of Interest –palkinnon saajaksi, eräänä perusteena pankkilobbareiden asian ajaminen.

Korruption vastainen järjestö Transparency International Suomi (TI) pitää hyvin poikkeuksellisena, että samasta asiasta valmistellaan vuoden sisällä kolme esitystä, joissa kaikissa liikkeellepanevana voimana on alan etujärjestö.

Se kielii ”pyöröoviongelmasta” hallintarekisteröintiä ajavan FK:n ja asian julkisesta valvonnasta vastaavan valtionvarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston (RMO) välillä. Pyöröoviongelmalla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksityinen ja julkinen intressi menevät sekaisin sillä seurauksella, että julkisen valmistelun riippumattomuus vaarantuu,

Tämä pyöröoviongelma on rantautunut Yhdysvalloista Suomeenkin. Esimerkkeinä kansalaisten etuja ajavien huippupoliitikkojen siirtyminen yksityistä etua ajaviin lobbari-järjestöihin, kuten kokoomuksen Jyri Häkämiehen siirtyminen Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi, keskustan Matti Vanhasen siirtyminen Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi.

Kokoomuslainen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty ilmoitti äskettäin, että hän siirtyy tehtävistään sosiaali- ja terveystoimesta yksityisen Suomen terveystalon liiketoimintajohtajaksi. Sote-uudistus toi uusia ”mahdollisuuksia” kokoomus-poliitikoille.

Sama pyöröovi-efekti tapahtui aikaisemmin kun kokoomuksen valtuustoryhmää vetänyt Lasse Männistö siirtyi Mehiläisen leipiin. Herää tietenkin kysymys, kenen etuja kokoomuksen yksityistämisvimmassa ajetaan?

Veronkierto on nykyään helppoa. Vaikka Finanssivalvonnan (Fivan ) virallisen näkemyksen mukaan suomalaiset eivät nykylainsäädännön mukaan saa hallintarekisteröidä suomalaisosakkeita, sitä tapahtuu koko ajan.

Esimerkiksi alankomaalainen Derigo-yhtiö tarjoaa suomalaisten pörssiomistusten hallintarekisteröintiä verkkopalvelussaan suomalaisille sijoittajille suomen kielellä.

Yhtiö katsoo, Suomen laissa oleva kielto tarjota palveluja suomalaisille ei koske sitä. Sivuilla myös kerrotaan avoimesti, että yhtiö ”ei ilmoita verottajalle kaupankäyntiäsi, mutta vuoden lopussa lähetämme sinulle raportin joka on räätälöity Suomen verottajaa silmälläpitäen”.

Verokeinottelussa ei ole kysymys aivan pienistä veromenetyksistä. Verotutkija Markku Hirvosen mukaan vain joka kahdeksas veroeuro sijoitustoiminnasta ilmoitetaan verottajalle, mikä merkitsee, että jo nyt 90 prosenttia sijoitustoiminnasta on verokeinottelussa. Puolet Helsingin Pörssin markkina-arvosta on jo hallintarekisteröidyillä tileillä.

Vaikka valtiontalous on pahasti alijäämäinen, jopa valtionvarainministeri suojelee näitä verokeinottelijoita. Alexander Stubb (kok) mainosti tätä mahdollisuutta (porsaanreikää) pitkin syksyä vuonna 2015 korostaen, että laki ei kiellä suomalaisia käyttämästä hallintarekisteriä, vaan ainoastaan hallintarekisteröinnin tarjoamista suomalaisille. Rangaistuksia laissa ei ole säädetty.

Stubb joutui ahtaalle, kun hän hallintarekisteriä puolustaessaan eduskunnan edessä väitti, että lausuntoja pyydetyiltä viranomaisilta 90 prosenttia (poliisi, verovirasto ja oikeuslaitos) oli myönteisiä valtionvarainministeriön esitykselle.

Todellisuudessa esityksen puolella oli vain 10 prosenttia (Fiva ja Suomen Pankki). Tätä lipsahdusta Stubb joutui pyytämään anteeksi moneen kertaan, mutta lipsahdus oli toki ymmärrettävä, koska kokoomuksen piirissä asian uskotaan olevan näin.

Poliitikot ovat epärehellisiä ja ponnettomia suhtautumisessaan veroparatiiseihin. Niitä on EU-maiden sisällä, mutta niitä on myös Yhdysvalloissa.

Delaware on siellä tunnetuin veroparatiisi, mutta missään osavaltiossa yhtiöiltä ei vaadita tietoja todellisista edunsaajista. Kun Panaman paperit tulivat julkisuuteen, ihmettelyä herätti se, että niissä on suhteellisen vähän yhdysvaltalaisia nimiä.

Yhdeksi syyksi arveltiin, että verojaan välttelevät amerikkalaiset käyttävät mieluummin muita paikkoja, kuten Bermudaa, Caymansaaria tai Singaporea. Ne ovat poliittisesti vakaampia, niissä puhutaan englantia ja oikeusjärjestelmä on samantyyppinen kuin Yhdysvalloissa.

Mutta monissa arvioissa syynä pidetään myös sitä, ettei amerikkalaisilla ole tarvetta mennä merta edemmäksi kalaan. Yhdysvaltain osavaltioissa riittää rahalle yllin kyllin piilopaikkoja.

Kansainvälinen verokeinottelua vastustava Tax Justice Network rankkasi pari vuotta sitten veroparatiisit. Yhdysvallat oli listalla peräti kolmantena Sveitsin ja Hongkongin jälkeen. Panama oli listalla vasta sijalla 13.

Yhdysvaltain veroparatiiseista tunnetuin on Delaware. Osavaltiossa on vain 950 000 asukasta, mutta se on yli miljoonan yhtiön kotipaikka. Yli puolet Yhdysvaltain julkisesti noteeratuista yhtiöistä ilmoittaa juridiseksi osoitteekseen Delawaren ja suurimmista Fortune 500 -yhtiöistä peräti 64 prosenttia.

Fusion-nettisivuston toimittaja kokeili yhtiön perustamista Delawareen kissansa nimellä – tehden tämän hakemuksessaan selväksi. Vain luottokortti tarvittiin ja homma onnistui alle viidessä minuutissa.

Lähes Delawaren vertaisina veroparatiiseina pidetään Nevadaa ja Wyomingia, jonka 60 000 asukkaan pääkaupunki Cheyenne on lukuisien yritysten kotipaikka. Lisäksi Yhdysvaltain veroparatiisien kärkijoukossa mainitaan usein Texas, Florida ja Etelä-Dakota.

Transparency International/USA:n varapuheenjohtaja Shruti Shah sanoi Guardian-lehdelle, että käytännössä kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa rahan ja henkilöllisyyden kätkeminen on helppoa. Mikään niistä ei vaadi tietoa yhtiön todellisista edunsaajista.

Shahin mukaan esimerkiksi hänen kotiosavaltiossaan Virginiassa on helpompi perustaa postilaatikkoyhtiö kuin uusia kirjastokortti. Jälkimmäistä varten täytyy käydä näyttämässä nykyisen osoitteen todistava ajokortti tai sähkölasku.

Yhdysvallat on viime vuosina pyrkinyt saamaan kansalaistensa ulkomaiden kautta harjoittamaa veronkiertoa kuriin. Se on esimerkiksi tiukasti vaatinut Sveitsiä raottamaan pankkisalaisuuttaan – mutta ei omassa maassaan.

Ironista kyllä, tämä on johtanut rahan pakenemiseen kohti Yhdysvaltain omia veroparatiiseja. Talouslehti The Economist arvioi helmikuussa, että tietojen vaihdon ja valvonnan lisääntyminen Euroopassa ja Karibialla ovat ajaneet rahaa Bahamalta, Bermudalta ja Sveitsistä kohti Yhdysvaltoja.

Heinäkuussa 2015 allekirjoitti 53 maata OECD:n aloitteesta syntyneen sopimuksen verotietojen automaattisesta vaihdosta. Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut. Periaatesopimuksesta käytäntöön saattaa olla kuitenkin pitkä matka.

Hallintarekisterilain ohessa VM:ssä valmisteltiin rikkaille myös veroarmahduslakiluonnos. Se tuli lausuntokierrokselle Alexander Stubbin (kok) johdolla kesäkuun 2015 lopulla keskellä lomakautta. Valtiovarainvaliokunnan verojaostoa johtanut Sampsa Kataja (kok) oli kaikessa hiljaisuudessa valmistellut veronkiertäjille ylimääräistä jättipottia, josta on oltu hiiren hiljaa.

VM:n ja Hetemäen rikkaitten suosiminen kuvaa hyvin sen ja kokoomuksen arvopohjaa. Rikkaitten verotus alas ja köyhät ja julkiset palvelut kyykkyyn.

Eduskunnan käsittelyssä oli veronkiertäjien armahduslaki, verorikosten ”tehokas katuminen”, Valtionvarainministeriö valmisteli noin 2 200 veronkiertäjälle helpotuksia, jos he paljastavat veroparatiiseissa olevat salaiset tilinsä verotuksen piiriin.

Valtionvarainministeriön Hetemäen alaisuudessa armahduslakia valmisteli salassa ylitarkastaja Timo Annala. – Onneksi laki ei mennyt eduskunnassa läpi. Valtakunnan ylin syyttäjäkin totesi esityksestä: ”Syntyy ajatus, että rahalla saa ja hevosella pääsee”.

Nykykäytännön mukaan yli 100 000 euron piilotetuista varoista lisävero on vain seitsemän prosenttia. Hallituksen esitysluonnoksessa tämä lisävero ehdotettiin alennettavaksi viiteen prosenttiin. Perittävän salatuille tuloille ei määrättäisi tavallista veronlisäystä, vaan ainoastaan sitä selvästi pienempi korko.

Armahduslain tuotoiksi arvioitiin n. 1-10 miljoonaa. Seura-lehti (43/2015) kävi läpi yli 400 verotuspäätöstä, joista sijoittaja itse ilmoitti lainvastaisesti salatut tuotot. Nyt selvisi, että syy voittojen arvioimisen vaikeuteen on siinä, että voittojen lisäksi verotukseen voidaan ilmoittaa myös vähennyksiä: sijoituskuluja ja tappioita.

Näin ollen valtion lisätulot voivatkin kääntyä kymmenen miljoonan veronpalautuksiksi, eli lisämenoksi. Tämä on mahdollista, jos syytesuoja ulotetaan takautuvasti kymmeneksi vuodeksi, jolloin vuoden 2008 finanssikriisin alussa tapahtuneen pörssiromahduksen tappiot saadaan ujutettua vähennyksiin.

Samalla selvisi, että verottaja on jo nykyisen lainsäädännön nojalla – ilman armahduslakia – antanut syytesuojan salattuja tulojaan ilmoittaneille suomalaisille. Ja monelle veronpalautusten kera.

VM:n pitäisi huolehtia valtion tulopuolesta. Hetemäki on kuin Raimo Sailas, joka aina teroitti säästötarpeita, mutta ei hänkään huolehtinut valtion tulopuolesta. Sailaksen valta-aikana alkoi kansalaisten eriarvoistuminen.

VM ei ole puuttunut edes siihen, että palkkojen osuus kansantulosta on pienentynyt peräti 10 prosenttiyksikköä (n.11. miljardin vaje verotuloihin) ja että digitalisaatio on aiheuttanut verotukseen järjestelmävian. Tuottavuushyödyt menevät vain osakkeenomistajille, joista puolet ovat valtakunnan rajojen ulkopuolella.

Hetemäen ministeriö pyrkii ohjailemaan poliitikkoja myös väärillä tutkimuksilla jotka sopivat omaan ideologiaan ja tavoitteisiin. Professori Matti Tuomalan mukaan mm. Suomen valtiovarainministeriö on lainannut Alesinan tutkimusta. Niin Tuomala kuin esimerkiksi brittiprofessori Robert Skidelskyn kertoivat MOT:lle jatkotutkimusten osoittaneen, että Alesinan tutkimustulokset eivät pidä paikkaansa. “Alberto Alesinan* teoria mahdollisesta ‘kasvua vahvistavasta talouskurista’ on osoittautunut hölynpölyksi.

Hetemäki väitti, että menoleikkaukset luovat luottamusta, joka auttaisi talouskasvua ja että luottamuksen kasvun aiheuttamat myönteiset vaikutukset kattaisivat talouskurin kielteiset vaikutukset. On käynyt päinvastoin, veroja on nostettu rajusti esimerkiksi Italiassa. Palkanalennuksiin yhdistettynä tämä on merkinnyt reaalitulojen laskua.” – siis ostovoiman heikentymistä.

VM on ollut myös ns. ”rakenneuudistuksen” kätilönä ja sekin on pelkkää uusliberalistista ideologista kuorrutusta täynnä. OECD julkaisi helmikuussa 2015 laajan raportin, jossa on tutkittu rakenneuudistusten toteuttamista eri maissa.

Raportissa todettiin, että kaikista eniten talouden rakenneuudistuksia olivat viimeisten seitsemän vuoden aikana toteuttaneet Kreikka, Portugal, Irlanti ja Espanja. Samaan aikaan työttömyys oli Kreikassa 27%, Portugalissa 15%, Irlannissa 12% ja Espanjassa 25%.

Näiden ”rakenneuudistusten” seurauksena massatyöttömyys lisääntyy juuri niissä maissa jossa sitä on edistetty tehokkaimmin. Kaikissa maissa työttömyys kasvaa ja talouskasvu on ollut ”rakenneuudistusten” jälkeen hidasta.

Hallitus hautasi jo kerran omistusten piilottamisen sallivan hallintarekisteri-lain. Nyt se vietiin pikavauhdilla läpi EU-pakkoon vedoten, vaikka Suomella on poikkeuslupa. Puuhaa on vetämässä Talousvaliokunnan pj Kai Turunen (pers) ja kokoomuksen varapj Harri Jaskari (kok).

Valtionvarainministeri Petteri Orpo sanoo, että Suomen on EU-säännösten vuoksi pakko mahdollistaa suomalaisten omistusten hallintarekisteröinnin ulkomailla. Suomi on kuitenkin neuvotellut EU:n arvopaperiasetukseen poikkeuksen, joka mahdollistaa suoran omistuksen säilyttämisen.

Norja on ETA-maana saman EU-sääntelyn alainen kuin Suomi. Norja tulkitsee EU-sääntelyä siten, että se voi vaatia, että norjalaisten on sallittua omistaa norjalaisia arvopapereita vain suoralla omistuksella, myös silloin kun omistus on järjestetty ulkomaisen arvopaperikeskuksen kautta.

Jos Norja voi vaatia suoraa omistusta myös ulkomaisten arvopaperikeskusten kautta omistettaessa, voi myös Suomi tehdä niin. On siis turha piiloutua EU:n selän taakse.

Hallituksen säätämää 50 prosentin lähdeveroa on myös mahdotonta periä, jos varoja kotiutetaan hallintarekistereiden kautta pankkitileille, jotka sijaitsevat veroparatiiseissa.

VM, Hetemäki ja Kokoomus saivat viimein tahtonsa läpi eikä edes valtamediat hiiskuneet Hetemäen osuudesta sanaakaan. Ainoa joka yritti laittaa hiekkaa rattaisiin oli vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen.

Poliittisesta ja ideologisesta leimaamisesta kimmastunut professori Markus Jäntti on myös todennut, että poliittiset päätökset ovat viime kädessä arvovalintoja. Jäntti on puhunut toistuvasti siitä, miten tämä pitäisi tunnustaa yliopistossa ja virkamieskunnassa, etenkin valtionvarainministeriössä.

Hallintarekisteripäätöksessä ei kuunneltu veroneuvos Markku Hirvosta, ei veroviranomaisia, ei poliisi- ja oikeuslaitosta eikä kansalaisjärjestöjä. Pääoma ja sen lobbausjärjestö VM puhuivat jälleen kerran.

Jotta eriarvoisuus ei jatkaisi kasvuaan, siihen on jatkossa puututtava kovalla kädellä, vaikka Hetemäki on teroittanut julkisuudessa, että ”Suomalaisten pitää hyväksyä palkkaerojen kasvu”.

PS. Jutussa käytetyt graafit ovat pääosin uunituoreesta kirjastani: ”Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua.