Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius aloittaa helmikuussa Dubain tulevaisuusakatemian tieteellisenä johtajana. Akatemia on keskittynyt muun muassa tulevaisuuden kehittämiseen ja koulutukseen.
Wileniuksen uuden työpaikan nimi on Dubai Future Academy. Aiemmin Wilenius haki Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtajaksi. Entinen komissaari ja pääministeri Jyrki Katainen valittiin kuitenkin tehtävään äänestyksen jälkeen yhden äänen enemmistöllä. Hän oli ”tulevaisuusmies” jo aikaisemmin jolloin hän oli järjestämässä rahoitusta Pekka Himasen tulevaisuuden nollatutkimukseen.
Katainenhan on ”loistava visionääri” joka yksityisti mm. sähkönjakeluyhtiö Carunan jonka ansiosta siirtohinnat kaksinkertaistuivat koska yksityinen monopolifirma voi hinnoitella miten haluaa.
Lisäksi hän näki tulevaisuuteen, että Suomi tarvitsee 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa helpottamaan Suomen työvoimapulaa. Hän jopa väitti selättäneensä finanssikriisin. Hän uskaltaa jopa lyödä vetoa tulevaisuudesta. Varsinkin finanssi- ja pankkiasiat ovat hänen osaamisalueensa ytimessä. Katainen on siis ”fantastinen” visionääri Sitran johtoon ohjastamaan 159 työntekijän tulevaisuusarmeijaa!
Sitra on vanhojen poliitikkojen suojatyöpaikka vrt. Esko Aho
Wilenius antoi valinnan jälkeen haastattelun muun muassa Kalevalle, jossa hän sanoi uskovansa, että Kataisen valinta oli poliittinen päätös. Wileniuksen mukaan hän olisi ollut tehtävään pätevämpi kuin Katainen. ”Sitra on talo, jonka tehtävänä on ennakoida ja luodata tulevaisuuteen. En tiedä kenellä olisi enemmän natsoja hommaan kuin minulla”, Wilenius sanoi.
Kataisen saatua poliittisen hyväpalkkaisen (18 553€/kk) suojatyöpaikan tapahtui Suomen kannalta ikävä aivovuoto Wileniuksen kohdalla. Kummallista, että huippututkijat kelpaavat maailmalle huippuvirkoihin, mutta eivät kotimaahan. Edes valtamediat eivät ole erityisemmin nostaneet häntä aikaisemmin julkisuuteen.
Nyt jopa Kauppalehti Fakta on herännyt. Lehti teki Wileniuksesta näyttävän kahden aukeaman jutun. Toimittaja Saara Koho kirjoitti hänestä otsikolla: ”Päästä irti menneisyydestä” siteeraten Wileniusta: ”Meidän pitäisi olla paljon enemmän kiinni tulevaisuudessa kuin menneisyydessä”.
Siinä kerrottiin, että Markku Wilenius on Suomen ensimmäinen tulevaisuudentutkimuksen professori. Vielä 1990-luvulla, kun tutkimusala alkoi vasta vakiintua Suomessa, moni suhtautui siihen epäilevästi.
”Minua kutsuttiin horoskooppitieteen professoriksi. Siitä on tultu paljon eteenpäin. Tässä nopeasti muuttuvassa ja sumuisessa maailmassa tulevaisuustaidot kiinnostavat aivan uudella tavalla”, Wilenius sanoo.
Hän aloitti ensimmäiset tutkimuksensa ilmastomuutoksesta. Hän haastatteli tutkimusta varten eri alojen asiantuntijoita, ja yksi haastateltavista oli Turun kauppakorkeakoulun tilastomatematiikan professori Pentti Malaska.
Malaskan kirjaa ei juuri kommentoitu talouslehdissä
”Se keskustelu räjäytti tajuntani. Ymmärsin, että haluan keskittyä tulevaisuuden tutkimiseen”. Wilenius väitteli tohtoriksi vuonna 1997 ja pääsi töihin Malaskan perustamaan tulevaisuuden tutkimuskeskukseen.
Keskuksen johtaja hänestä tuli vuonna 1999 ja kauppakorkeakoulun tulevaisuustutkimuksen professori vuonna 2004. Tutkimuskeskuksen Helsingin toimisto sijaitsee Korkeavuorenkadulla.
Toimiston seinä on vuorattu kirjoilla, ja hyllyn päällä nököttävät Rooman klubin viiri ja Pentti Malaskan valokuva. Vuonna 2012 edesmenneellä Malaskalla oli iso vaikutus Wileniuksen ajatteluun. Hän oli tärkeä sparraaja ja mentori.
”Pentti oli primus inter pares, yksi ylitse muiden. Ilman häntä olisin tekemässä jotain ihan muuta tällä hetkellä. Hän oli renessanssi- ihminen, insinööri koulutukseltaan, mutta lahjakas myös humanistisissa tieteissä, luonnontieteissä, yhteiskuntatieteissä ja matematiikassa”.
Malaska kuului ja Wilenius kuuluu Suomen Rooman klubin alajärjestöön, jossa on noin sata kutsuttua jäsentä kerrallaan. Jäsenet tapaavat säännöllisesti ja keskustelevat tulevaisuuden ja ympäristön ongelmista.
Haastattelussa Wilenius kertoo, että uusi kehitysaalto alkaa tyypillisesti kriisistä. Niin tälläkin kertaa: finanssikriisi käynnisti kuudennen aallon, jota määrittävät hajautuva globalisaatio, uusi teknologia ja luontosuhteen vakavat ongelmat.
Kuudennen aallon keskeisiä kysymyksiä on se, mihin ihmisen työvoimaa edelleen tarvitaan. Kun teknologiat ja koneäly kehittyvät, rutiinityö siirtyy ihmisiltä koneille. Jos markkinatalous jatkaa nykyisillä periaatteillaan, edessä on Wileniuksen mukaan massatyöttömyys.
”Työn verotus täytyy saada alemmas ja resurssien verotus ylemmäs. Tämän muutoksen täytyy tapahtua todella nopeasti”, hän kehottaa. Talouslehti The Financial Times totesi viime syksynä, että kapitalismi on rikki. Erityisen merkittävää oli, että Kauppalehdessä joku voi vihdoinkin epäillä kapitalismin nykyistä tilaa.
Ehdotin Ilta-Sanomissa kapitalismille uusia sääntöjä jo 1998
Merkittävää oli myös, että Wilenius nostaa oppi-isäkseen ja mentorikseen professori Pentti Malaskan, joka oli tuolloin Suomen ainoa kansainvälisen Rooman klubin jäsen. Minullakin on henkilökohtaisia kokemuksia toiminnasta hänen kanssaan ja hän oli myös minulle tärkeä mentori.
Tuolloin Kauppalehti oli Malaskasta ja hänen ansioistaan täysin hiljaa, koska hän oli julkisuudessa profiloitunut ydinvoiman vastustajaksi. Se ei ollut 1990-luvulla talouselämän valtavirrassa sopivaa. Valtamedioissa kuten Kauppalehdessä erimieliset yleensä vaietaan.
Kirjoitin usein 1980-luvun lopulla ja 90-luvulla teknologian kääntöpuolesta. Silloin en vielä ollut valtamedioiden mustalla listalla. Kirjoitusteni seurauksena Malaska soitti minulle ja pyysi minua seuraavan Rooman Klubin tilaisuuteen ja toimimaan sen puheenjohtajana. Yritin ensin vähän toppuutella, koska tuolloin minulla ei ollut juuri mitään kokemusta toimimisesta tällaisen arvovaltaisen tilaisuuden puheenjohtajana.
Lopulta hän onnistui taivuttelemaan minut tehtävään, joten toimin Rooman klubin Suomen komitean kokoon kutsumassa tilaisuudessa 24. 11. 1987 sen puheenjohtajana. Tilaisuuden aiheena oli kerätä ajatuksia Rooman klubin tulevaksi ohjelmaksi. Osallistujina oli n. 25 yliopistomaailman professoria ja yritysmaailman huippujohtoa.
Keskustelijoina oli joitakin nimiä mainitakseni mm. Ilkka Niiniluoto, Matti Otala, Ohto Manninen, Timo Koski, Eero Paloheimo, Esa Jutila, Risto Ihamuotila, Paavo Havas, K.J. Lång, Kalle Isokallio, Osmo Kuusi, Jari Paldanius, U.B. Lindström, Mika Mannermaa jne. – siis kohtalaisen arvovaltaista ja tulevaisuuteen orientoitunutta väkeä.
Kokouksesta jäi erityisesti mieleen kun Nokian silloinen nouseva teknologiajohtaja Timo Koski joka hehkutti teknologian nostavan Suomen tuottavuutta ja elintasoa. Hän myönsi, että ihmisiä joutuu työttömäksi, mutta syrjäytyneet ihmiset voidaan hänenkin mukaan kouluttaa parempipalkkaisiin uusiin työtehtäviin.
Hänen jälkeensä puheenvuoron piti vankeinhoidon ylijohtaja K.J. Lång. Hän totesi vähän sarkastisesti: ”Niin – minä sitten joudun lopulta hoitamaan ne teknologian syrjäyttämät ja työelämästä pudonneet – ei siitä porukasta ainakaan saa kouluttamallakaan elinkeinoelämän kaipaamia huippuinsinöörejä”.
Ensimmäisen kirjani sisältö oli tiivistettynä aivan sama kuin Wileniuksen haastattelun aikamme ongelman lopputiivistys.
Vuonna 1989 sitten kirjoitin ensimmäisen kirjani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä” (Tammi). Sen pääsisältö oli tismalleen samansisältöinen jonka Markku Wilenius nyt 30 vuotta myöhemmin Kauppalehden haastattelussa tiivistetysti toisti.
Jo silloin pelottelin kirjassani, että kaikille ei enää tulevaisuudessa löydy markkinaehtoista työtä. Ennustusta pidettiin tuolloin aivan ”hulluna uskomuksena” koska 1980-luvun lopulla Suomessa oli vallitsi täystyöllisyys ja vain parin prosentin kitkatyöttömyys.
Tulevaisuuden tutkimuskeskukselta kesti yli 30 vuotta ottaa onkeen oppi-isänsä ennustukset.
Olin ollut Malaskan kanssa yhteydessä koko ajan, mutta ensimmäisen kirjani julkistus vuonna 1989 ilmeisesti vakuutti ja aktivoi hänet. Hän kutsui minut 20.10. 1994 kilpailutiimiinsä. Hän oli saanut kutsun UNESCO:n järjestämään maailmanlaajuiseen kilpailuun, johon oli valittu kymmenen johtavaa maailmalla jo kannuksensa hankkinutta tulevaisuudentutkijaa! Siitäkin Malaskaa kohdanneesta kunnianosoituksesta Kauppalehti oli aivan hiljaa.
Tehtävänä oli tuottaa vähintään 100 -sivuinen tulevaisuusprognoosi otsikolla “Man´s Work, Tomorrow”. Voittajatiimi saisi palkinnoksi 100 000 US dollaria. Kilpailutiimiin Malaska oli valinnut myös Antti Kasvion Tampereen Yliopistosta ja Jan-Otto Anderssonin Åbo Akademista.
Tulevaisuusraporttimme oli auttamattomasti edellä aikaansa
Kokoonnuimme Turussa kymmenkunta kertaa, ensin Kauppakorkeakoulun tiloissa ja viime vaiheessa Malaskan kotona. Melko pian aivan alussa sekä Kasvio ja Andersson tippuivat pois tiimistä työkiireisiinsä vedoten.
Minulla on Malaskan kanssa pitämistämme syvällisistä palavereista mapillinen kilpailuraporttiin liittyviä, vielä kehitysvaiheessa olevia papereita, joita voin tarvittaessa lainata kaikille asiasta kiinnostuneille.
Tapaamisissamme kävimme seikkaperäisesti läpi työelämän tulevaisuutta, josta olin jo kirjoittanut ensimmäisessä kirjassani – ja jonka Markku Wilenius Fakta-lehden haastattelussa myös ansiokkaasti tiivisti. Malaska lopulta kirjoitti englanniksi kilpailuraportin valmiiksi ja lisäsi siihen tarvittavat laskentakaavat ”tieteellisen uskottavuuden” lisäämiseksi.
100 000 dollarin pääpalkinto jäi meiltä saamatta, sillä kilpailuraporttimme oli 30 vuotta aikaansa edellä. 1990-luvun puolivälissä uusliberalistiset näkemykset olivat kaikkialla vallalla ja ne olivat vahvasti ristiriidassa raporttimme tulevaisuusnäkemystemme kanssa. Nyt aika olisi kypsä tälle “Man´s Work, Tomorrow -tulevaisuusraportille koska näkemyksemme tulevasta kehityksestä ovat pääosin toteutuneet.
Yhteistyömme Malaskan kanssa ei jäänyt siihen. Malaska kutsui minut yhdeksi luennoitsijaksi Tulevaisuudentutkimuksen Verkosto-Akatemian järjestämään seminaariin. Se järjestettiin yhteistyössä Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan, Rooman Klubin Suomen komitean ja Suomen Akatemian tutkimusprojektin “Kansalaisuus ja ekomodernisaatio tietoyhteiskunnassa” kanssa. Tilaisuus järjestettiin 18. helmikuuta 1998 ”Työ tulevaisuudessa” -seminaarissa Eduskunnan auditoriossa.
Seminaarin vierailevaksi pääpuhujaksi oli kutsuttu Rooman klubin johtaja Patrick Liedtke. Hänkin näki, että tulevaisuudessa ei kaikille ehkä riitä markkinaehtoista työtä joten hän esitti ihmistyön kolmikerroksien mallin. Kakun pohjimmaisen kerroksen muodostaisi valtion tarjoama 20 viikkotunnin työ, joka mahdollistaisi minimitoimeentulon eli eräänlaisen yhteiskunnan tukeman palkkatyön. Jäljet johtivat automaatioon. (alla oleva leike lukukelpoiseksi)
Rooman klubissa nähtiin jo 1990-luvulla, että kaikille ei riitä töitä.
Malaska itse oli yksi tilaisuuden luennoitsija. Hän tarkasteli esityksessään markkinatalouden tulevaa toimivuutta. Hän totesi, että ilman markkinoita nykyinen erikoistuneen tuotannon maailma ei voi tulla toimeen.
Kapitalismi taas on sitä, että ”isänmaattomat pääomat pyrkivät mistään yhteiskunnallisista vastuista piittaamatta kasvattamaan voittojaan. Malaskan mukaan nykyinen kehitys näyttää valitettavasti kapitalistiselta”.
Jo silloin hän puhui kapitalismin tulevasta kriisistä joka on nyt todentunut. Se on ollut Kauppalehdelle kova pala nieltäväksi. Lehti ei ole vieläkään herännyt.
Nuoret eivät luota enää kapitalismiin
Itse pidin esitelmän otsikolla: ”Ratkaiseeko tietoyhteiskunta ja elektroniikkateollisuus työttömyyden?”. Tämä esitelmä on luettavissa myös tältä blogilta otsikolla: ”Varoitus Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle 20 vuotta sitten”.
Siinä kritisoin kuulijana olevia kansanedustajia ja korkeita virkamiehiä mm. seuraavasti: ”Kasvun varaan vannominen työttömyyden poistajana on suurimpia päättäjien keskuudessa kollektiivisesti hyväksyttyjä valheita”.
Vuonna 1998 Suomen talous oli syvältä laman pohjalta vahvassa nosteessa erityisesti ”Nokian ihmeen” ansiosta. Elektroniikan ja Nokian ”hype” oli kovimmillaan joten varoitteluni digitalisaation kääntöpuolesta kaikui eduskunnassa kuuroille korville. Varoitin hypestä ja Bengt Holmstömin optimismista ennen IT-kuplan puhkeamista.
Kirjoitin elektroniikan työllisyysvaikutuksista Tulevaisuuden tutkimusseuran omassa julkaisussa (Futura 1/98) parikymmentä vuotta sitten otsikolla: ”Ratkaiseeko tietoyhteiskunta ja elektroniikkateollisuus työttömyyden?”.
Siinä varoittelin massatyöttömyydestä, eriarvoisuuden lisääntymisestä, yhteiskunnan verotulojen hiipumisesta, palkkapotin pienenemisestä jne. Samoista asioista joista keskustelimme Malaskan kanssa jo kymmenen vuotta aikaisemmin.
Työttömyyttä ovat taloustieteilijät yrittäneet selitellä kaikella muulla paitsi teknologialla. Esimerkiksi professori Matti Pohjolan kuuden taloustutkijan kokoomakirjassa: ”Suomalainen työttömyys”. Kirjan keskeisin tiivistelmä työttömyyden syistä on seuraava:
”Keskimääräinen työttömyysaste nousi noin kymmenellä prosenttiyksiköllä 1980-luvulta 1990-luvun alkuun mennessä. Tästä kasvusta viisi prosenttiyksikköä eli peräti puolet selittyy reaalikoron nousulla, liki neljä prosenttiyksikköä verotuksen kiristymisellä, yksi prosenttiyksikkö työntekijöiden järjestymisasteen kasvun aiheuttamalla palkkapaineella ja yksi prosenttiyksikkö työttömyyskorvauksen nousulla”. (Nyt kun korkotaso on nolla, työttömyyttä ei pitäisi tämän selityksen mukaan olla olemassakaan!!!)
Tämä Pohjolan kirjoituksen referaatti on myös Tulevaisuuden tutkimusseuran Futuran (4/99, s. 77) sivuilta. Siellä hänen näkemyksiään kritisoiva vastakirjoitukseni oli otsikoitu: ”Korkojen nousuko työttömyyden suurin syy?” Taloustieteilijät ovat vieläkin täysin pihalla työttömyyden syistä.
Jos toisinajattelijoiden suuta ei tukita, maallikkokin voi pärjätä talousprofessorille ”viisauskisassa”.
Kauppalehti Faktan haastattelussa Markku Wilenius totesi pankkiasioista myös seuraavaa: ”Olin eturintamassa, kun maailmantalouden rysähdys tapahtui”. Hän työskenteli finanssikriisin aikana maailman suurimman vakuutusyhtiön Allianzin johtajana ja yritysfuturistina. En ole kuitenkaan huomannut, että hän olisi varoitellut julkisuudessa finanssikriisistä etukäteen.
Minä puolestani varoitin siitä etukäteen ja kirjoitin siitä jälkikäteenkin Futurassa (2/2010) otsikolla: ”Poliitikot pankinjohtajien armoilla”. Pankkien ylivallasta keskustelimme myös Malaskan kanssa kilpailuraportin teon yhteydessä. Sitä tuskin olisi saanut silloin kritisoida Kauppalehdessä.
Minulla on siitä omakohtaisia kokemuksia päätoimittaja Arno Ahosniemen valtakaudelta. Lehden toimittaja Katja Boxberg kutsui minut omalla kustannuksellani Tampereelta Helsinkiin haastateltavaksi pankkiasioiden tiimoilta. Hän teki jutun valmiiksi mutta Ahosniemi sensuroi sen koska olin liian kriittinen pankkimaailmaa kohtaan. Suomen ”vapaassa mediassa” ruokkivaa kättä ei saa arvostella.
Ennen Ahosniemen valtakautta sain palstatilaa Kauppalehdestä ihan kohtuullisesti. Jo tuolloin esitin, että markkinatalous tai kapitalismi tarvitsee uudet pelisäännöt.
Vaientaminen on nykyään Kauppalehden tehokkain sensuurin muoto.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse ylänurkasta suurennussuhde: original).
Futurassa olen onneksi saanut palstatilaa ja julkaista ennusteita tulevasta taloudellisesta kehityksestä. En tiedä, onko kukaan Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa tehnyt ennen 1990-luvun lamaa tarkempaa ennustetta kuin mitä kirjoitin ensimmäisessä kirjassani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?” (Tammi 1989) jo yli 30 vuotta sitten. Kirjoitin kirjani ennustuksista Futurassa 20 vuotta sitten (2/2000) otsikolla:
”Tulevaisuuden ennustaminen ei ole mahdotonta” (kursiivilla). JULKAISTU: Futura Nro 2/2000, Kanava Nro 8/2000, Yliopisto-lehti Nro 5 / 2001, Eteenpäin Nro 12 / 2001, Tiedonantaja Nro 13 / 2001, Kansan Uutiset 24. 4. 2001, Vakuutusväki Nro 4 / 2001 seuraavasti:
Taloustieteilijät eivät uskalla antaa pitemmän ajan tulevaisuuden ennusteita. Esimerkiksi Etlan toimitusjohtaja Pentti Vartia on todennut, että yhteiskunnan tulevaa kehitystä ei voi ennustaa ja siksi tutkimuslaitosten ei edes tule tehdä niitä. Vuoden parin ennusteetkin ovat tutkimuslaitoksille jo liian vaikeita ja menivät 90-luvun alussa pahasti metsään.
Väittäisin kuitenkin, että pitempiaikaisten ennusteiden tekeminen ei ole täysin mahdotonta. Varsinkaan, jos ennusteita ei tehdä perinteisten taloustieteen teorioitten ja laskentakaavojen pohjalta.
Kirjoitin 80-luvun lopulla (30. 3. 1989, Tammi) kirjan “Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?” Se ilmestyi kiihkeimpään kasinotalouden aikaan, jolloin ei ollut vielä pienintäkään tietoa tulevasta lamasta. Kirjan ennustukset yhteiskunnan tulevasta kehityksestä valitettavasti toteutuivat paremmin kuin yhdenkään ns. virallisen tutkimuslaitoksen. Olen poiminut tähän kirjoitukseen vain joitakin katkelmia kirjan ennustuksista ja visioista, joista lukija voi päätellä kuinka hyvin ne ovat toteutuneet.
ENNUSTUS LAMASTA. “Järkevien tuotantosijoituskohteiden löytäminen on lähivuosina pankeille melkoinen ongelma. Varsinkin kun vuoden 1988 lopulla yrityskaupparalli kiihtyi ja yrityskauppojen kokonaismäärä kasvoi toiselle tuhannelle. Seurauksena pankkien kahden vuoden verottomille määräaikaistileille karttui pelkästään joulukuussa yli 10 miljardia markkaa. Näiden verovapaiden tilien koko vuoden saldo oli kaksinkertainen edelliseen vuoteen nähden eli yhteensä 100 miljardia markkaa.
On siinä lähivuosina pankinjohtajilla ihmettelemistä, kenelle ne luottoja tarjoaisivat. Teollisuus ottaa halvat luotot ulkomailta ja kuluttajat ovat jo valmiiksi velkaantuneet lähes vuosiansioitaan vastaavalla summalla. Pankkien on pakko myydä lainoja yhä riskialttiinpiin ja kansantalouden kannalta kyseenalaisempiin kohteisiin. Kuten yritysvaltauksien ja -ostojen rahoittamiseen…Uusien velkojen vastapainoksi ei siis aina ole syntynyt selkeää tuottokohdetta kuten aiemmin oli tapana.
Myös velkojen vakuutena ovat yhä useammin markkinahinnoista riippuvat osakkeet. Kurssien yllättävä lasku voi leikata velkojen vakuudet hetkessä esimerkiksi sijoitusyhtiöissä ja seurauksena on konkurssi”. (s. 159)
Näin sitten kävikin. Pankkien vastuuttomien toimien seurauksia yhteiskunta joutui tukemaan niitä 52 miljardilla ja valtion “avoimeen piikkiin” pankit lahtasivat sitten lähes 50 000 tuhatta yritystä. Yhteiskunnan murheeksi tuli yht’äkkiä puoli miljoonaa työtöntä.
Varoitin ETUKÄTEEN kaikista kolmesta talouskriisistä.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse ylänurkasta suurennussuhde: original).
ENNUSTUS TYÖTTÖMYYDESTÄ. “Edessämme on aivan uusi suhtautuminen ihmistyöhön. Automaatiovallankumouksen kipuja ei toimihenkilöistynyt työvoima kestä eikä siedä. Jollemme tätä pulmaa – uutta suhtautumista työhön – ratkaise nopeasti, niin kasvava joukkotyöttömyys enteilee meille Sprenglerin manaamaa perikatoa”. (s. 127)
Kuten tutkija Petri Niininen väitöskirjassaan hiljattain (v.99) totesi, tietokoneet ja automaatio nostivat hurjasti yritysten tuottavuutta ja yhteiskunnan elätettäväksi tuli yli 800 000 (v.97) työtöntä ja muuta ennenaikaisesti elätettävää. Siitä huolimatta vaikka teollisuustuotanto kasvoi kaksi kertaa kovemmin kuin Euroopan teollisuusmaiden keskiarvo ja vienti kaksinkertaistui 90-luvulla.
ENNUSTUS TYÖELÄMÄN LIIAN KOVASTA VAATIMUSTASOSTA. “Jossain tulee kaikille seinä vastaan tiedon omaksumisessa. ‘Fiksuus’ ei enää kasva, vaikka pänttäisi tietoa päähänsä kaikki vapaa-aikansa. Kilpailun kiristyessä työelämän vaatimustaso kohoaa sille tasolle, että yhä harvemman henkinen kapasiteetti riittää tarjolla olevalle vakanssille”. (s. 181)
Tämän todentumisesta kertoo ansiokkaasti professori Juha Siltalan kirja ‘työelämän huonontumisen lyhyt historia’.
Malaskalla selkeä näkemys: Kilpailukyvystä tulee työttömyyden osatekijä.
ENNUSTUS PALVELUAJOJEN TYÖPAIKKOJEN KASVUSTA. “Yritysten kilpailuetu perustuu yhä enemmän teknologiaan … koska teknologia hoitaa palvelun. Radan ( IMI:n johtaja) mukaan kaikkien aikojen tuottoisin innovaatio toisen maailmansodan jälkeen on – itsepalvelu!” (s. 140)
Yksityisten palveluiden työntekijöiden määrä on kasvanut vain tilastotempulla. Yritykset ovat ulkoistaneet palveluitaan ulkopuolisille teknologialla tehostetuille palveluyrityksille. Siitä huolimatta koko palveluala on supistunut 90 000 työntekijällä.
Yksityiset palvelut ovat vähentäneet 9 900 henkeä, vaikka kaiken virallisen hehkutuksen ja tilastollisen keplottelujenkaan jälkeen niiden olisi pitänyt lisätä työpaikkoja!
ENNUSTUS ELEKTRONIIKKATEOLLISUUDEN TYÖPAIKOISTA. “Tietysti elektroniikkateollisuus ensimmäisenä ymmärtää automatisoida oman tuotantonsa. Ne työpaikat, jotka ohjelmistojen tuottamisen puolella saadaan lisää, menetetään tuotannon puolella. Ja työvoimatarve pienenee tuotannon reippaasta kasvusta huolimatta. (s. 117)
Maailman koko elektroniikkateollisuuden työntekijämäärä on suurin piirtein sama kuin se oli 15 vuotta sitten moninkertaisesta kasvusta huolimatta.
ENNUSTUS KESKITTYMISESTÄ. “Amerikkalaiset ja japanilaisethan omistavat nykyään toisensa ristiin ja hallitsevat yhteistyösopimuksin ja osakeomistuksin eurooppalaisia autotehtaita. Fuusiot ja keskittyminen ovat arkipäivää … Joitakin kymmeniä vuosia sitten maailmalla oli yli 3 000 autotehdasta. Nykyään tuskin 300”. (s.151)
Keskittyminen on jatkunut niin, että melkein koko maailman autotuotanto on n. 10 megakonsernin hallinnassa. Tämä keskittyminen on kiihtynyt kaikilla eri tuotantoaloilla.
ENNUSTUS INTERNETISTÄ. “Maailmanlaajuiset tiedonsiirtolinjat ovat tulevaisuudessa ‘strateginen asia’ eli big business. Kuka nämä tiedonsiirtolaitteet saa hallintaansa, hallitsee tulevaisuudessa koko maailmaa”. (s. 162)
Kirjan kirjoittamisen aikoihin ei vielä ollut olemassa maailmanlaajuista Internettiä. Pelkästään suljettuja tietoliikennejärjestelmiä. Tietoliikennejätti American Onlinen ja kustannusjätti Time Warnerin fuusio todentaa kirjan visiot. Samoin Vodafonen ja Mannesmannin fuusio. Maailmanlaajuisten tiedonsiirtopalveluiden avulla palvelut ja kaupankäynti ovat automatisoitumassa ja monopolisoitumassa.
ENNUSTUS KOULUTUKSEN LYHYTNÄKÖISYYDESTÄ. “Onkohan yhdelläkään meillä ‘hallittua rakennemuutosta’ tekevällä poliitikolla siviilirohkeutta sanoa ääneen, että panostus koulutukseen ja teknologiaan onnistuu vain sillä reunaehdolla, että tärkeimmät kauppakumppanit menettävät markkinaosuuttaan”. (s.265)
Kun julkisen rahoituksen lisäksi mukaan otetaan myös yksityinen tutkimus- ja kehitysrahoitus, Suomessa kansantuoteosuus nousi vuonna 2002 jo 3,46 prosenttiin. Se on aivan huippua, mutta näillä tukiaisillakaan ei ole työttömyyttä pystytty nujertamaan. Vielä 60-luvulla teollisuustuotannon kasvuvauhti oli 6 prosenttia. 70-luvulla se oli vielä 4 prosenttia, mutta 80-luvulla enää 2 prosenttia. 90-luvulla kasvu oli vain yksi prosentti, joten käytännössä tavaratuotanto on hiipunut nollasummamarkkinoiksi. Koulutuksen tavoite on lisätä tuottavuutta ja se puolestaan tuhoaa ostovoiman markkinoilta.
Tuomiopäivän profeetat vaiennetaan Suomessa.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse ylänurkasta suurennussuhde: original).
ENNUSTUS TULOEROJEN KASVUSTA. “Jos työnteko ei verotuksen takia ole ollut Suomessa erityisen tuottoisaa, niin omistaminen on ollut sitäkin enemmän. Pörssivaihto on tällä vuosikymmenellä 40 kertaistunut ja on jo 28 miljardia (v.88). Osakekurssien arvo 1980-luvun alusta on nimellisesti kuusinkertaistunut ja reaalisestikin nelinkertaistunut”. (s. 171)
90-luvulla on vasta tapahtunut Suomen historian suurin tulojen- ja varallisuuden uusjako. Palkkojen osuus on Suomen kansantulosta on pienentynyt vuosien 90-98 välillä 55 prosentista 46,8 prosenttiin. Työnantajien maksamien Sotu-maksujen osuus on myös vähentynyt 16 prosentista 12,6 prosenttiin. Omaisuus ja yrittäjätulot ovat sitä vastoin kasvaneet 16 prosentista 25,4 prosenttiin. Kaikkien pörssiosakkeiden arvo on noussut laman pohjalta (v.91) 59 miljardista vuosikymmenen lopussa 2 555miljardiin.
ENNUSTUS PALKANSAAJIEN KURJISTUMISESTA. “Aivan varmaa on, että sosiaalisia normeja (EU:ssa) ei aseteta skandinaavisten huippumaitten tasolle. Työnantajapuoli pyrkii tietysti – kilpailukykysyistä – asettamaan ne mahdollisimman alhaiselle tasolle. Viitteitä siitä antaa Euroopan työnantaja- ja teollisuusjärjestön eli UNICE:n pääsihteerin Zygmund Tyskiewiczin lausunto. Hän kehottaa työntekijöitä kilpailemaan keskenään, kun kerran yrityksetkin joutuvat kilpailemaan keskenään”. (s.286)
Tänä päivänä suomalaisesta työvoimasta 45 prosenttia pendelöi, pätkä- ja osa-aikatöiden ja työttömyyden vuorottelussa, josta riittää töitä näille uusille joustotyöläisille neljäksi kuukaudeksi ja “vuosiansioita” peräti 30 000 markkaa.
ENNUSTUS KIINA-ILMIÖSTÄ. “Esimerkiksi Luhdan Portugalin tehdas pyörii firman ylintä johtoa lukuunottamatta täysin portugalilaisin voimin. (…) Yleensä kun monikansallinen yhtiö menee verovapaisiin maihin, se ei juuri kouluta sikäläistä väkeä. Kun verovapausaika on ummessa, yritys pakkaa koneet puulaatikoihin, muuttaa seuraavaan verovapausmaahan ja alkaa homman alusta”. (s.240)
Vuonna 2004 Luhdan Portugalin tehdas pientä moottoripyörän ajoasuja valmistavaa osastoa lukuunottamatta lopetettiin. Parhaimmillaan lähes 1 500 työpaikkaa työllistänyt tehdas työllistää toistaiseksi enää n.100 työntekijää. Muu tuotanto tehdään nyt alihankintana Kiinassa. Vielä 50-luvulla Yhdysvallat teki maailman teollisuustuotannosta melkein 50 prosenttia, Eurooppa melkein 25 prosenttia ja Itä-Aasia alle 10 prosenttia. Vuonna 2000 Yhdysvaltojen osuus oli pudonnut noin 30 prosenttiin, Euroopan vajaaseen 15 prosenttiin, mutta Itä-Aasian tuotanto oli noussut jo yli 30 prosenttiin.
ENNUSTUS VEROTULOJEN RAPAUTUMISESTA. “Mitä automaattisempia ja pääomavaltaisempia tuotantolaitokset ovat, sitä vähemmän ne maksavat veroja. Poliitikot joutuvat kilpailemaan verohelpotusten alennusmyynneillä ja erikoistarjouksilla saadakseen yhä harvemmat jaossa olevat työpaikat ja tuotannon hakeutumaan omiin maihinsa. Poliitikot ovat siis vapaaehtoisesti luopumassa niille kuuluvasta ‘yhteiskunnallisesta tingistä’ eli verotuloista”. (s.260)
Kasvavasta tuotannosta ei enää synny jaettavaa tuotannon kasvun suhteessa. Vuonna 1980 valtion budjetti oli n. 50 miljardia. Jo 80-luvun lopussa budjetti (v. 90 150 mrd) oli lähes nykyisellä tasolla. Koko 90-luvun budjetti on pysynyt samalla pysähtyneellä tasolla (alle 200 miljardia). Siitä huolimatta valtio on joutunut kiristämään tulo- ja kunnallisveroa ja ottamaan kahden, kahden budjetin verran (420 miljardia) syömävelkaa ja myynyt puolet valtionyhtiöiden osakkeista.
ENNUSTUS DEMOKRATIAN KATOAMISESTA. “Puhtaat kansalliset yritykset joutuvat ensi vuosikymmenen alkupuolella ainakin osittain eurooppalaisten yritysten syrjäyttämäksi. Euroopan kotimarkkinoita tulevat hallitsemaan voimakkaat yritykset, eivät maat”. (s.272)
Poliitikot ovat tänään monikansallisten yritysten ja -pääoman juoksupoikia. Pääoma ja kilpailukyvyn säilyttäminen asettavat poliitikoille yhä ahtaamman hiekkalaatikon. Suurimmat suomalaiset yritykset ovat tänä päivänä monikansallisia yrityksiä, jotka työllistävät jo enemmän muualla kuin Suomessa. Kaksi kolmasosaa pörssistäkin on jo ulkomaisessa omistuksessa.
Tässä oli vain muutamia katkelmia kirjan laajemmista visiosta. Tällaisia samoissa kansissa olevia ennustuksia ei ole taloustieteilijöiden toimesta tehty 80-luvulla.
Näihin ennustuksiin en ole päätynyt vain kristallipalloa ja kahvinporoja tuijottamalla. Eikä ennustuksiin ole tarvittu taloustieteen laskentakaavoja. On tarvittu ihan tavallista talonpoikaista järkeä, suhteellisuustajua ja loogista “poikkitieteellistä” tarkastelua ympäristössä tapahtuviin ilmiöihin. Sen ei pitäisi olla aivan mahdotonta taloustieteilijöillekään.
Näin siis yli 30 vuotta sitten. On hienoa, että Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja professori Markku Wilenius on tullut vähän samoihin johtopäätöksiin. Toivotan hänelle onnea ja menestystä hyvin haasteellisessa Dubain tulevaisuusprojektissa.
Lähteekö Kataisen ”visioilla” Suomi ja maailma nousuun?
Uskon kuitenkin, että Wileniuksella olisi ollut paljon enemmän annettavaa Suomelle Sitran johtajana kuin Jyrki Kataisella. Hän lähti jo pääministerikautenaan pakoon kesken kaiken epäonnistuttuaan hallituskautensa toiseen suojatyöpaikkaan EU:ssa. Kataisen ja Wileniuksen näkemykset tulevaisuudesta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Meillä molemmilla Wileniuksen kanssa on ollut toimintamme alkutaipaleella yhteinen mentori Pentti Malaska, jota Kauppalehti ei aikoinaan ymmärtänyt nostaa julkisuuteen tulevaisuusvisionäärinä – ainoastaan ajan hengen vastaisena atomivoimaloiden ja kapitalismin kriitikkona. Sellainen on Kauppalehden uusliberalistiselle päätoimittajalle suorastaan epäisänmaallinen teko.
Malaskan kunniaksi on kuitenkin perustettu 30 000 euron Futures Award tutkimuspalkinto. Pentti Malaska -tulevaisuuspalkinto perustettiin vuonna 2017 Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Palkinto kunnioittaa professori Pentti Malaskan (1934‒2012) elämäntyötä tulevaisuudentutkimuksen alalla.
Merkittävimmistä tulevaisuustutkijoista Kauppalehti on vaiennut.
Kauppalehden ja muutkin taloustoimittajat ovat olleet ammattitaidottomia ja osaamattomia erottamaan ajoissa vääriä profeettoja oikeista. He ovat olleet jo 1980-luvulta alkaen uusliberalististen talousprofessorien uskomusten sokaisemia. Nyt vasta kun ”kapitalismi on rikki”, Wileniuskin on saanut palstatilaa Kauppalehdessä.
Kauppalehden päätoimittaja on evännyt ”vapaan journalismin nimissä” kaikki vapaata markkinataloutta kritisoivat näkemykset vaikka kaikki tärkeimmät vapaan markkinatalouden lobbausjärjestöt kuten IMF, OECD, Maailmanpankki ja jopa johtava talouslehti Financial Times ovat kritisoineet julkisesti nykyistä täysin vapaaksi päästettyä kapitalismia.
Jopa vapaan kapitalismin ylipappi Francis Fukuyama on tullut toisiin ajatuksiin. Hän on todennut globalisaatiosta: ”Ovatko tehokkuuden maksimoimiseksi luodut hauraat ja pitkät toimitusketjut tarpeeksi toimivia kestääkseen sokit, joita tulevaisuus tarjoaa?”
”Ihmisten, ideoiden ja kaupan vapaus yli rajojen toi hyvin myönteisiä muutoksia, nosti monia ihmisiä köyhyydestä ja teki monista rikkaita. Se aiheutti myös monenlaista epätasa-arvoa, joka muodosti perustan globalisaation vastareaktiolle.”
Fukuyama ei usko, että globalisaatiota voisi peruuttaa. ”Valtioiden tulee kuitenkin kontrolloida voimakkaammin globalisaation äärivaikutuksia”.
Malaska teki niin jo 20 vuotta sitten Eduskunnan tulevaisuus-seminaarissa. Olisikohan Kauppalehdellä kunnianpalautuksen paikka? – Ihan vaan tasapuolisen journalismin nimissä.
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 68. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja loput etusivun lopusta).