Suomen sosiaalimenot ovat noin 20 miljardia. Se on paljon rahaa ja siihen ovat iskeneet silmänsä yksityiset bisnesyhtiöt. Siksi kokoomus ja Sipilän hallitus on ottanut sydämenasiakseen kilpailuttamisen ja yksityistämisen.

Elinkeinoelämän propagandalinko Eva on Matti Apusen johdolla tuottaneet pamfletin: ”Seitsemän syytä sairauteen – Miksi terveydenhuolto ei toimi”. Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank, joka on EVA:n hallituksen jäsen, on pamfletin näkemysten kokoaja.

Siinä yritetään luoda mielikuvaa, että Suomen terveydenhuolto on täysin retuperällä ja se tehostuu vain yksityistämällä. Siitäkin huolimatta, että pari vuotta sitten Suomen julkishallinnon tehokkuus rankattiin Euroopan Komission ja Maailmanpankin mukaan EU-maiden parhaaksi.

nro-18-julkishallinnon-tehokkuus-eu-maissa-2008-ja-2013

Eikä terveyspalveluissakaan ole mitään vikaa. Suomen terveydenhuolto on erityisen tehokasta hintaansa nähden, kehuu tuore EU-vertailu – ”Inspiraation lähde muillekin”.

Suomi pärjää hyvin eurooppalaisessa terveydenhuollon vertailussa (Euro Health Consumer Index). Sijoitus on 35 maan joukossa kahdeksas, mutta erot sijoille 3–8 päätyneiden välillä ovat pieniä.

Suomen terveysmenot olivat raportin vertailun mukaan alle 4 000 euroa asukasta kohti vuonna 2014, kun hyviä tuloksia vertailussa saaneet Luxemburg, Sveitsi ja Norja käyttivät 6 000–7 000 dollaria, Hollantikin yli 5 000 dollaria.

Toisaalta runsas rahoitus ei tee terveydenhuollosta hyvää, raportti huomauttaa: Ruotsin menot olivat yli 5  000 dollaria asukasta kohti, mutta vertailussa tuli sija 12.

Vielä tuoreemman Washingtonin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Suomi rankattiin seitsemänneksi koko maailmaa käsittäneessä vertailussa kertoi avovaltainen Lancet-lehti.

Voittaja oli veroparatiisi Andorra ja heti takana Islanti ja pohjoismaat. Apusen ihannoima ja Suomeen markkinoima yksityiseen yhdysvaltalainen yksityinen terveydenhoitojärjestelmä oli vasta sijalla 35 Viron ja Montenegron välissä.

Yhdysvallat käyttää terveydenhoitoon asukasta kohden tutkimuksen mukaan 9 000 dollaria vuodessa, enemmän kuin mikään muu valtio. Tästä huolimatta se sai varsin alhaiset pisteet monen sairauden hoidossa.

Apuselta on yksityistämiskiimassa unohtunut, että yksityistämisen mallimaassa Yhdysvalloissa terveydenhoitopalveluiden osuus BKT:sta on kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Vuonna 2013 Yhdysvallat käytti 16,4 % bruttokansantuotteesta terveydenhuoltoon, kun samana OECD-maiden keskiarvo oli 8,9 % ja esimerkiksi Suomi käytti terveydenhuoltoon vain 8,6 % bruttokansantuotteesta.

Yhdysvalloissa kansasta 16–28 % kuuluu julkisen (mm. köyhien ja vanhusten ohjelmat) ja 68 % yksityisen terveysvakuutuksen piiriin. Lisäksi n. 30 miljoonaa on julkisten terveyspalveluiden ulkopuolella.

Yksityisestä terveydenhoitojärjestelmästä on ”kannustavia” kokemuksia Yhdysvalloista. Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan vuonna 2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa kuoli vuodessa 45 000 ihmistä siksi, ettei heillä ole sairasvakuutusta.

On toistaiseksi epäselvää, kuinka presidentti Obaman vesitetty vuoden 2010 terveydenhuoltouudistus on muuttanut näitä lukuja.

Maailmankuulu Columbian yliopiston kestävän kehityksen ja terveyspolitiikan professori taloustieteilijä Jeffrey Sachs varoitti äskettäin Suomen päättäjiä: ”Markkinatalous ei sovi terveydenhuoltoon”

”Yhdysvaltain terveyshuollosta on muodostunut monopolisoitu puoliyksityinen järjestelmä, joka maksaa lähes tuhat miljardia dollaria enemmän kuin sen pitäisi maksaa. Ylimääräiset kustannukset ovat noin viisi prosenttia suhteessa Yhdysvaltain bruttokansantuotteeseen. Se on valtava taakka jopa näin rikkaalle maalle”, Sachs varoitti.

Sote-uudistus on ollut jo useamman vuoden kaikkien poliitikkojen huulilla. Kokoomuksen keppihevosena on ollut ”vapaa valinta”, yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen. Sote-uudistuksen tavoitteeksi on asetettu kolmen miljardin euron säästöt vuosina 2019-2029.

Valinnanvapausjärjestelmään siirrytään kahden vuoden siirtymäkauden kautta. Ensimmäiseen vaiheeseen sisältyvät muun muassa suoran valinnan ja asiakasseteleillä annettavat palvelut.

Toisessa vaiheessa on tarkoitus saada esimerkiksi enemmän palveluita valinnanvapauden piiriin. Yli puolet kunta-alan henkilöstöstä on tarkoitus olla maakuntakonserneiden palkkalistoilla vuoden 2019 alussa.

On luvattu, että kansalaiset saavat vapaasti valita joko kunnallisen tai yksityisen tuottamat terveyspalvelut.

On pidetty ikään kuin itsestään selviönä, että yksityiset tuottavat halvemmalla kuin julkinen. Ei ole pohdittu sitä, mitä tapahtuu kun yksityinen yritys menee nurin eikä sitä, että yksityinen palkkaa vain määräaikaisia työsuhteita koska seuraavan kilpailutuskierroksen tuloksesta ei ole täyttä varmuutta.

Ruotsissa julkisten palvelujen kilpailuttaminen aloitettiin suurin toivein ja odotuksin 1990-luvun alussa. Vuonna 2011 julkaistiin elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen SNS:n sosiaali- ja terveyshuollon huippututkijoilta tilaama raportti kuitenkin paljasti, ettei julkisten palvelujen kilpailuttaminen ollut parantanut niiden laatua eikä tuonut kustannussäästöjä, kuten oli tarkoitus. Näin kertoi Ruotsissa asuva toimittaja Markku Vuorio yhteenvedossaan ja jatkoi:

”Uusin yksityitämispolitiikan vaikutuksia arvioinut julkisen talouden asiantuntijaryhmä ESO:n raportti ilmestyi maaliskuussa 2017. Sen mukaan 30 vuoden aikana toteutetulla markkinahenkisillä reformeilla ei ole saavutettu niille asetettuja tavoitteita”.

Raportti kehotti poliitikkoja kääntämään kellon viisareita taaksepäin ja ottamaan uudelleen ohjat käsiinsä julkisten palveluiden tuotannossa, jotta yritysten voitontavoittelun aiheuttamalta verovarojen tuhlaukselta voitaisiin välttyä.

Suomen valinnanvapausmalli eroaa Ruotsin mallista siinä, että Ruotsissa vastaava malli toteutettiin ilman pakkoyhtiöittämistä. Evan Apunen on markkinoinut Ruotsin mallia lukuisissa yhteyksissä positiivisena esimerkkinä yksityistämisestä.

Ruotsissa raha seuraa potilasta –malli lisäsi perusterveyspalvelujen tarjontaa vain suurten asutuskeskusten hyvätuloisten asuinalueilla

Hoidon saannin eriarvoisuus alueiden ja yhteiskuntaluokkien välillä on kuitenkin kasvanut. Hoitoa ovat saaneet eniten hyvätuloiset potilaat, jotka tarvitsevat sitä vähiten. Tämä käy ilmi Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2015 julkaisemasta raportista, toteaa Vuorio.

Suomalaisten asiantuntijaprofessoreiden mielipiteille hallitus ei annata arvoa vaikka he yhteisessä julkilausumassaan toteavat: ”Vain uhkarohkeat insinöörit päästäisivät astronautit ensimmäiseen koerakettiin” – tällaista sote-mallia ei ole kokeiltu missään muualla maailmassa.

Kuitenkaan ei ole julkisuudessa puhuttu mitään kansalaisten terveyskeskusten maksujen suuruudesta. Siitä herää lukuisia mielenkiintoisia kysymyksiä – ellei peräti pelkoja.

Kun olen käynyt kunnallisessa terveyskeskuksessa, kotiin on tullut 25-30 euron lasku per käynti. Vaikka omavastuuosuus on viime vuosina noussut, on se vielä kohtuullinen paitsi kaikkein köyhimmillä.

Nro 19 Ennen köyhätkin hyötyivät kasvusta 1966-2011

Valtiotieteen tohtori Assi Liikanen on kysynyt julkisuudessa, saako hän mennä tulevaisuudessa terveyskeskuksen sijaan yksityiselle lääkäriasemalle, jonka taksat ovat 60-120 euroa käynniltä?

Kela on korvannut saman verran, minkä lääkäriasema on veloittanut toimistomaksuina. Ero on suuri julkisiin palveluihin (enintään 29,30 euroa) nähden. Nousevatko kaikkien asiakasmaksut vai mistä erotus korvataan?

Yksityisiltä lääkäriasemilta ohjataan hanakasti (varmuuden vuoksi) myös yksityisiin laboratorioihin, koska yksityiset lääkärit ovat usein osakkaina näissä laboratorioissa.

Nyt herää kysymys, nousevatko kunnalliset lääkärikäyntien maksut yksityisten lääkäreiden palkkioiden tasolle vai laskevatko niiden palkkiot kunnallisten palkkioiden tasolle? – Sipilän hallitus on ollut ”jostakin syystä” näistä kansalaisen terveyskeskusten maksuista ja niiden suuruudesta hiirenhilaa.

Epäilen vahvasti, että tuskin yksityiset palvelut laskevat hintojaan terveyskeskusten laskutuksen tasolle vaan erotus haetaan yhteiskunnan tai potilaan taskusta. Jo nyt kunta ohjaa jo esimerkiksi hammaslääkäripalveluja yksityiselle sektorille ja maksaa hintojen erotuksen.

Kun tämä hyvä käytäntö murretaan ”vapaus valita” -ideologian perusteella, voi käytäntö muuttua vallan villiksi. Kun asiakas saa vapaasti mennä yksityiselle puolelle välittämättä hinnasta, yksityinen sektori voi hinnoitella palvelunsa taivaisiin ja yhteiskunta maksaa.

Yksityinen sektori voi myös parantaa tulostaan, valitsemalla (kuten työterveyshuollossa) helpoimmat asiakkaat, jotta tunnissa menee useampi potilas läpi. Monisairaat vanhukset jäävät sitten kunnan riesaksi ja yksityinen puoli kaivaa rusinat pullasta.

Yksityistämisen seuraukset on huomannut jo kansakin. Jopa Evan oma raportti toteaa, että vielä vuonna 1992 jopa 52 prosenttia kanalaisista halusi ulkoistaa laajasti palveluja. Nyt (2017) enää 21 prosenttia.

Hallituksen sote-linjaukset merkitsevät toteutuessaan asiakasmaksujen nousua, arvioi sosiaali- ja terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehto Lännen Medialle.

Linjauksissa todetaan aika selväsanaisesti, että asiakasmaksut tulevat nousemaan. Aikaisemmin sitä ei ole suoraan sanottu, Lehto sanoo. Lehto on Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan jäsen.

Kelan korvausten osuus hoitokuluista on pienentynyt 90-luvulta lähtien puoleen lähtötasosta.

Tällä hetkellä sairausvakuutuksen kautta korvatuissa yksityisen terveydenhuollon käynneissä omavastuut ovat paljon korkeammat kuin julkisen puolen maksut. Jos nämä yhdistetään tähän systeemiin, ne aiotaan jakaa kaikkien palvelunkäyttäjien kesken, jolloin maksut tulevat nousemaan kaikilla, Lehto sanoo.

Lehdon mukaan asiakasmaksujen korotuksia on odotettavissa myös sen tähden, että sote-uudistuksella tavoitellaan kestävyysvajeen vähentämistä kolmella miljardilla eurolla. Hallituksen julkistamissa sote-linjauksissa lähdetään siitä, että palvelut rahoitetaan jatkossa valtion verotuksella, mutta kokonaisveroaste ei kiristy.

Lehto arvelee, että miljardien eurojen siirto kuntien verotuksesta valtionverotukseen ilman tulonjakovaikutuksia on vaikea tehtävä, josta käydään vielä kiivasta poliittista vääntöä.

Lehdon mielestä hallituksen linjaus on riskialtis pienille kunnille jo niiden kiinteistöomaisuutta ajatellen. Hallituksen suunnitelmien mukaan sosiaali- ja terveyspalveluissa käytetyt kiinteistöt jäävät edelleen kuntien omaisuudeksi, vaikka toiminta siirtyykin maakuntien vastuulle.

Haja-asutusalueilla kuntien käsiin jää kiinteistöjä, joille ei ole käyttöä. Kyse ei ole pikkujutusta, sillä kiinteistöjä vastaan on otettu isoja lainoja, jotka jäävät kuntien nimiin.

Kun toimijoiden lukumäärä lisääntyy, kilpailuttaminen vaatii oman organisaationsa ja byrokratiansa. Kokonaiskustannukset lisääntyvät eivätkä kilpailuttamisen teoreettiset odotukset toteudu. Samalla terveyspalveluiden läpinäkyvyys ja hoitoketjujen toimivuus vaarantuvat. Kansanvalta katoaisi virkamieshimmeleihin.

Yksityiset terveys- ja hoiva-alan konsernit ovat nielaisseet jo ennen soteuudistusta ison siivun julkisista palveluista. Omistajilleen yhtiöt ovat kultakaivoksia, joista on kaivettu muhkeimmillaan kymmenien miljoonien pääomatulot.

Nro 3 Ylimmän prosentin veroaste

Markkinat paisuttavat hoiva-alan omistajien ja johdon kukkaroa. Suomen 20 suurimman hoivayritysten liikevaihto oli jo v. 2014 reilusti yli miljardin. Neljässä vuodessa liikevaihto lähes kaksinkertaistui.

Nämä uudet yritykset kuten Mehiläinen, Attendo, Esperi Care, Terveystalo, Pihlajalinna jne. ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen ja tulleet kuuluisiksi veronkierrosta ja monimutkaisista yritysjärjestelyistä.

Tästä esimerkki on Attendoon kuuluva Terveyden Tuottajat Oy. Se muun muassa neuvoo lääkäreitä kanavoimaan korkeasti verotettuja ansiotuloja matalamman verotuksen pääomatuloiksi eli niin sanotuista työpanososingoiksi.

Näiden firmojen omistajat ja johto on saanut miljoonatuloja, jotka on usein piilotettu hallintarekistereihin ja veroparatiiseihin.

Nro 9 Veroparatiisitoiminta kasvussa

Meillä on jo esimerkki terveyspalvelujen yksityistämisestä apteekki-ala, joka pitäisi ottaa yhteiskunnan haltuun. Miljoonatuloihin pääsi esimerkiksi vuonna 2015 Espoon Matinkylän apteekin apteekkari Pirjo-Riitta Ahokas, joka tienasi yhteensä 1 215 574 euroa.

Ilta-Sanomien selvityksessä yli miljoonan tuloihin pääsivät myös Espoonlahden apteekin apteekkari Mika Vidgrén, Korson apteekin apteekkari Sirkka-Riitta Weckström sekä Vantaanportin apteekin apteekkari Jari Kiviranta. Tätä on Apusen mainostama yksityistäminen ja sen tuomat uudet ”mahdollisuudet”.

Nro 17 Suomen valtion budetti 2000-2015.

Professori Markus Jäntti on pohtinut onko julkinen sektori liian suuri vai pieni? Taloustiede ei anna tähän vastausta. Toimintojen luonne ratkaisee kuuluuko, sopiiko julkiselle sektorille. opetus, varhaiskasvatus, lastensuojelu, terveyden hoito, vanhusten hoito, sosiaalivakuutus, asumis- ja toimeentulotuki. Kansalaiset voivat siis hyvin miettiä julkisen sektorin laajuutta ja yksityistämisen ihmeitä tekevää vaikutusta.

Kokoomuksen yksityistämiskiima perustuu enemmän ideologisiin kuin taloudellisiin motiiveihin. Maailmalla on kuitenkin yksityistämisestä karmeita kokemuksia.

Esimerkki Isosta-Britanniasta. Thatcher yksityisti siellä rautatiet, jolloin sekä turvallisuus että kalusto rappeutuivat. Jotta rautatiet pysyisivät edes toiminnassa, valtio on joutunut tukemaan sitä kolmella miljardilla punnalla.

Tukiaisia jouduttiin maksamaan, vaikka matkalippujen hinnat nostettiin tähtitieteellisiksi. Silti sijoittajat rahastivat satoja miljoonia puntia. Esimerkiksi sijoittaja ja miljonääri Richard Branson sai Virgin Trainista osinkoina 18 miljoonaa puntaa. Yksityistäminen epäonnistui niin pahasti, että 66 prosenttia briteistä haluaa rautatieyhtiöt takaisin valtiolle.

Tätä samaa yksityistämistä kokoomuksen liikenneministeri Anne Berner yritti laittaa jo kertaalleen maksetut maantiet yksityiseksi ”bisnesalustaksi”. Tätä ideologista hurmahenkisyyttä jopa kokoomuksen omat ministerit kauhistelivat. Käteen jäi vain yli 300 000 euron konsulttilasku.

Intiassa on jo yksityistettyjä jokia. Joen yksityistäminen on varsin helppo operaatio. Aita vain joen eteen ja veden ottaminen maksulliseksi. Tällaisin keinoin luodaan kehitysmaiden ”talousihmettä”.

Kokoomukselle auringon paisteen myyminenkään ei ole kovin kaukana yksityistämisen todellisuudesta ja ilman hengittäminenkin maksullisena antaisi mahtavia bisnesmahdollisuuksia.

Jos julkinen palvelu romutetaan ja palveluiden tuotanto muuttuu yksityiseksi, tuotettujen palveluiden markkina-arvo nousee kohisten. Toisin sanoen talous kasvaa ja sitähän Sipilän hallitus haluaa – vaikka väkisin ja keinotekoisesti ja vieläpä perustuslain vastaisesti.

Historioitsija, professori Markku Kuisma on sanonut Seura-lehden haastattelussa (3/2017) ytimekkäästi: Byrokratialle, organisaatiohimmeleille ja ahneudelle Kuisma on osannut ilkkua ennen kuin nykyisiä sote-linjauksia aavisteltiinkaan.

Kaiken yhtiöittämistä, esimerkiksi alueellisten ja niin sanottujen luonnollisten monopolien privatisointia hän ei ymmärrä. ”Sehän on kun antaisi setelikoneen yksityiseen käyttöön”.

 

Ari Ojapelto Tietokirjailija

PS. Jutussa esitettävät graafit ovat kirjoittajan uusimmasta kirjasta: ”Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua”.