Työmarkkinakierros on polkaistu käyntiin Metsäteollisuuden vaatiessa nollakorotuksia palkkoihin tällä neuvottelukierroksella. Koska yleinen inflaatio kuitenkin syö keskimäärin suurimman osan yleisistä korotuksista on helppo laskea nollakorotuksen olevan kehityksenä negatiivinen kun puhutaan palkansaajista.
Näin mitään nollakorostusta ei todellisuudessa ole edes olemassa vaan kyse on vedätyksestä jolla jätetään huomiotta yleiset korkotason heilahtelut, hintakehitys ja yleisen inflaation vaikutus itse valuutan arvoon.
Viime vuosien aikana erityisesti Sipilän kaudella on saatu myös työntekijäpuolella valitettavan monelle myytyä ajatus alempien palkkojen korreloimisesta alempina verotasoina ottamatta huomioon kuitenkaan julkisen sektorin ja veropohjan yhteyttä. Kaikki leikkaukset sillä puolella heikentävätkin julkisen sektorin toimintaa ja vaikuttavat suoraan esimerkiksi koulujen, sairaaloiden ja päiväkotien rahoitukseen.
Sen sijaan ehdotetut nollakorotukset eivät kerrytä yhteiskunnan pääomaa millään lailla vaan nyt tarjottu talouskasvu hyödyntää ensi sijaisesti yrityksiä joiden verotasoon kaikki leikkaukset tekevät myös sievoisen yrityskohtaisen hyödyn.
Nollakorotusta ei missään olosuhteissa pidäkään lähteä hyväksymään sillä edellisten lomarahaleikkausten seurauksena suuren osan suomalaisista ostovoima on jo joka tapauksessa miinusmerkkinen.
Vahva julkinen sektori pystyy tasapainottamaan taloutta elvyttävillä toimenpiteillä paremmin kuin markkinahäiriöihin johtava uusklassinen malli missä säätely puretaan luottaen sokeasti markkinoiden kykyyn tasapainottaa itseään. Kuitenkin tämä markkinoiden säätelykyky on jo monesti todettu toimimattomaksi malliksi ja lopulta aina kuitenkin huudetaan yhteiskuntaa avuksi pelastamaan markkinoita.
Tämän takia en itse kannata korrelointia veroalennuksin vaan nimenomaan riittävää palkkatasoa ja inflaation mukaista kehitystä. Metsäteollisuuden viimeisintä avausta ei sen takia voi puolustella kuin ahneudella.
Valitettavasti talouden isossa kuvassa sekä yrityspuolella, että keskustalais-oikeistolaisessa hallitusrintamassa on unohdettu talouden iso kuva. Loppuviimeksi yrityksen kannattavuutta eivät nimittäin luo yrityksen omat toimet, vaan kuluttaja joka rahoittaa tuotteiden tai palveluiden oston kautta yrityksen toimintaa.
Kun kuluttaja unohdetaan kuviosta heikentämällä palkansaajan asemaa heikennetään itse asiassa yrityksen kannattavuutta ja säästöstä saadut optiovoitot perustuvat kannattavuuden sijaan pelkälle saavutetulle säästölle.
Tällainen talousajattelu on lyhytnäköistä ja johtaa muutamien sijoittajien rikastumisen jälkeen taloudelliseen syöksykierteeseen jossa kansan enemmistö joutuu lopulta kannattamattomuuden maksumiehiksi.
Nollakorotus on vedätys!