Demokratia on tunnetuin kreikankielinen sana, joka on myös suomenkielessä päivittäisessä käytössä. ”Kansa” tai ”monet” (demos) yhdistyy siinä ”komentoon” ja ”valtaan” (kratos). Demokratia on siis kansankomentoa? Tämä kansankomento puhui eilen, kun ranskalaiset valitsivat maalleen presidentin ja kreikkalaiset uuden parlamentin. Tällä kertaa se puhui markkinavaltaa kovemmalla äänellä.
Kummankin maan vaalituloksen voi lukea syväksi protestiksi politiikalle, jossa kansan valitsemat päättäjät ovat luovuttaneet valtaansa markkinavoimille ja suistaneet sitä kautta maansa eriarvoisuuteen ja vähintäänkin kansan kahtiajakoon.
Ranskassa sosialisti Francois Hollanden voitto herättää toivoa myös siksi, että sosialistit ovat aina olleet enemmän vasemmalla kuin monet eurooppalaiset aatetoverinsa, mukaan lukien meikäläiset konsensusdemarit. Hollande on luvannut suunnanmuutosta, jolla olisi myönteiset vaikutukset myös Suomeen. Hän on sanonut neuvottelevansa uusiksi Euroopan unionin talouskurisopimuksen, joka luovuttaisi jäsenmaiden budjettivaltaa ei-kenellekään vastuussa olevalle EU-komissiolle ja pakottaisi maat uusliberalistisen budjettikurin rautahäkkiin.
Hollanden suomalaista puoluetoveria, ulkoministeri Erkki Tuomiojaa mukaillen: talouskurisopimus on parhaimmillaan hyödytön ja pahimmillaan vahingollinen.
Kreikassa poliittinen myllerrys oli vielä rajumpi. Kansa rankaisi ankarasti vallantäyteistä, veltostunutta ja korruptoitunutta valtaeliittiä, joka on politiikallaan ajanut maan täyteen konkurssiin ja sitä seuranneeseen sosiaaliseen räjähdykseen. Maan aiempaa valtatandemia edustaneen sosialistisen Pasokin ja kokoomuksen veljespuolueen Uuden demokratian yhteinen kannatus luhistui dramaattisesti, aiemmasta noin 80 prosentista 32 prosenttiin.
Kahden poliittisen klaanin raskain synti oli kuitenkin se, että ne sitoivat Kreikan EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n määräämään valtavaan julkisen sektorin leikkauspakettiin, joka asetettiin ehdoksi valtion saamille lainoille.
Maanvyörymävoiton voiton saivat vasemmiston puolueet, jotka jyrkästi, mutta asia-argumentein vastustivat velka- ja talouskriisiin täysin syyttömien ihmisten pakottamista maksumiehiksi. Maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi vasemmistokoalitio Syriza, jonka ytimen muodostaa Suomenkin Vasemmistoliiton yhteistyöpuolue Synaspismos.
– Tämä on muutoksen viesti, viesti Euroopalle, että rauhanomainen vallankumous on alkanut. Barbaariset taloussopimukset eivät enää vetele, julisti Syrizan puheenjohtaja Alexis Tsipras, josta on tullut Kreikan politiikan superkomeetta.
Tsipras on eräänlainen Kreikan Arhinmäki, entinen puolueen nuorisoliiton aktiivi, jota valtapuolueet ovat syyttäneet katumellakoiden järjestämisestä ja vähintäänkin jonkinlaisesti anarkistien tukemisesta.
Vasemmistojohtajan kuvaus Kreikalle määrätyn taloussopimuksen barbaarisuudesta on oikea. Kyse on siitä, että EU on ajanut Kreikan sisäiseen devalvaatioon. Kun yhteisvaluutta euron oloissa valuuttakurssi ei jousta, on palkat, työehdot, sosiaaliturva ja tavalliset ihmiset pantu joustamaan.
Palkkakustannuksia on tarkoitus leikata 15 prosentilla vuoteen 2015 mennessä. Kaikkiaan 150 000 virkamiestä pannaan pihalle samaan vuoteen mennessä. Lisäksi minimipalkkoja leikataan yli viidenneksellä ja alle 25-vuotiailta nuorilta tämän lisäksi vielä ylimääräiset 10 prosenttia. Lisäksi eläkkeistä otetaan päältä pois 15 prosenttia ja työttömyysturvasta jopa kolmas.
Kyykytyspaketin tavoitteena on, että Kreikan julkinen velka painetaan 120 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Nykyisin velka on noin 160 prosenttia. Jotta tavoite saavutettaisiin, pitäisi Kreikan valtion tehdä valtavia ylijäämiä seuraavat kahdeksan vuotta. Jos ihmisiltä viedään toimeentulo, he eivät voi maksaa veroja, jolla valtio voisi taas lyhentää velkaansa.
Ei olekaan ihme, että kreikkalaisia hiukan nyppii, varsinkin jos tietää, että ei taatusti itse ole ollut politiikan ja rahoituslaitosten herrojen seikkailuista vastuullinen.
Toivottavasti Ranskan ja Kreikan vaalien jälkeen myös muualla Euroopassa demokratia eli kansankomento puhuu kovemmalla äänellä kuin markkinavalta.