Osalla Suomen herroja on nyt meneillään jonkunmoinen juoksuaika. Median suosiollisella myötävaikutuksella on lietsottu hurmiota ja hekumaa siitä, kuka lupaa suurimpia alennuksia omiin tuloihinsa.
Perusviesti palkansaajien ja tavallisen rahvaan suuntaan näyttää selvältä. Kun me olemme valmiita tekemään osamme, seuraavaksi on teidän vuoronne.
Kollektiivinen palkanalennuspaniikki on erikoinen ilmiö siksikin, että mikään objektiivinen, reaalimaailman tosiasia taloudessa ei sitä vaadi. Tai sitten jossain on piilossa salaista tietoa. Valtiovarainministeriön suhdannekatsauksen mukaan talous kasvaa tänäkin vuonna ja ensi vuodeksi on luvassa jo reippaampaa kasvua. Lisäksi ministeriön katsaus on ennusteista synkimpiä.
Yleinen hokema on ollut, että vientiteollisuuden pitäisi olla suunnannäyttäjä palkkaneuvotteluissa. Onko nyt presidentti ensimmäistä kertaa historiassa lähtenyt avaamaan tulokierrosta omalla esimerkillään? Tämä tietenkin kiistetään, mutta siihen suuntaan vaikutukset vievät, kun Sauli Niinistö ilmoitti halustaan luopua hänelle lankeavasta presidentin palkkion korotuksesta.
Sauli Niinistöstä onkin tullut Suomen taitavin oikeistopopulisti. Samalla hänen vaalikampanjaansa avittaneet työnantajat ovat saaneet rahoilleen hiukan vastinetta.
Vaatimuksia yleisestä palkkojen alentamisesta ovat – porvarillisen median massiivisella tulituella – esittäneet myös EK:n puheenjohtaja Ilpo Kokkila ja järjestön toimitusjohtaja Jyri Häkämies.
Onko tämä puhdasta sattumaa? Onko sattumaa sekin, että ensin palkkojen leikkaamista vaati viime syksynä Kokkila, sitten Häkämies. Tämän jälkeen omista palkanalennusaikeistaan tiedotti Niinistö, sitten Häkämies – samalla kun Häkämiehen ja Kokkilan palkkakampanja yhä jatkuu ja voimistuu.
Onkin hyvä kiinnittää huomiota kolmikon välisiin vaalirahoituksen ravintoketjuihin. Kokkila on jäsen kokoomuksen vaalirahoitustyöryhmässä. Lisäksi hän on rahoittanut sekä omasta kukkarostaan että firmojensa puolesta Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjaa ja Jyri Häkämiehen eduskuntavaalikampanjaa.
Kokoomuksen aloittelevat kansanedustajat Sauli Niinistö, Kari Häkämies ja Heikki A. Ollila tunnettiin eduskunnassa aikanaan liikanimellä Tupu, Hupu ja Lupu. Nyt kehään ovat astuneet uudet veljenpojat: Niinistö, Karin veli Jyri Häkämies ja Kokkila, vaikka tämä taitaakin olla enemmän Roope Ankka. Ainakin hänen rahasäiliöstään on löytynyt muutama kolikko kahden muun vaalikampanjoihin.
* * *
Vaikka kolmikko onkin samaa porvarillisen Ankkalinnan väkeä, on palkanalennuspuheissa erilaisia tasoja. Voi olla, että presidentti on vilpitön ja haluaa taitavana populistina näyttää, että näin tätä maata nyt arvojohdetaan.
Presidentin osa esimerkin näyttämisessä on helppo. Niinistö on suuren osan elämästään nauttinut erittäin korkeita tuloja kansanedustajana, ministerinä, Euroopan investointipankin varapääjohtajana ja nyt presidenttinä. Presidentin nettotuloihin pääseminen edellyttäisi noin 300 000 euron vuosituloja eli noin 25 000 euron kuukausipalkkaa.
Lisäksi kun omistaa 500 000 euron sijoitukset (tieto presidentinvaalien ajalta) on helppo sanoa, etten otakaan puhtaana käteen 13 300 euroa kuussa vain ainoastaan runsaat 10 000. Mahdollista tulevaa talousahdinkoa lievittää sekin, että presidentille jokapäiväinen eläminen ei käytännössä maksa mitään. Silti: tasavallan päämies taatusti ansaitsee palkkion ja edut, joita hänellä on. Ja jos kokee, että se on liikaa, voi osasta luopua. Se on täysin hyväksyttävää.
Mutta onko Niinistö lainkaan pohtinut, mitä tästä seuraa?
Kun presidentti oli avauksensa tehnyt, ei eduskunnan puhemies voinut olla tähän reagoimatta. Hänen oli pakko vastata, että myös kansanedustajat osallistuvat talkoisiin ja näyttävät esimerkkiä. Tämä on ystävällinen tulkinta, sillä tuskin puhemies tekee linjaratkaisuja iltapäivälehtien otsikoiden perässä.
Mutta kun näytetään esimerkkiä, kenelle sitä näytetään ja missä tarkoituksessa? Mitä muiden pitäisi tehdä esimerkin innoittamana?
Jos oikeasti halutaan isotuloisten kantavan enemmän kortta kekoon, nostetaan silloin tuloverotusta kaikilta niiltä, jotka tienaavat yhtä paljon tai enemmän kuin kansanedustajat. Silloin vajeita tukkimaan tulevat muutkin kovatuloiset kuin vain ne, jotka on valittu valtiollisiin luottamustoimiin. Samaan aikaan myös pääomatulojen verotusta nostettaisiin tuntuvasti.
Häkämies sanoi luopuvansa raamisopimuksen mukaisesta kahden prosentin korotuksesta, minkä lisäksi viisi prosenttia otetaan pois.
EK:n tietojen mukaan Häkämiehen tulot ovat samalla tasolla kuin hänen edeltäjällään Mikko Pukkisella. Tämän verotettavat tulot olivat viimeisten, vuoden 2011 tietojen mukaan 346 000 euroa eli noin 29 000 euroa kuussa. Samana vuonna Häkämies tienasi ministerinä noin 150 000 euroa. Kun hän siirtyi Etelärannan operatiiviseen johtoon, tulot siis yli kaksinkertaistuivat. Siinä on palkkaleikkuria kerrakseen.
On hyvä, että herrat ymmärtävät joskus hävetä ylisuuria tulojaan. On oikein, jos nyt on tehty päänavaus johtaa siihen, että kuriin laitetaan yritysjohtajien ylimitoitetut palkat, optiot, kannustinpalkkiot ja bonukset. On hyvä, jos osakkeenomistajat tyytyvät osinkomalttiin ja myös heidän verotustaan nostetaan.
Nyt ei taida kuitenkaan olla kyse siitä – vaan kansan pehmittämisestä nollalinjaan, uusiin leikkauksiin ja niin sanottuihin rakenteellisiin uudistuksiin. Kun ne on hoidettu, saadaan samojen herrojen tulokehitys palautettua taas oikealle uralle – huomattavasti nopeammaksi kuin niillä, jotka tuloksen heille tekevät.
Ette usko? Näin todistaa Niinistön, Häkämiehen ja Kokkilan puoluetoveri, pääministeri Jyrki Katainen kirjoituksessaan MTV3:n nettivieraspalstalla:
”Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe oli vahva arvopuhe. Yksi ydinviesteistä oli tarve vahvistaa yhtenäisyyttä, samassa veneessä olemisen tunnetta. Tämä on tärkeä viesti. Suomi on talouden kannalta erittäin haastavassa tilanteessa. Edessä on leikkauksia ja veronkorotuksia jo aiemmin tehtyjen päälle.”
Eli kun uusia leikkauksia tulee, on se vähän kuin itseltään leikkaisi.