Kun maan ensimmäisten aluevaalien viimeinen kampanjaviikko kääntyy loppusuoralle, on puolueiden välille syntynyt iso riita palveluseteleistä. Palvelusetelillä kuntalainen saa julkiselta puolelta avustuksen yksityisen palvelun maksamiseen.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on puoluejohtajien vaalitenteissä tuonut hyvin esiin setelien ongelmat. Ne hajauttavat julkisen terveydenhuollon rajallisia voimavaroja eri suuntiin yksityisille toimijoille. Lisäksi setelit lisäävät erityisesti terveyspalveluissa ihmisten pompottelua vastaanotolta toiselle.

Kokoomuksen Petteri Orpo vaatii, että palveluseteleistä pitää tehdä pakollisia tulevilla hyvinvointialueilla. Esitys on pöyristyttävä. Se loisi sote-yhtiöille rahastusautomaatin.

Vaatimus osoittaa, skandaalifirma Attendon vaalirahoitus kokoomukselle on mennyt sen kannalta oikealle puolueelle.

Suomen Kuvalehden mukaan myös vihreät ovat saaneet Attendon avustuksia vaaliseminaareihinsa. Tästäkö Koijärven veteraanit aikanaan unelmoivat? Kun me joskus pääsemme valtaan, viemme vanhukset ja vammaiset pörssiyhtiön taseeseen. Tähän on hyvä lisätä se, että ainakin Vantaalla vihreät ovat tukeneet myös terveysasemapäivystysten väliaikaisia ja perheneuvoloiden pysyviä sulkemisia.

Olen itse yrittänyt olla johdonmukainen ja esittänyt Vantaalla viimeisen yhdeksän vuoden ajan käytännössä kaikkien uusien palveluseteleiden hylkäämistä, jos taustalla on ollut yksityinen voitontavoittelu. Kolmannen sektorin yhdistykset ja säätiöt ovat kokonaan toinen asia.

Setelit ovat hyvätuloisten ihmisten ohituskaista palveluihin. Ongelma on, että ne harvoin – jos koskaan – kattavat koko palvelun hintaa. Tämän päälle tulevat vielä maksut jatkotutkimuksista, joissa potilas palautetaan julkiselle sektorille. Tässä vaiheessa yksityisen palvelun hyöty on jo valunut hukkaan.

Miksi samaa resurssia ei voi suunnata julkisiin palveluihin, jossa ihmisestä otetaan kokonaisvaltainen vastuu – ainakin silloin, kun palvelut toimivat niin kuin niiden pitäisi toimia.

Yksityisen perimät lisämaksut eivät myöskään kerrytä maksukattoa eikä niitä huomioida kaikkein köyhimpien kohdalla toimeentulotuessa. Vantaalla kokemus onkin ollut, että seteleitä on jäänyt paljon käyttämättä, koska ihmiset eivät ole halunneet ottaa niitä vastaan.

Käytännössä myös kuka tahansa voi ilmoittautua palvelusetelituottajaksi. Aiempaa historiaa sote-palveluista tai näyttöä liikevaihdosta ei tarvita.

On selvä, että yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluyhtiöissä työntekijät tekevät hyvää ja arvokasta työtä niillä resursseilla, joita heillä on. Eikä erityisesti pienten tai keskisuurten sote-yritysten toiminta ole lähtökohdiltaan itsekästä ja moraalitonta.

Kyse on siitä, että kun julkinen palvelu yksityistetään, taloon astuu uusi, ankara isäntä: vaatimus sijoitetun pääoman tuotosta. Osakeyhtiölain 5. pykälän mukaan ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin”. Harvemmin määrätään toisin.

Voiton tuottamisen lisäksi yksityisen yrityksen pitää markkinoida ja mainostaa palveluitaan. Ne maksavat. Julkisten palveluiden ei tarvitse. Siksi ne ovat edullisempia ja tehokkaampia kuin yksityiset, jos myös yksityinen maksaa työntekijöilleen samoja palkkoja ja noudattaa samoja työehtoja kuin julkinen.

Tämän takia on parempi panostaa julkisiin palveluihin. Suomi tarvitsee tasa-arvoa – ei ohituskaistoja yksille.