Kun Suomen eduskuntavaaleihin on aikaa enää runsas viikko, on meikäläistä vaalikeskustelua ryhdytty hämmentämään arvovaltaisilta tahoilta maan rajojen ulkopuolelta.
Neljän pohjoismaan puolustusministerit (ja Islannin ulkoministeri) julkaisivat viikolla norjalaisessa Aftenpostenissa yhteisen kirjoituksen, jossa he vaativat lisää puolustusyhteistyötä vastauksena Venäjän kasvaneeseen uhkaan. Mikä tämä uhka on, jää vähintäänkin epäselväksi.
Ministerit viittaavat Venäjän ilmavoimien lisääntyneeseen lentotoimintaan Itämerellä. Erityiseksi ongelmaksi mainitaan se, että Venäjän sotilaskoneet lentävät transpondereiksi kutsutut tunnistuslaitteet pois päältä ja vaarantavat näin siviililiikennettä.
Mutta niin lentävät myös Ruotsin ja Naton koneet. Tähän on kiinnittänyt huomiota muun muassa Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström esimerkiksi oheisessa haastattelussaan (http://tvnewsroom.consilium.europa.eu/event/foreign-affairs-council-december-2014/arrival-and-doorstep-se-wallstrm1)
Miksei muuten yksikään media ole selvittänyt, käyttävätkö Suomen Hornetit transpondereita vai lentävätkö ne aina kiltisti valot päällä ja nopeusrajoitusten mukaan?
Kirjoituksen ajoitus on vähintäänkin omituinen. Puolustusministeri Carl Haglund (r.) ei vakuutakaan ketään sanoessaan, ettei ulostulo liittyisi Suomen vaaleihin. Eiköhän vaalien ajankohta ole tiedossa muissakin Pohjoismaissa. Perimätieto väittää, että ennen vanhaan ulkopuolista sekaantumista Suomen vaaliasioihin tilattiin idästä, nyt sitä saatiin lännestä.
Haglund sumuttaa suomalaisia suoraan myös väittäessään, ettei yhteisesiintymisellä olisi mitään tekemistä Naton kanssa.
Miksi sotaministerit sitten kirjoittavat, että pohjoismaisen yhteistyön rinnalla on tarkoitus vahvistaa yhteenkuuluvuutta Natossa sekä transatlanttista linkkiä, suomeksi sanottuna liittoa Yhdysvaltojen kanssa? Ministerien mukaan pohjoismainen puolustus nimenomaan ”täydentää yhteistyötä Natossa”.
Lehtitietojen mukaan Haglund ei informoinut asiasta muuta ulkopoliittista johtoa, erityisesti tasavallan presidenttiä. Se on puolustusministeriltä sopimatonta. Mitä mieltä ministerin sooloilusta on ylipäällikkö Sauli Niinistö?
Asian sisällössä on myös vakava puoli. Euroopan nykyisessä, erittäin kireässä ilmapiirissä, tällainen uhkakuvien pyörittely on vastuutonta. Eikä sille ole perusteita.
On täysin poissuljettua, että Venäjä muodostaisi sotilaallisessa mielessä uhkaa Pohjoismaille. Sellaisesta ei ole ollut mitään viitteitä. Yksikään venäläinen poliitikko tai sotilas ei ole puhunut Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta tai Islannista tässä sävyssä.
Myöskään puolustusministerit eivät aiheesta oikeastaan mitään todisteita.
Kyllä, Venäjä käveli kansainvälisten sopimusten yli liittäessään Krimin itseensä. Ja kyllä, Venäjän sotilaallinen sormenjälki näkyy Itä-Ukrainan konfliktissa. Mutta Pohjoismaat eivät ole Ukraina. Venäjällä on aivan riittävästi murheita muilla rajoillaan ilman, että se avaa jotain sumeaa uutta uhkarintamaa Pohjoismaiden suunnalla. Sellaiseen ei Moskovassa ole intressiä.
Venäjän sotilaallinen toiminta on lisääntynyt Itämeren alueella, mutta niin on Naton ja Yhdysvaltojenkin.
Kaikki konfliktit, joissa Venäjä on viimeisen 25 vuoden aikana ollut osallisena, ovat tapahtuneet entisen Neuvostoliiton alueella. Suomi tai muut Pohjoismaat eivät ole koskaan olleet osa Neuvostoliittoa.
Venäjän sotilaskoneiden tekemät ilmatilaloukkaukset ovat tietysti täysin sopimattomia. Mutta niitä on tapahtunut ennenkin eivätkä ne kerro nyt kasvaneesta sotilaallisesta uhasta. Jos näin on, niin helpollapa me olemme antautuneet.
Tällaisilla julistuksilla ei lisätä turvallisuutta. Pahimmassa tapauksessa ne ovat omiaan heikentämään sitä. Norjan, Tanskan ja Islannin ensisijainen puolustusratkaisu on Nato. Ne eivät ikinä korvaa tätä kytköstä liitolla Suomen ja Ruotsin kanssa. Mitään julistuksia suurempia turvatakuita ei siis tältä suunnalta voi odottaa.
Suomen etu olisi se, että Haglund ei enää vaalien jälkeen ole puolustusministeri tai muutenkaan lähellä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa.
Tällainen kauhukuvien maalailu ja suoranainen sotapropaganda on paitsi vastuutonta, myös surullista. Juuri nyt Eurooppa tarvitsisi enemmän rauhanaloitteita ja yhteistyötä – ei pakotteita ja voimatoimilla uhkailua.
Tästäkin on kyse eduskuntavaaleissa.